generated by sloganizer.net

6. toukokuuta 2015

Täytyy pumppaa, painaa, hustlaa, graindaa

Flunssaa pukkaa. Tai sitten ei. En ole ihan varma. Tämä on vähän samanlainen kuin edellinenkin flunssani, ettei oikeastaan, mutta sitten kuitenkin. Ettei ole oikeasti kipeä, muttei oikeasti tervekään. Jo siis toinen laatuaan tänä keväänä. En tiedä, onko minulla nykyisin niin hyvä vastustuskyky/yleiskunto/jotain, että flunssa ei iske kunnolla päälle, mutta hinkuttelee sitten mukana kuitenkin tämmöisenä epämukavana pikkutautina.

Yöllä oli kurkku kipeä ja aamullakin vähän tukkoinen olo, vaikka kurkkukipu kyllä parani kun söin aamupalan ja join aamukahvin. Jos ei olisi ollut sovittuja treenejä tänään, niin olisin luultavasti jäänyt kotiin. Koska kuitenkin oli, niin lähdin salille. Pt:n mukaan silmäni näyttivät sameilta. Niin se sanoi silloin viimeksikin, kun olin vastaavassa ärsyttävässä pikkuflunssassa. Hassua tarkkasilmäisyyttä (kirjaimellisesti).

No eipä muuta kuin treenin pariin. Olin maanantaina oma-aloitteisesti saanut progressiota kaikkien liikkeiden painoissa. Tänään pt päätti, ettei se ilmeisesti ollut mistään kotoisin ja iski rautaa tankoon lisää niin, että heikompia olisi voinut hirvittää. Ja hirvitti minuakin, mutta täytyy sanoa, että pitkästä aikaa jumppailu alkoi tuntua ihan kunnon treeniltä. Olen taas varmaan alisuoriutunut ja vedellyt liian kevyillä painoilla ja luullut, etten jaksa enempää. No, onneksi olen ulkoistanut aivotoimintani tämän lajin parissa.

Sain selkääntaputuksia, koska olin kerrankin syönyt hyvän aamupalan. Vedin aamulla purkillisen rahkaa, jonka sekaan sotkin pakastemustikoita. Makuhermoni eivät kestä mitään kovinkaan hapanta, joten oli pakko lisätä sotkuun vähän sokeriakin. Mutta onko tuo nyt niin vaarallista? Sokeria siinä valmiissa jugurtissakin on (mitä siis normaalisti syön). Jos en olisi näin laiska, voisin harrastaa blenderöintiä ja saisin rahkan pupeltamisesta niin paljon enemmän irti. Mutta kun siitä tulee tiskiä... Montaa syömistäni varjostaa ja ohjailee se tosiseikka, että kaikesta tulee tiskiä. Mitä vähemmän, sen parempi. Mikropizza on kauhean kätevä. Vielä kun sen söisi kertakäyttöaterimilla... No ei. Voi kun olis tiskikone! Mutta pakko myöntää, että aamupala vaikutti treeniin pelkästään positiivisesti, vaikka olin olevinani puolikuntoinen.

Päästin OCD:ni (pakko-oireisen järjestelyhäiriöni) taas vähän riehaantumaan salilla tänään. Pt heitti maahan Bosun, joka on siis pyöreä puolipallo, joten luulisi, ettei sillä ole väliä miten päin se on. Mutta kun. Siinä on molemmin puolin ne semmoiset kahvat. Ja niiden kahvojen täytyy olla suorassa linjassa molemmilla sivuillani, kun teen vatsarutistuksia pallon päällä, joten aloin asetella Bosua mielestäni parempaan asentoon. Se aiheutti pientä huvitusta ja hämmennystä kanssaihmisessäni. Touhuttiin jotain muuta välissä ja seuraavaksi Bosu lensi lattialle vielä enemmän vinoon kuin ensimmäisellä kerralla. Pt sanoi painavasti: "nyt se saa jäädä tuohon asentoon". Hillitsin itseni vaivoin ja lupasin yrittää kestää tämän hirveän anarkian ja sekasorron.

