generated by sloganizer.net

11. marraskuuta 2014

Skinny little bitch

Lueskelin Lihastohtorin uusinta kirjoitusta isokokoisten voimaharjoittelusta, ja isokokoinen tarkoittaa tässä kohtaa lihavaa. Juttu oli aivan asiallinen, mutta sen loppupuolella mietittiin, miten lihaskuntoharjoitteluun saataisiin matalampi kynnys isokokoisille. Muistaakseni joku kommentoija joskus pyysikin minua kirjoittamaan aiheesta, tai jostain ainakin, joka liippaa läheltä tätä aihetta.

Kirjoituksessa annettiin kolme vaihtoehtoa matalankynnyksen liikuntapalveluille: 1) omien liikuntaryhmien ja -aikojen järjestämistä isokokoisille henkilöille, 2) oman liikuntatilan rajaamista heille tai 3) koko konseptin (liikuntatilojen, -ryhmien, ohjauksen ja oheispalvelujen) kohdentamista vain isokokoisille. Enpä tiedä, toimisiko tuo ylipainoisten eriyttäminen jollekin? Henkilökohtaisella tasolla minulla tökkii tosi pahasti ajatus siitä, että pullukkana olisin alkanut esimerkiksi käydä salilla, jossa on pelkästään muita pullukoita.

Oman liikuntatilan rajaaminen... Vähän sama asia on nuo vaatekauppojen "isojen tyttöjen osastot". Joskus Tampereen KappAhlissa oli vastaava vaateosasto eri kerroksessa kuin normaalikokoiset naisten vaatteet, nykyään näin ei kai enää ole. Osasto oli kaupan kakkoskerroksessa, jossa niiden lisäksi oli vain lastenvaatteet. Minulla henkilökohtaisesti oli todella korkea kynnys mennä sinne omaan karsinaan katselemaan vaatteita. Vähän kuin olisi sormella osoiteltu, että katsokaa, läski! Sama koskisi myös treenaamista omassa, muista treenaajista eristetyssä tilassa. Ja mihin se raja sitten vedettäisiin? Painoindeksiin? Rasvaprosenttiin?

Olen (olin) muutenkin sillä tavalla haastava pullukka, että minua ei suoraan sanottuna ihan hirveästi edes koskaan ole kiinnostanut, mitä muut minusta ajattelee, kunhan saan olla normaalisti enkä minkään erityishuomion kohteena (ks. edellinen kappale). Joko en ole koskaan kuntosalilla saanut minkäänlaista "erityishuomiota" tai sitten en vaan huomaa sitä. Muistan, kun minulle esiteltiin nykyistä kuntosaliani ja myyntipuheena toimi se, että täällä ei kukaan ole kiinnostunut siitä miltä joku muu näyttää. Voin kyllä useamman vuoden kokemuksella sanoa, että se on totta, mutta silti pidin sitä vähän, hmm... holhoavana kommenttina. Jos en jopa loukkaavana, koska omasta mielestäni sulauduin aivan hyvin "normaalien" ihmisten joukkoon.

Minulle itselleni kynnys olisi huomattavasti korkeampi, jos joutuisin liittymään johonkin "erityisryhmään". Minusta se olisi noloa. Minusta ei ole ikinä ollut yhtään noloa käydä pullukkana salilla tai ryhmäliikuntatunneilla, joissa olen (olin) itse puolet isompi kuin muut. Itsehän olen aina ollut sitkeä suorittaja, vaikka alussa asiat ja tekemiset tietysti tuntuivat miljoona kertaa pahemmalta kuin tänä päivänä. (Tai pahaltahan se yhä tuntuu, kun ne painot eivät koskaan kevene, mutta silleen hyvällä tavalla pahalta). Stereotyyppisesti ajateltuna luultavasti aika moni ylipainoinen on kuitenkin huomattavasti vähemmän halukas piiskaamaan itseään sinne epämukavuusalueelle. Sellaisessa porukassako sitten pitäisi saada kehitystä aikaiseksi?

Riippuu tietysti myös todella paljon ohjaajasta, suhtautuuko hän ylipainoiseen kuin normaaliin ihmiseen vai silleen alentuvasti kuin johonkin vähän tyhmempään luontokappaleeseen. Itsehän olen valinnut ohjaajakseni aina mahdollisimman äijämäiset naiset (anteeksi nyt vaan nämä stereotypiat) ja viimeisemmäksi ihan oikean äijän, jotka sanoo että "sinähän jaksat tai itket jaksat" eikä hyssyttele, että "ei oo pakko jaksaa". Noita jälkimmäisiäkin on tullut kohdattua. Ylipainoiselle ei tarvitse myöskään lässyttää kuin pikkulapselle.

