Vastaus

Lähes kaikki tuohon edelliseen postaukseen vastanneet osuivat melkein oikeaan, sillä erotuksella että kyseessä ei ollut varsinaisesti säkkituoli (jos pilkkua oikein viilataan), vaan minun lehmärahini, ja se ei ollut niinkään hajonnut kuin hajotettu. Päätin nimittäin kunnostaa sen, eli sekä pestä sen päällisen että laittaa sen sisuksiin lisää täytettä. Noilla styroksipalleroilla kun on tapana mennä kasaan ajan saatossa.





Yllä olevasta kuvasta saatatte huomata, että tuo lehmäkuvioitu päällyskangas ei ollut enää mustavalkoinen vaan enemmänkin harmaavalkoinen. Siksi se piti laittaa pesuun. Jouduin kuitenkin tyhjentämään sisupussista täytettä ensin muovikassillisen verran, että sain sisuspussin ylipäänsä ulos rahin sisältä.




Jouduin hipsimään kotona vuorokauden verran hyvin varovaisesti ja yritin minimoida liikkumiseni ympäri asuntoa, koska kaikkialla näytti tältä.




Tänään sitten otin päällyskankaan narulta kuivumasta ja päätin aloittaa täyttöoperaation.




Tietysti se muovikassikin sitten kaatui ja osa sen sisällöstä levisi jo valmiiksi palleroiden vallassa olevalle matolleni.




Tuosta aukosta pitäisi saada styroksipallerot tyrkittyä rahin sisään, mutta niiden sähköisyys teki tehtävästä melko haastavan. Lattialta ei mitenkään pystynyt paljain käsin keräämään palleroita.




Keksinkin mainion konstin kerätä noita lattialle levinneitä palleroita ja kipata niitä sisuspussiin. Onkohan tämä nyt se paljon puhuttu muumimukitekniikka?





Huh huh, täyttöoperaatio on vihdoin valmis! Luulin olevani jo voiton puolella, mutta vähänpä tiesin.

*Tämä on kohta on sensuroitu lapsille sekä herkkäsieluisimmille sopimattoman kielenkäytön vuoksi.*

Uskokaa tai älkää, mutta kun oli mennyt useampi hetki, hermot, niskalihakset, kirosanoja, pari pistoa neulalla sormeen sekä kaksi imurin pölypussia, niin lopputulos oli vihdoin tämän näköinen:




Oli siinä urakka, mutta nyt voin olla taas tuohon rahiin tyytyväinen. Niitä styroksipalleroitahan löytyy täältä varmaan vielä juhannuksenakin, mutta suurimman osan sain sentään imuroitua lattialta pyörimästä.

Kuva-arvoitus

Kuka tietää/arvaa/keksii/ymmärtää mitä tässä tapahtuu?




Oikein arvanneet saavat palkinnoksi hyvän mielen ja lämmintä kättä.

Oli kesä kesä kesä, oli pesä pesä pesä...

Henulta lainasin.


• Mitä teit tasan vuorokausi sitten?
Olin syömässä Pancho Villassa ja menossa leffaan.

• Kuinka tutustuit henkilöön, joka on kännykkäsi numeroluettelossa seitsemäntenä?
Sattumoisin olen tutustunut häneen blogien kautta.

• Onko sinulla paljon rutiineja?
Rutiineja tai pakkomielteitä, miten sen haluaa nähdä.

• Oletko rehellinen?
Parhaani mukaan. Valkoiset valheet ovat sallittuja, jos tilanne vaatii.

• Miksi asut siellä missä asut?
Ajauduin tähän kun jouduin poistumaan edellisestä asunnosta. Tämä oli lähellä, ihan okei ja nykyisellä mittapuulla vuokra on melko edullinen.

• Osaatko sanoa (kalenteriin katsomatta) monesko päivä tänään on?
Jos nyt oikein mietin, että lauantaina oli 14. päivä, niin siitä ehkä osaan laskea... Mikäli tänään on keskiviikko.

• Koska viimeksi teit itse ruokaa?
Olisko se ollut sunnuntai.

• Muistatko, minkä CD:n ostit ensimmäiseksi?
Voi en muista. Ostelin aika pitkään kasetteja, koska aluksi cd-levyt oli muka niin sairaan kalliita. Eka cd oli varmasti joku halpa ja huono.

