generated by sloganizer.net

23. marraskuuta 2014

Drip, drip, drop, there goes an eargasm

Tiedättekö mikä on eargasm? No totta kai tiedätte, mutta koetteko sellaisia usein? Tietysti koette. Vähän niin kuin korvan kautta aiheutettu aivo-orgasmi. Sehän on tutkittukin, että musiikki aiheuttaa aivoissa samanlaisia reaktioita kuin seksi.

Kuuntelin itse viime yönä Kyussin Asteroidia ja pakko myöntää, että kyseinen kappale on aivo-orgasmeistani ehdoton numero ykkönen. Tuon kappaleen rakennekin on kuin kiihkeä (alle viiden minuutin) rakastelu. Alkaa rauhallisesti, kiihtyy pikkuhiljaa ja lopussa tulee aivan täydellinen kliimaksi. Jos Homme/Bjork eivät ole ajatelleet kappaletta tehdessään seksiä, niin en tiedä mitä sitten. (Enkä usko, jos muuta väittävät).

Kuunnelkaa vaikka, jos ette usko:



Tuon tahtiin kun joskus saisi... köh, siis, palataanpas aiheeseen.

Jos siellä lukijajoukossa on joku, jonka aivoja hyvä musiikki erityisesti kutkuttelee, niin minua kiinnostaisi tietää mikä on sinun eargasmisi? Useammankin saa kertoa.

19 kommenttia:

Lupus kirjoitti...

Tämä on ollut aika lähellä, etenkin liitettynä juuri tuohon purjehdusvideoon, vauhtiin, tyrskyihin ja siihen tietoon, miten aallot keinuttavat venettä.
http://youtu.be/g4xGyLSYLaU

Tiina kirjoitti...

Aika hyvä. Vaikka ei varsinaisesti meitsin genreä olekaan, niin tykkään elementeistä tuossa kappaleessa. Ymmärrän.

Purjehdusvideosta ehkä tuun merisairaaksi.

Lupus kirjoitti...

Kovia on myös olleet Haley Reinhartin vedot American Idolissa. Vaikka rolling in the deep tai House of the rising sun. Jumantsuikka miten mimmi vetää. Se tunteen määrä ja äänen käyttö. Harmi vaan, että sittemmällä "urallaan" on latistanut tuota järjetöntä pauhua äänessään. Äläkä yhtään naura siellä. =D

Lupus kirjoitti...

Ja tietty Jack Whiten jutut on useasti ihan silkkaa seksiä.

Tiina kirjoitti...

Joo, siis oijoi, uuh!

Tohon Haleyyn en sano ny si mitään. :D
(Muhun vetoaa niin kovin harva naislaulaja, vaikka Adelen biiseissä/äänessä on kyllä voimaa. Hyvien laulajien on vaikea tehdä niistä huonoja versioita, siksi ne onkin niin kovin suosittuja noissa laulukilpailuissa.)

Lupus kirjoitti...

Etenkin livenä tuo white stripes on ihan järjetöntä. Enhän siis oikeana livenä ole sitä päässyt valitettavasti näkemään, mutta ruudun välityksellä.

Tiina kirjoitti...

Joo, mullakaan ei koskaan ollut iloa nähdä niitä livenä. Harmi, että nyt se on myöhäistäkin jo. Whitea kyllä menisin katsomaan, jos se tulisi tänne (Suomeen) ihan missä kokoonpanossa tahansa.

Wille kirjoitti...

En tuota kappaletta kuunnellut kun olen töissä, mutta lupaan kuunnella sen myöhemmin. Mitä korvasmeihin tulee niin tekisi kovasti mieli mainita joku kappale, mutta ei äkkiseltään tule mitään mieleen. Ja rakastelusta puheen ollen, en muista olenko koskaan rakastellut musiikin tahdissa.

Kiljua! Kiljua! kirjoitti...

Just. Heti kymmenen sekunnin kuluttua mietin, että koska tämä loppuu. Ihan proge-menoa, tiedättehän sitä hämyjen musaa joka vaan jatkui ja jatkui.

Anonyymi kirjoitti...

Kallistun enemmän tasaisen hyvän kuin dramaattis-klimaattisen musiikin suuntaan, jolloin huippukohtia ei ole, esim. Flotsam and Jetsam - The Jones. Jos pitää olla tasaisen aggressiivinen, suurta kliimaksia on vaikeata rakentaa. Ei kai koko biisi sentään voi sellaista olla?
Tässä on silti pari ehdotelmaa, vaikka voikin mennä vähän ohi:
Sepultura - Amen
The Sisters Of Mercy - Temple of Love (1992 version feat. Ofra Haza)
Deicide - Desecration

Tiina kirjoitti...

Wille, hauska tappa vanha tuttu! ;)
Korvasmi on hyvä sana! Mietinkin, että onko tuolle eargasmille suomennosta olemassa.
Ja mitä musiikin tahdissa puuhailuun tulee, niin siitä vaan kokeilemaan, riprap!

Kiljua! Kiljua! Tiedämmehän me. Me olemme hämyjä.

Anonyymi, joo, on tasaisen hyviä eargasm-biisejäkin. Toi Flotsam ja Jetsam oli oikeastaan ihan hyvä malliesimerkki. Toolilla on älyttömästi hyviä korvaorgasmibiisejä, tosin niissä usein on huippu- ja matalasuhdannekohtia. Ja sehän on sitä edellisen kommentoijan inhoamaa progea.
Kuuntelen nuo loputkin biisit vielä, vaikka luultavasti ne on inasen liian raskasta meitsin makuun.

Tiina kirjoitti...

^Tosin pakko lisätä, että mullahan on ollut nuorempana toi Chaos A.D. -kasetti (mahd. on vieläkin), mutta se oli silloin jonkinlainen teiniangstivaihe elämässä. :D

Tiina kirjoitti...

Ai toi The Sisters of Mercy onkin tuttu kappale, mutta vähän liian kasaria meitsin makuun (vaikka onkin -93).

Ja Deicide meneekin sitten sinne örinäosastolle, joka mulle on pretty much "no no".

Anonyymi kirjoitti...

No siis kyllähän Stoogesin Down on the streetistä esimerkiksi tulee heti mieleen nuoren miehen vartalo sinua vasten kaupungin yön läpi kiitävässä taksissa.

Tiina kirjoitti...

Varsin hyvä. Ja mites sitten Led Zepin Whole lotta love? Uu mama...

Anonyymi kirjoitti...

Led Zeppelin, KYLLÄ. Ainoa hikoiluttava naisartisti on kyllä 1970-luvun Patti Smith, esim. Dancing barefoot.

Anonyymi kirjoitti...

"Kop kop." "Kuka siellä?" "Meg Whiten rumpukomppi." White Stripesin sijasta vastaankin, että Jack White ja Alison Mosshart. Myös Jack Whiten versio Love is blindnessista. Sekä The Killsin kappaleet Hook and line ja Black balloon.

Tomi kirjoitti...

Mulle kans uppoaa stonerit, esimerkiksi Truckfightersin Chameleon (http://youtu.be/FSIIKVrq1OA) on yksi sellainen. Paranee vain loppua kohti. Samoin Reznorilta löytyy paljon eargasmia.

Anonyymi kirjoitti...

Electric Wizardin Dopethrone-levyllähän näitä on.