1. marraskuuta 2014

Putting holes in happiness

Palauttaakseni asiat taas oikeisiin mittasuhteisiin, luin eilen Keanu Reevesin elämästä. (En siis lukenut siitä palauttaakseni asioita mittasuhteisiin, vaan luin sattumalta ja se lukeminen jotenkin palautti ne mittasuhteet ihan pyytämättä).




Siinäpä on kaverilla ollut aika rankka elämä. Isä hylkäsi pienenä, ystävä (River Phoenix) kuoli, oma lapsi syntyi kuolleena ja vuotta myöhemmin lapsen äiti kuoli, sisar sairastaa leukemiaa ja mitä kaikkea. En rupea briiffaamaan tämän enempää, jokainen voi itse lukea siitä netistä, vaikkapa täältä.




Jutun luettuani arvostukseni Keanua kohtaan nousi kohisten. Tai mielenkiintoni, mikä nyt onkaan oikea sana tähän kohtaan. Lähinnä siksi, etten ole koskaan aiemmin oikeastaan edes ajatellut koko tyyppiä. Nyt kuitenkin ajattelin, ja taidanpa haluta käydä katsomassa John Wickin leffassa. Ihan vaan koska Keanu.




Ps. Jotkut kaverini pitävät minua friikkinä, kun en ole koskaan nähnyt Matrixia, eikä minulta voi kysyä sitä "punainen vai sininen pilleri" -kysymystä ilman kysyvää katsetta ja sitä seuraavaa pitkää selitystä mikä niiden pillereiden pointti on. Mutta ehkä vielä joskus. Any day now, Keanu, any day... 

3 kommenttia:

Lupus kirjoitti...

Kyllä Matrix kannattaa katsoa. Se on monella tapaa klassikko. En minäkään kyllä muista kumpi on kumpi pilleri. Eikä koskaan pidä unohtaa Myrskynratsastajia. Siinäkin se oli.

Elämä on. Shit happens. Niin se vaan menee.

Timo kirjoitti...

Enpäs tiennytkään Keanusta. Mukava että on ura sentään edennyt vaikka elämä muuten on potkinut.

Matrix kannattaa katsoa. Ja jos haluaa säilyttää taian, niin ei ehkä kannattaisi katsoa jatko-osia. Niissä on homma laitettu ison rahan actioniksi. Toki itse en olisi pystynyt jättämään niitä välistä, mutta pitää ne vain jotenkin yrittää pitää eri lokeros.

Tiina kirjoitti...

Lupus, mä en oikein koskaan lähtökohtaisesti lämpiä millekään, mikä luokitellaan sci-fiksi, mutta ehkä tuo Matrix pitäisi katsoa. Jos ei muuten, niin Keanun takia. Ja miksei Myrskynratsastajatkin. Olenkohan mä oikeasti nähnyt yhtään Keanun leffaa?

Timo, en mäkään tiennyt ennen viime perjantaita. Mutta tavallaan se tausta saattaa tuoda jonkinlaista lisäsyvyyttä tiettyihin roolisuorituksiin. Tai se, että katsoja tietää.
Joo en mä ehkä niitä jatko-osia. Kun sen ekan osan nyt edes sais katsottua.