• Millaisessa asennossa olet tällä hetkellä?
Sohvalla kyyryssä läppärin ääressä.

• Millainen perheesi on? Keitä siihen kuuluu?
Minua kiehtoisi ajatus sellaisesta laajennetusta perheestä, johon kuuluisi muutakin kuin se muutaman hengen säälittävä ydinperhe. Minusta on jotenkin hirmu surullista, että nykyisin on tyylinä sinkkuihmisten sanoa, että heillä ei ole perhettä ollenkaan.

• Mitä haluaisit huomenna tapahtuvan?
Haluaisin että puhelimeni soisi huomenna ja saisin hyviä uutisia viime viikon työhaastatteluista. Haluaisin myös huomenna saada imuroitua, mutta voi olla ettei se onnistu. Imurointiin on tällä hetkellä esteitä, jotka ehkä selviävät myöhemmin tänään kuvablogini lukijoille.

• Kuinka paljon salaisuuksia sinulla on?
Ei taida olla yhtään sellaista jota kukaan ei tiedä.

• Näetkö paljon unia? Kerro viimeisin.
Viime yönä olin jossain (entisessä mummolassa?) yksikseni ja pihalla pyöri karhu. Näin myös unta veroprosenteista.

• Oletko enemmän ujo vai villi?
Ujo olen. Onko villi-ihminen joku ujon vastakohta?

• Aistitko, jos sinua tuijotetaan?
Joskus.

• Ketä kättelit viimeksi?
Työhaastattelussa sitä haastattelijaihmistä.

• Mitä näet kun suljet silmät?
En paljon mitään. Siksi onkin helpompi nähdä, jos niitä pitää auki.

• Kuinka monet kengät omistat?
Voi voi... Vetoan oikeuteeni olla vastaamatta tähän kysymykseen!

• Kuinka suuren joukon edessä olet esiintynyt?
Jaa-a, mitähän niitä olis ollut... Pari sataa?

• Mikä oli päivän paras juttu?
Puhtaiden lakanoiden vaihtaminen sänkyyn (tähän mennessä päivää, elämäni koostuu hyvin yksinkertaisista asioista).

• Luokitteletko ihmisiä?
Öh tuota. Kai jossain määrin, esimerkiksi sukupuolen tai iän tai ulkonäön perusteella.

• Kuinka korkealta katselet maailmaa?
Olen 169,5 senttiä pitkä ja silmät ovat siitä tietysti hiukan alempana.

• Onko sinulla lemmikkieläimiä?
On kissa, vaikka se asuukin toisaalla. Ja Bärtil tietty, jolla on vielä 1,5 kk jääkaappiaikaa jäljellä.

• Kerro joku viehättävä piirre ihmisessä?
Iloisuus. Rakastun hymyyn ja nauruun.

• Oletko tullut enemmän äitiin vai isään?
Onpa vaikea kysymys. Ulkoisesti en kumpaankaan ja molempiin varmaan yhtä paljon. Sisäisestikin jako taitaa olla sama. Kerta olen horoskoopilta kaksoinen (hah) niin minulla on varmaan molempien luonteet (rauhallisuus vs. kiivaus).

• Uskotko ihmeisiin?
Uskon että kaikelle on selitys ja kaikki on mahdollista.

• Kumpi on kiireisempää aikaa; arki vai viikonloppu?
Tällä hetkellä ei oikein kumpikaan. Arki tietysti normaalisti.

• Olitko iloinen herätessäsi aamulla?
En muista. En varmaan kauhean, mutta fiilis parani kun huomasin ulkona paistavan auringon.

• Oletko tavannut isovanhempiesi vanhempia?
En edes kaikkia isovanhempiani.

• Mikä tappaa kiinnostuksen (ihmisistä puhuttaessa)?
Liian suuri ego verrattuna nahan kokoon. Tympeys. Ylimielisyys.

• Oletko kateellinen muille ihmisille?
Vähän. Mutta en tunnusta, jos kysytään.

• Oletko ollut kirpparilla myymässä?
En ole, joskus voisi, jos jaksaisi.

• Koska eletään elämän parasta aikaa?
Kohta.