Hassuinta oli se, että treenin jälkeen oli paljon parempi olo kuin ennen treeniä. Siis vähemmän flunssainen. Pt:n mukaankin silmäni olivat kirkastuneet treenin aikana. Toisaalta se saattoi myös olla joku endorfiinihumalan aiheuttama harhatila. Illalla olen niistänyt muutaman kerran, mutta vain muutaman. Nyt tarttee vähän katsella pitääkö loppuviikon treenit skipata vaiko eikö. Viimeksi tässä ärsyttävässä epäflunssassa kävi niin, että kun en levännyt, niin siitä eskaloituikin sitten ihan oikea flunssa. Nyt just ei olis aikaa sairastaa.


*Kuten ehkä huomaatte, kokeilin tätä treenibloggaamista nyt vähän tässä niin kuin muun sivussa. Mitään painoja ja semmoisia en tänne aio kirjoittaa. Ehkä jatkan tähän tyyliin, tuskin siitä joka treeniin jälkeen on edes mitään sanottavaa. Ainoa mikä tässä häiritsee on se, että tunnistusriski on suuri, jos jotenkin mystisesti pt päätyisi tänne. Haittaako se sitten? En tiedä. Tuskin. Kyllä se tietää jo valmiiksi, etten ole aivan normaali (ks. kirjoituksen toiseksi viimeinen kappale).*

14 kommenttia:

-a kirjoitti...

Perskohtaisesti en seuraa treeniblogeja, joten mun toivomus on lähinnä se, että et lopeta tätä. Mutta jos alat kirjoitella enempi treeneistä täällä tai jossain muualla, niin sitten sun pitää myös jossain vaiheessa paljastaa ne kauheat vatsamakkarat. Eli mikään ei jää sitten enää salaisuudeksi :)

Anonyymi kirjoitti...

Käsittääkseni silmät kirkastuvat kuumeessa, joten ehkä ponnistelu vain kasvatti flunssanpoikasen isoksi..?

Tiina kirjoitti...

-a, mitä tätä? En mä mitään ole lopettamassa, jos todennäköisesti en aloittamassakaan.
Toi vatsamakkarauhkaus todennäköisesti toimii hyvänä syynä olla kirjoittelematta aiheesta enempää. ;D

Anonyymi, rohkenen arvella, että olisin itse huomannut, jos niin olisi käynyt.

Lupus kirjoitti...

Hei, tietty ne painot pitää laittaa. Valehtele vaikka! =D

Tiina kirjoitti...

No internet-lisäähän nyt täytyy aina vähän olla, tiätty! ;D

Lupus kirjoitti...

Joo. Sata kiloo oli kyykyssä, ja raineri veti samaan aikaan leukoja tangon toisessa päässä. =)

Tiina kirjoitti...

Se on sitä TOIMINNALLISTA HARJOITTELUA!

Lupus kirjoitti...

Aamupalana muuten itellä ehdoton on maustamaton bakteerijogurtti ja mysli. Sen maustamattoman maku tuntuu enshätään aika happamalta, mutta hetken päästä kaikki muu maistuu karseelta sokeriesanssiliemeltä.

Tiina kirjoitti...

Mulla on ollut tuo sama välillä, mutta se on kuulemma huonoa proteiinia (älä multa kysy) ja myslissä hirveästi sokeria. Mikä on totta, kun tuoteselosteen katsoin.

Lupus kirjoitti...

Joo, ton myslin kanssa on kieltämättä myös ollu vähän makeusongelmia. Sinänsä en ite siitä ressaa, ellei maistu ällölle. =)

Liisu kirjoitti...

Kuvaat elämisenmuotoa, joka on minulle vieras. Ehkä sen takia täällä on aina välillä kiva käydä!

Tiina kirjoitti...

Lupus, mulla se maku ei jostain syystä ole nyt ollenkaan pääasia siinä, mitä syön aamupalaksi. :D Olis, jos ite saisin päättää, mut...

Liisu, vieras elämänmuoto se minullekin oli vielä muutama vuosi sitten. :)

Anonyymi kirjoitti...

Ei kai se tiskaaminen nyt niin hirveetä voi olla, että blenderöinnit jää tekemättä sen takia. Mut mä oonkin kai outo kun tiskaaminen on mieluisimmasta päästä kotihommia. Mut smoothiehommeleita teen kerran viikossa tai parissa ja teen pari annosta kerralla niin jää sitten se yks blenderintiskaus väliin. Yllätä itses ja kokeile joskus, jos sulla se blenderi on jo olemassa.

Lissu

Tiina kirjoitti...

On se!
Mutta mä lupaan, että viimeistään kesällä aloitan blenderöinnin. Ja tiskaamisen useammin.