generated by sloganizer.net

29. marraskuuta 2014

Pink cloud has now turned to gray

Kuulin eilen yhdeltä tyypiltä, joka on tuntenut minut ja minä hänet jo viitisentoista vuotta, että minusta on tullut vanhennuttuani "kauhean vakava". Päästin naurunpyrskähdyksen. Myönnän, että olen muuttunut sarkastisemmaksi, mahdollisesti myös kyynisemmäksi kuin nuorena tyttönä, mutta mitenkään päin en saa itsestäni vakavaa aikaiseksi.

En kuulemma enää keksi mitään hauskoja juttuja, niin kuin nuorena. Pyysin esimerkkiä hauskoista nuorena keksimistäni jutuista, mutta en saanut vastausta. Sanoin tyypille, että ennenhän minä olin hänelle aina vihainen, joskus syyttä, usein syystä, eikä minulla ole nykyisin enää mitään syytä olla hänelle vihainen. Tyyppi epäili minun luovuttaneen toivoni tai ylittäneen sen normaalin vihaisuuden asteen ja olevani jotenkin sci-fi-tasolla jo vihainen (ilmeisesti siis sillä tavalla, ettei sitä enää edes huomaa). Itse väitin olevani nykyisin vain seesteinen.

Yksi kommentti oli jopa lähes kohteliaisuudeksi laskettavissa: Tyyppi sanoi, että eihän tässä muuten olisi mitään, jos olisin kuka tahansa, mutta kun minä olen minä, ja minä olen niin kovin älykäs. Pääni sisällä liikkuu kuulemma enemmän asioita kuin keskivertoihmisellä, joten jotenkin se tekee tästä vakavuudestani pelottavaa. Nauraa hehotin koko tämän absurdin keskustelun ajan.

Kerroin tyypille, että kukaan muu ei ole sanonut minulle koskaan mitään tuommoista. Hän epäili, että muut eivät vain tunne minua yhtä hyvin. Väittäisin, että diagnoosi on väärä. Luultavasti en vain anna hänelle itsestäni enää kovin paljoa. Olen niin sanotusti vetänyt luukut kiinni hänen kohdallaan, koska... no, pitkä historia eikä aina niin kovin ruusuinen. Kirjoitin ensin vahingossa "huuruinen", mitä se historia kyllä oli. Alkoholin huuruinen. Itselläni ei koskaan ole ollut mitään ongelmaa alkoholin kanssa, mutta ehkä sekin on vähentänyt hauskuuttani, kun en juurikaan tissuttele nykyisin. Varsinkaan hänen kanssaan.

Vaikka sanotaanhan sitä että lihavat ovat leppoisia. Jotenkin en kuitenkaan usko leppoisuuteni kadonneen kilojeni mukana. Ainoastaan tietysti itsetuntoni on kasvanut tässä viimeisten parin vuoden aikana niin paljon, etten enää jaksa pidellä itseäni toisten kynnysmattoina. Ehkä siinä saa sitten samalla vähän hankalan akan maineen. No, en usko, että tyyppi sitä tarkoitti, kunhan suoritti jotain pikkujouluhenkistä analyysia lähimmäisestään.

Tämä blogi taitaa kyllä olla huonoin mahdollinen paikka avautua asiasta, koska tämän sisältö on muuttunut vuosien varrella aika paljon enkä tosiaankaan osaa olla enää yhtä hauska kuin blogin alkuaikoina. Mutta se johtuu niin monista asioista. Livenä väittäisin olevani yhä varsin hauska. No, itse ainakin viihdyn.

4 kommenttia:

Wille kirjoitti...

Oot sinä hauska täälläkin :) (Ja facebookissa.) Livehauskuudesta en kauheasti voi sanoa, kun siitä on tovi kun ollaan nähty ja silloin itseäni ainakin jännitti valtavasti :)

Blogistasi olen tykännyt alusta asti ja vaikka tuossa välillä oli muutaman vuoden taukokin seuraamisessa niin viihdyn edelleen. Luinkin tuossa huvikseen sun ensimmäisen tekstin täällä bloggerissa ja olipa hauska huomata kuka oli ensimmäinen kommentoija :)

Pääpointtina siis että olet hauska ja jatka samaan malliin.

Anonyymi kirjoitti...

"Hauskoja" tuollaiset pikkujouluiset luonnenanalyysit. "Tarkkanäköinen" analysoija ei ole tainnut pistää edes merkille, että et ihmeemmin enää anna itsestäsi hänelle, joten ei hän tunne sinua. Sellaisia ovat itseriittoiset ihmiset.

-a kirjoitti...

Kyllähän sä olet keskimääräistä älykkäämpi. Optimisti ottaa tän kohteliaisuutena, pessimisti toteaa, että siihen ei paljon tarvita :)

Tiina kirjoitti...

Wille, niin ja sitä paitsi silloin kun me tavattiin livenä, niin mähän olin vielä nuori ja hauska. Nyt oon vanha ja vakava. ;)

Anonyymi, joo mullekin tuli vähän yllätyksenä tää analyysi. Täytyy myöntää, että kyseisen henkilön seurassa olen nykyisin melko varautunut, mutta ilmeisesti hän ei ole tajunnut ottaa sitä henkilökohtaisesti. Ei se mitään.

-a, meidän äiti sanoi joskus vuosia sitten, että me ollaan keskivertoa älykkäämpiä. Silloin internet ei ollut vielä kovin yleinen, joten en uskonut väitettä. Nyttemmin kaikkia nettikeskusteluja lukiessani olen tullut siihen tulokseen, että siihen ei tosiaankaan paljoa tarvita... :D