Punainen lankani taisi kadota tässä kohtaa, mutta yhteenvetona sanottakoon, että minä itse kaipaan ja ylipainoisena kaipasin kaikista vähiten holhousta, jollaiseksi nämä erityisryhmät lasken tällaisena itsenäisenä ja henkisesti (ja nykyisin myös fyysisesti) vahvana yksilönä. Mutta jos jollekin toiselle ajatus pullukkaryhmästä tai pullukkasalista toimii, niin sittenhän idea on aivan mahtava. Mikä ei toimi minulle, voi vallan hyvin toimia jollekin toiselle. Itse sanoisin kuitenkin, että sinne vaan normisalille ja jumppiin muiden joukkoon. Jätetään se turha kelailu kotiin ja aletaan pumpata. Ei siellä kukaan muu ehdi miettiä toisten tekemistä ja olemista, ja jos ehtii, niin se kertoo enemmän hänestä kuin sinusta. (Ja pliis, älä mene lukemaan Pakkotoiston Salikomediaa-ketjua ennen kuin itsetuntosi on riittävä kestämään sen...)


Ps. Pitää kuitenkin muistaa, että painonpudottamisessa ruokavalio on 80 % ja liikunta 20 %. Pelkällä ruokavaliolla voi pudottaa painoa ilman liikuntaa, mutta pelkällä liikunnalla ei voi pudottaa painoa (ainakaan merkittäviä määriä), ellei laita ruokavaliota kuntoon. Lihastreeniä suosittelen ruokavalion oheen, koska ethän halua dieetin jälkeen olla ns. laiha läski? (Eli hoikka, mutta kaikinpuolin vetelä ja löysä ihminen).

10 kommenttia:

Laiza kirjoitti...

Samaa mieltä. Mua ei kyllä ylipainoisena oo tippaakaan kiinnostanut muiden mielipiteet mun salilla käymisestä. Minusta siellä on ollut mukavia aikuisia ihmisiä, jotka on ottanut ihan positiivisella mielellä vastaan kenet tahansa. Mulla on jotenkin semmoinen ajatus yleensäkin, että kerran mua ei hirveesti kiinnosta muiden tekemiset ja asiat, niin tuskinpa niitäkään mun. Tai jos kiinnostaa, niin siinäpä kyttäilevät.

Anonyymi kirjoitti...

Ehkä entisenä - silloisena - ylipainoisena itse ylitulkitsit ohjaajan sanat siitä, että salilla kukaan ei ole kiinnostunut muiden ulkonäöstä? Se saattoi olla vaikka viittaus siihen, että jokainen tulkoon millaisissa vermeissä tahansa eli kyseessä ei ole tekstiiliurheilupaikka.

Sillä nyt ei ole mitään merkitystä, että ovatko xl-vaatteet omassa kerroksessaan vai ei. Jokainen varmasti näkee, että kuka niitä xl-vaatteita tarvitsee sijaitsevat ne sitten missä tahansa kohtaa liikettä.

Voin ymmärtää, että joillakin pullukoilla on korkea kynnys "tavallisille" saleille, joten ehkä sellaisillekin on kysyntää? Ei ehkä ihan tuolla mainoslauseella vaan vaikka niin, että tässä ryhmässä voit vapaasti olla aloittelija.

Taivahan tosi, että ruokavalio laihduttaa, ei liikunta. (Liikunnalla on toki monia muita hyviä vaikutuksia.) Vanha tätini, liikuntarajoitteinen, todisti sen laihduttamalla 30 kiloa päästäkseen lonkkaleikkaukseen.

Tiina kirjoitti...

Laiza, tiiän kyllä että on tyyppejä, joita kiinnostaa kovinkin paljon minkä näköistä jengiä käy salilla, mutta onneksi niistä ei kukaan käy meidän salilla. Ehkä ne käy enemmän semmoisissa trendimestoissa, missä ei saa painojakaan kolisutella, ettei kellekään tule paha mieli. ;)

Anonyymi, niinhän mä justiinsa sanoinkin, että jos se jollekin toimii, niin siitä vaan, mutta MINULLE ei toimi. Kerroin tässä nyt siis mitä itse kelaan näistä asioista. Mä olen tuolla meillä saanut olla ihan vapaasti aloittelija ja nyt saan olla ihan vapaasti vähän edistyneempi pumppailija.
Noissa vaatteissa mun mielestä voitaisiin kokonaan luopua niistä "isojen tyttöjen" säkkimalleista, joissa on jotain paljetteja tai niittejä aina pakollisena lisänä. Ihan normeja vaatteita vaan isommissa koissa ja siellä missä muutkin vaatteet.