• Kuinka monta serkkua sinulla on?
Ootas... Kahdeksan?

• Kirjoitatko päiväkirjaa?
En kirjoita kuin blogia. En ole ikinä oikein ollut päiväkirjan kirjoittamisessa kovin etevä. Paitsi nyt yritän kirjoittaa moleskineen joka päivä vähän jotakin. Vaikeata, kovin vaikeata.

• Koska olet viimeksi itkenyt? Miksi?
No nythän en muuten edes muista. Tässä on tainnut olla aika pitkä itkuton jakso. Varmaan ihan silkasta väsymyksestä viimeksi. Joskus.

• Mikä muistuttaa viime kesästä?
Pilvinen ilma ja Foo Fighters.

• Olemmeko kaikki jollekin tai jotenkin korvaamattomia?
Alunperin emme ole korvaamattomia, mutta kun saamme jalan jonkun oven väliin niin meistä voi tulla sellaisia. En usko kuitenkaan, että kaikki olisimme, valitettavasti.

• Kuvaile hiustesi luonnollista väriä.
No semmoset tummahkot keskiruskeat, kai.

• Kenen nimipäivä on syntymäpäivänäsi?
Edesmenneen mummoni. :)

• Oletko koskaan käynyt vessassa elokuvateatterissa leffan aikana?
Joskus se on ollut hyvin lähellä, mutta olen pystynyt pidättelemään. Tuskaa se on kuitenkin ollut.

• Onko sisäinen kauneus vain rumien puhetta?
Ei todellakaan ole. Kauniistakin ihmisestä voi tulla ruma minun silmissäni, jos sisällä on pelkkää paskaa.

• Menetkö koskaan nukkumaan meikit naamassa?
Vältän viimeiseen asti. No ehkä joskus torkahdan, mutta yöunille en mene.

• Osaatko keittää riisiä?
No daa, ehkä osaan.

• Pidätkö yksinäisyydestä?
En pidä. Yksin olemisesta pidän. Ei tarvi olla yksinäinen vaikka olisikin yksin. En ole tuntenut itseäni yksinäiseksi enää pariin vuoteen.

• Onko sinulla unelmia?
Tietysti. Toivottavasti ne ovat ihan realistisia unelmia.

• Lempivuodenaikasi?
Kesä kesä KESÄ!!!


Nyt on nälkä, joten täytyy varmaan harkita tuota ruoanlaittoa.

Seikkailu jatkuu

Julkaisin taannoin ensimmäisen osan tästä kolmiosaisesta sarjakuvasta. Ette varmaan ole malttaneet odottaa seuraavaa jaksoa. Ettepä.





Klikatkaa isommaksi, niin näette paremmin millainen chef d'œuvre on kyseessä.


Poden huonoa omaatuntoa kun minulla on jotain vastailemattomia meemejä ja muita, joihin on haastettu, mutta ehkäpä huomenissa saisin jotain aikaiseksi. :)

Myöhäinen mato linnun väistää

Sunnuntaiklassikoissa oli tällä kerta aiheena paras rakkauslaulu ikinä (tai en tiedä oliko se mikään aihe, mutta teemana tuntui kuitenkin useilla olevan). Minä kun en ole ikinä oikeastaan kuunnellut mitään hempeitä rakkauslauluja (paitsi Juliet Jonesin Sydämen Rakkauslaulua ja Alice In Chainsin Love Songia), niin minusta tämä kappale on paras rakkauslaulu ikinä. Ja klassikkokin. Ei kai sen niin väliä, vaikka tänään onkin kai maanantai?

Led Zeppelin - Whole Lotta Love
Uploaded by Dan_of_the_Land

Katselin muuten tuossa jonain yönä Grammy-gaalaa telkkarista ja Robert Plant kävi siellä pokkaamassa itselleen aika monta Grammya. Ainakin kaksi. Hienoaloistavaa.

Puhuttaisko?

Televisiossa tuli tuollainen R-Kioskin mainos, jossa kai mainostettiin jotain prepaid-liittymää. Mainoksessa joukko ihmisiä istuu helsinkiläisessä metrossa (ne tunnistaa ankeudesta sekä värityksestä, eikä Suomessa muualla metroja olekaan) eikä kukaan puhu mitään. Yksi tyypeistä tekee harhautuksen ja muuttuu jonkinlaiseksi Ärräsankariksi, käy hakemassa kaikille prepaid-liittymät ja sanoo: "No niin, puhuttaisko?" Mainoksesta tuli vaan mieleen, että se taitaa olla jonkinlainen vastaisku tuolle pk-seudulla liikehtivälle Älä kailota! -kampanjalle.

Kampanjan slogan on "oikeastaan elämäsi ei pitäisi kuulua muille". Eli siis juu, ollaan suomalaisia, ollaan hiljaa, kukaan ei saa puhua mitään julkisilla paikoilla eikä — luojan tähden — ainakaan tuntemattomille! Minä en ole oikein ikinä tajunnut miten kännyyn puhuminen eroaa vierustoverille puhumisesta? Jotkut kyllä puhuvat kännykkään suhteettoman kovalla äänellä, mutta niin jotkut toisaalta puhuvat ihan sille vieressä olevalle ihmisellekin. Miksei saman tien kielletä puhuminen kokonaan? Jos joku haluaa puhua henkilökohtaisia asioitaan julkisilla paikoilla, niin eikö se ole lähinnä sen puhujan ongelma eikä niiden kuuli(/nteli)joiden?

Kampanjan nettisivuilla on kuuden kohdan kännykkäetiketti:

1. Ota toiset huomioon.
2. Älä paljasta liikesalaisuuksia.
3. Kunnioita ympäristöäsi.
4. Kiinnitä huomiota soittoääniin.
5. Keskity liikenteeseen.
6. Pidä huolta puhelimestasi.
   

Tuossa kampanjassa pointti on ehkä siinä, että liikesalaisuuksia ei saa lörpötellä kaikkien kuullen, mutta minä en ainakaan ole ikinä kuullut kenenkään puhuvan liikesalaisuuksia julkisilla paikoilla, joten tuo ryhmä lienee aika marginaalinen. Ota toiset huomioon ja kunnioita ympäristöäsi? Eli siis älä puhu julkisilla paikoilla? Nettisivuilla sanotaan, että "puhuminen kovaan ääneen yksityisasioista saattaa häiritä muita" ja että "ruma kielenkäyttökään ei kuulu kännykänkäyttäjän käytöstapoihin". Siis ihan oikeasti, eikö tuo kuulosta teistäkin vähän ihmisten hyysäämiseltä? Miksei ennen kukaan ole sanonut että "hei, jos sä juttelet kaverillesi bussissa, niin älä nyt ihmeessä kiroile tai puhu omista asioistasi, kun se ehkä saattaa ärsyttää jotakuta"? Siksei, koska ihmisiä ei ärsytä silloin, kun he kuulevat molempien osapuolten puheen, mutta onhan se nyt ihan vitun ärsyttävää kun täytyy vain arvailla mitä se toinen sanoi, kun tää nyt vastasi sille tolla tavalla!

Entäpä sitten ne soittoäänet. "Kovaääniset soitto-, näppäily- ja tekstiviestiäänet voivat häiritä muita ihmisiä" ja mikä parasta "myös musiikin kovaääninen kuuntelu voi häiritä kanssamatkustajia, vaikka korvilla olisikin kuulokkeet". Miten tässä alkaa nyt tulla mieleen, että ehkä näiden ihmisten ei kannattaisi asua kaupungissa ollenkaan? Minua itseäni kyllä ärsyttää toisinaan julkisissa kulkuvälineissä äänet ja meteli, mutta harvemmin niiden aiheuttajat ovat kännykkään puhuvat tai musiikkia kuuntelevat ihmiset. Enemmän ärsyttää urpot ihmiset, spurgut, vanhukset, kikattavat teinitytöt, koululuokat ja lastentarhaikäisten laumat. Mutta onneksi minulla on mp3-soitin, jota kuuntelen ihan juuri niin kovalla, että se peittää alleen noiden kaikkien edellä mainittujen synnyttämän melusaasteen.