Hirnakka kirjoitti...

Saman jutun luin tänään, olen Lihastohtorin kestotilaaja.

Hyvin samoja polkuja kulkevat omatkin ajatukseni vaikka aloitinkin salitreenin vuosia sitten muista syistä kuin 'huomattavasta isokokoisuudesta'.

En halunnut tulla kohdelluksi keski-ikäisenä pikkuisen plösähtäneenä tätiliikkujana vaan ihan vakavasti otettavana sitkeänä puurtajana. Tämän sain pari kertaa sanoa itseäni puolta nuoremmalle PT:lle joka ei uskaltanut sanoa minulle suoraan että nyt perkele nostat ja teet tään homman loppuun. Sanoin hänelle, että nyt mä tarviin piiskuria, en päänsilittäjää, niihin hommiin on muut miehet.

Sittemmin olen löytänyt oikeat tyypit treenikytiksi ja ajatusten aaltopituus on hyvä. Silloin rauta nousee, sarjat ovat kevyitä ja ennätykset paukkuvat.

Kiitos kirjoituksestasi.

Kirsikka kirjoitti...

Minä oon joskus mietiskellyt, että pitäisi just olla semmoisia pullukkasaleja. Joskus (vähemmän pullukkana) oon käynyt salilla ja silloin se oli ok, mutta nyt tuntuu, että olisi hirveän suuri kynnys mennä sinne kaikkien kissivähähiilarien sekaan. Toki siitä suuri osa on varmasti omassa päässä, enkä tiedä kuinka montaa loppujen lopuksi kiinnostaisi, että taas joku pullukka tuli salille. Mutta se meneminen ja aloittaminen tuntuu tosi vaikealta.

Toisaalta mulla on myös se ongelma, että monet laitteet ovat liian pieniä. Tai ainakin olivat, kun kävin naisten kuntosalilla joskus ammoin. Tosin se pienuus ilmeni silloin kyllä enimmäkseen vertikaalisessa suunnassa eikä ollut hirveän kiva tehdä vatsalihaksia laitteessa, jossa hartiat osui lattiaan (se semmoinen missä ollaan selällään pää alaspäin, kai silläkin joku nimi on).

Nuo pullukkavaateosastot ei mua varsinaisesti häiritse, vaan pikemminkin se, että ne vaatteet siellä on yleensä törkeän rumia säkkejä (ja mustia!!!). Tosi paljon hoikentaa jätesäkissä kulkea joo...

Tiina kirjoitti...

Hirnakka, joo, kyllä se hyvän elikäs itselle kaikista parhaimman mahdollisen PT:n löytäminen on onni. Mulla - kuten miljoona kertaa olen sanonut - kävi kertalaakista ihan älyttömän hyvä säkä eikä vaihtaa ole tarvinut. Tai valittaa. Toisaalta jos olisi joku toinen PT, niin en varmaan tietäisi paremmasta, mutta olisinko lajista sitten näin innostunutkaan? Tuskin...

Kirsikka, kuten huomaa, meitä on moneen junaan. Eli toisille voi hyvin käydäkin tuommoinen aloittelu jossain "turvallisessa" ympäristössä. Mutta meidän salilla ei ainakaan juuri kissivähähiilareita käy eli ei ehkä kannata valita jotain Elixiaa (ei pahalla), jos haluaa treenata ihan tavan lökäpöksyjen joukossa.
Ja mitä laitteisiin tulee... Tosinaiset treenaa vapailla painoilla. Niillä on ihan sama oletko sä 150 vai 200 metriä. :)
Pullukkavaatteiden rumuudesta olen kyllä jetsulleen samaa mieltä.

Anonyymi kirjoitti...

Aah, mä rakastan kaikkia asioita, joissa ihmiset jaetaan tietyn ominaisuuden mukaan ryhmiin ja toivotusta normista poikkeavat eristetään omaan joukkioonsa, mieluiten fyysisesti rajaamalla ne muiden näkymättömiin. Upeeta! / Riikka

Tiina kirjoitti...

Joo, mä arvaan, että se on just sun juttus. :D

Anonyymi kirjoitti...

Ei kai tässä ollut kyse siitä, että laardiperseet viedään pois muiden silmistä rumentamasta maisemaa vaan siitä, että joillekin ei-timmeille kynnys "normiryhmiin" voi olla liian korkea.

Tiina kirjoitti...

Ei niin. Mutta onhan se tavallaan kaksisuuntainen tie. Syy, seuraus, kumpi oli ensin, muna vai kana...