Niin joo, ja sitten vielä nuo kaksi viimeistä kohtaa. Keskity liikenteeseen? Ai että jos istuu bussissa, niin pitää ihan silmä kovana seurata koko ajan mitä siellä liikenteessä tapahtuu? No, nettisivu jälleen ohjeistaa, että "puhelimen käyttö voi häiritä keskittymiskykyäsi, olitpa liikkeellä sitten kävellen, pyörällä tai autolla". No autoilijan toki on syytä keskittyä erityisesti liikenteeseen, mutta se taas on oma moka, jos kävelee tai pyöräilee auton alle puhuessaan puhelimeen. Ja jälleen, eikös nuo nyt ole aika itsestäänselviä asioita? Ja sitten viimeisenä vielä kehotetaan pitämään huolta puhelimesta. Että ei sitten kukaan vaan hukkaa puhelintaan. No joo. Voi tavaton.

Onko maailmassa tai edes Euroopassa toista maata, jossa puhuminen tai äänet ylipäänsä ärsyttäisi näin paljon ihmisiä? Täällä Tampereella ei onneksi ole (vielä) tällaista kampanjaa, mutta olen nyt vaan vähän tuohtunut teidän helsinkiläisten/espoolaisten/sieltä päin olevien puolesta. Toinen asia mistä voisin urputtaa, on se nollatoleranssi graffiteille, mutta ehkä jätän sen ensi kertaan...


Ps. Hah hah haa, Blogilista teki sen taas! Tämä blogi ei nyt sitten päivity siellä, koska en pääse yhtään mihinkään klikkaamaan mitään, mutta eipä taida päivittyä mikään muukaan blogi. No nyt se näyttäisi palautuneen ennalleen. So far, so good.

Kevennyksiä ystävänpäiväksi

Google on hauska veijari.




Blogilista uudistuu! Tällä kertaa minua ei ahdista yhtään (koska en käytä kyseistä palvelua enää). Revin tästä iloa itselleni aivan ennen näkemättömällä tavalla. Eihän siitä edellisestä katastrofista olekaan vasta kuin alle vuosi. Läpyt Blogilistalle, uudistus menee varmasti tosi hyvin.




Ostin eilen ystävänpäiväleivonnaisia ihan vaan pelkästään siitä syystä, että tuo pakkaus sai hymyn huulilleni. Jos harjoittaisin jonkinlaisia itsesyytöksiä, niin ehkä tuo olisi saanut minut itkemään, mutta pois se minusta. Klikkaa kuva isommaksi, jos et näe lukea leivosten käyttöohjetta.


Ps. Pari päivää sitten minulle ilmottautui eräs Tiina, jonka blogin nimi on Mostly Harmless. Niin että jos kyllästyttää tämä suomenkielisniminen versio Enimmäkseen Harmittomasta Tiinasta, niin voitte kokeilla vaihtelun vuoksi tuota toista versiota. Hauska sattuma!

Harri on tehnyt itsestään pellen

Yksi sankari on taas kirjoittanut kirjan. Olen nauranut vatsani kipeäksi, kun olen seurannut tässä viime päivinä keskustelua siitä, että kaikilla 18-30-vuotiailla naisilla pitäisi olla jonkinlainen asevelvollisuuteen verrattavissa oleva seksivelvollisuus. Bordelliin vaan yhdeksäksi kuukaudeksi jakamaan pesää tyypeille, jotka eivät saa! Luulen kyllä, että tuo ehdotus ei ole ihan vakavasti otettavaksi tarkoitettu, mutta ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli, kuten erään ystäväni äiti tapaa sanoa. Tuossahan on selkeästi takana kuitenkin se ajatus, että naisilla — nuorilla naisilla siis — on jonkinlainen velvollisuus antaa jokaiselle tai kelle tahansa miehelle. Tosin, kuten arvon kirjailija itse sanoi, niin tuota kirjaa ei ole kirjoitettu pilke silmäkulmassa.

Aika elämästä vieraantunutta, etten sanoisi. Minun tietääkseni kukaan ei ole vielä kuollut seksin puutteeseen. Ja jos niin paha tilanne alkaa olla käsillä (no pun intended), että terveys jo kärsii, niin suurimmalla osalla miehistä on ainakin yksi terve käsi. Ymmärrän kyllä, että saattaa olla turhauttavaa kun ei saa vaikka haluaisi, mutta onhan noita thai-hierontapaikkojakin ainakin isommissa kaupungeissa joka toisessa kadunkulmassa, ja sitten on kaiken maailman sihteeriopistoja ja muita, joten ei luulisi olevan ongelma. Tosin ongelma tässä lienee se, että nämä saamattomuuttaan itkevät tyypit haluaisivat että nuoret ja hyvännäköiset naiset antaisivat heille ilmaiseksi ja vapaaehtoisesti. Jotenkin vaikea ymmärtää, että miksi ihmeessä nuori ja kaunis nainen, jolla on varmasti valinnan varaa, haluaisi ruveta antamaan velvollisuudesta saati säälistä kenellekään. Ja vaikka peilistä katsoisi minkälainen normaaliin hygieniaan kykenemätön mörökölli, niin annas olla jos joku ei-niin-kaunis naishenkilö yrittää lähestyä näitä sankareita, niin vastaus on "hyi vittu, mee pois".

Jossain keskustelussa sanottiin, että miehen pitää olla joko hyvännäköinen tai vaihtoehtoisesti rikas, että saa naisilta. Minä ainakin tiedän monia ulkoisesti vähemmän viehättäviä ja melko köyhiäkin tapauksia, jotka siitä huolimatta ovat ihan saaneet seksiä ja saattavat vieläpä olla onnellisessa parisuhteessa. Luulen, että näiden ihmisten salaisuus on se sisäinen kauneus. Jos on miellyttävä ja ihana tyyppi, eikä kurottele mihinkään pamela andersoneihin (tai mistä miehet nyt tykkäävätkään) niin ei luulisi olevan suurikaan ongelma saada tyttöystävää edes jossain vaiheessa elämää. Ja jos ongelmana taas on ujous, ettei uskalla sanoa tytöille mitään, niin netti on tänä päivänä aika loistava paikka tyttöjen tapaamiseen. On muuten ihan tosi vähän sellaisia juttuja, joihin ei itse voisi vaikuttaa. Keskustelutaitoakin voi opetella. Tyyli taas vaikuttaa tosi paljon ulkonäköön, jos katsotte vaikka tätä kuvaa (alla) Neil Straussista ennen ja jälkeen stailauksen. Tai tämän kuvan tapauksessa jälkeen (vasemmalla) ja ennen (oikealla). Neilillähän ei ennen käynyt flaksi, vaikka hän oli mukana Mötley Crüen ja Marilyn Mansonin kiertueillakin.



Olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että minulla naisena ei ole ensimmäistäkään velvollisuutta antaa kenellekään. Jos ei saa seksiä, niin kannattaa ensimmäisenä tarkastella itseään ennen kuin alkaa katkeroitua ja lässyttää naisten fasistisesta pahuudesta. Ehkä siihen on joku syy, ettei irtoa.


Ps. Huomatkaa, että en ole lukenut tuota kirjaa (ainakaan toistaiseksi, melkein se on kyllä ehkä pakko lukea), joten en nyt ota kantaa varsinaisesti siihen vaan sen ympärillä velloneeseen keskusteluun.

If I would, could you?

Elegian toivomuksesta kuuntelemme nyt musiikkia viikolla emmekä viikonloppuna, joten se on siis ysärikeskiviikko nyt! Huomaatteko, että asiakaspalautteesta saattaa olla joskus jopa hyötyä? Mutta vain hyvin harvoin...

Siispä pidemmittä puheitta: Ehkä paras biisi ikinä!!! (Miten niin ehkä? Siis on!)





♥♥♥♥♥♥

It's not about the smile you wear but the way we make out

Viikko on lähtenyt rattoisasti käyntiin. Oikeastaan aika positiivisissa fiiliksissä. Maanantaina kävin työhaastattelussa ja loppuviikolle taitaa olla luvassa toinen. Maanantain työhaastattelusta ei nyt ainakaan heti poikinut mitään hommia, koska siinä työssä, mitä hain, oli sinä samaisena päivänä aloittanut jo joku. Minulle on ennenkin käynyt noin, että haen jotain työtä ja haastatteluun päästyäni siihen on jo valkattu joku. Mutta uusia avoimia paikkoja siinä samaisessa hommassa on ihan nurkan takana jo tulossa, että niitä odotellessa päin uusia haasteita.

Eilisen työhaastattelun jälkeen kävin lohtushoppailemassa itselleni farkkuja. Edelliset suosikkifarkkuni (2 kpl) vetelevät taas ihan viimeisiään. Toiset on näemmä menossa persiistä puhki ja toisten lahkeet on ihan rispaantuneet. Eipä sillä että nuo tänä päivänä haittaisivat, farkkujahan myydään jo valmiiksi rikkinäisinäkin, mutta ehkä jos tässä jonain päivänä saisi jotain töitä, niin eihän sinne kehtaisi rikkinäisissä farkuissa mennä. No joka tapauksessa, minun piti avautua siitä miten paljon inhoan housujen sovittamista ja ostamista. En ehkä montaa asiaa inhoa niin paljoa tässä maailmassa. Paitojen tai vaikkapa kenkien sovittelu on ihan ok, mutta housujen... voi yäk. Siksipä sitten kun kerrankin vaivaudun ostelemaan itselleni housuja ja otan asiakseni niiden sovittelun oikein urakalla, niin ostankin sitten kerralla yleensä useammat housut. Kuten eilen kahdet farkut. Molemmista sain sitä paitsi ihan hyvin alennusta. Rahanmeno tuntuu kyllä karmivalta, kun ostaa kahdet farkut kerralla, mutta sitten voi taas huokaista helpotuksesta pitkäksi aikaa ja seuraavan kerran tarvii mennä sovittelemaan housuja vasta kun on aivan pakko.

Sain tuossa pari iltaa sitten luettua Sofi Oksasen Puhdistuksen. Se oli kyllä jännä kirja. En halua pilata kenenkään lukunautintoa, joten sanon vain että siinä tavallaan tarinan edetessä loksahteli palasia paikoilleen. Ja kun siinä pääsi sitten loppuun, niin tuli tunne, että olisi pitänyt aloittaa uudestaan alusta tai pikakelata taaksepäin kaikki tapahtumat uudestaan, koska alussa ehkä oli jotain jonka tajuaisi aivan eri tavalla nyt kun sen oli kertaalleen jo lukenut. Tykkäsin siitä kyllä hirmu paljon. Jostain luin, että Puhdistus kertoo prostituutiosta Virossa, mutta en kyllä lähtisi sitä ihan noin pieneen lokeroon laittamaan. Aika vähän siinä loppujen lopuksi prostituutiosta oli ja enemmän kaikesta muusta. En ollut aikaisemmin lukenut Sofi Oksasen kirjoja, mutta nyt ajattelin lukea. Lainasin tänään kirjastosta Baby Janen ja jonotan Stalinin lehmiä, johon näyttikin olevan aikamoiset varausjonot. Lueskelin eilen illalla jonkun Hesarin kirjallisuuspiirin mielipiteitä tuosta Puhdistuksesta, niin muutamalla tyypillä oli kauheasti kritiikkiä siitä mitä olisi pitänyt olla enemmän tai vähemmän tai mitkä roolihahmot nyt eivät olleet uskottavia, niin teki vaan mieli sanoa, että kirjoittakaa itse paremmin. No tokihan kirjallisuuspiirien tarkoituksena on analysoida kirjoja ja sellaista, mutta tulee vähän yhtä hölmö fiilis tuollaisesta kuin jos taidemaalarille sanottaisiin maalauksesta, että tähän olisi kyllä pitänyt maalata enemmän taloja tai vaikkapa käyttää enemmän jotain ihan toista väriä. No mutta suosittelen kyllä lukemaan tuon kirjan, mikäli ette vielä ole sitä tehneet.

Ihmettelin muuten tuossa aamulla hetken, että miksi ihmeessä tänne blogiin on ollut ihan mielettömät kävijäryntäykset eilen ja tänään, mutta löytyihän se selityskin sitten... (Kuvassa alla, klikatkaa isommaksi).



Ainakin Facebookissa on alkanut kierrellä nyt noita tuollaisia juttuja ja itsekin tein eilen itsestäni sellaisen kiertohässäkän jossa piti googlata "(omanimi) on" ja listata viisi ensimmäistä hakutulosta. Olen tehnyt täällä blogissa tuon saman meemin joskus varmaankin, ja nyt ne kymmenet googlaajat sitten törmäävät tänne etsimään noita lauseita itselleen. Kaikenlaisia buumeja sitä...