generated by sloganizer.net

5. toukokuuta 2015

Your time has come to shine

Käytiin tässä päivänä eräänä rainerin kanssa vähän läpi yhteistä historiaamme. Kumpikaan ei tietenkään muistanut enää yhtikäs mitään. Minä hieman enemmän, koska minulla on sentään dataa musteella kirjoitettuna paperille, mutta aika hatara pohja silti, koska mitään päivämääriä ei näköjään ole ollut tapana kirjoittaa ylös. Olen kyllä käyttänyt HeiaHeiaa jo silloin, mutta sinnekään en ole näköjään alkuaikoina kirjoittanut mitään muuta kuin että olen käynyt salilla. Revi siitä sitten.

Edellä mainitun seurauksena aloin sitten selata täältä blogistani noita vanhoja treeniaiheisia kirjoituksiani ja nehän olivat varsin mielenkiintoisia näin retrospektiivisesti katsottuna (minusta ainakin, ja sehän on hyvä, että edes yhtä kiinnostaa). Harmillisesti sitten jossain vaiheessa lakkasin raportoimasta siitä(kään) sen syvällisemmin.

Alussa sitä olikin niin kovin innostunut ja taisin puhuakin treenaamisesta kavereiden silmät ja korvat täyteen. Toki olen yhtä siitä innostunut, mutta tänään niin moni asia on täysin arkipäivää, mikä silloin oli vielä niin uutta ja ihmeellistä. Facebookissa tietysti tulee purpatettua treeniasioita, mutta sitäkin olen yrittänyt vähentää, koska henkilöni alkoi ärsyttää joitain "kavereita" vähän liikaa. Mutta harmittaa kyllä, kuitenkin ja nyt, että en ole tarkemmin pitänyt mitään treenipäiväkirjaa. Ja sitten taas toisessa kädessä (on the other hand), pitäisikö viimeistään nyt aloittaa?

Vaikka tuntuu, ettei tässä nyt enää mitään kiinnostavaa tapahdu eikä tästä oikein saa tarinan juurta aikaiseksi, niin ehkä joskus muutaman vuoden päästä siitä voisi olla iloakin. Ja koska olen äärimmäisen huono kirjoittamaan vain itselleni (paperiset päiväkirjani ovat laskettavissa yhden käden sormilla ja sormia taitaa jäädä jokunen ylitsekin), teenkö sen sitten tänne blogiin? Vai perustanko erillisen treeniblogin? Ja jos, niin tekisinkö sen ihan omalla nimelläni? Vai kirjoittaisinko sittenkin ihan vaan itselleni, ikään kuin pöytälaatikkoon, ettei kukaan pääsisi näsäviisastelemaan eikä olisi niin kovia paineitakaan nostaa/vetää/työntää vielä vähän enemmän? Luultavasti en. Tee mitään noista.

Se hypoteettinen treeniblogi voisi kyllä olla siihen malliin, että kirjoitan sitä pääperiaatteessa itselleni ja nimenomaan asioita muistiin enkä viihdyttääkseni lukijakuntaa (uskokaa huviksenne, että kirjoitan tätä blogia viihdyttääkseni teitä!), mutta ei se haittaisi, jos sitä lukisi joku jota aihe oikeasti kiinnostaa. Tai mahdollisesti joku, jota ei kiinnosta, mutta sehän ei ole minun ongelmani sitten. Tietty aika ilkeää olisi kertoa täällä, että kirjoitan treeniblogia oikealla nimelläni, mutta lälläslää, enpä kerrokaan missä.

*Voi perse, tässä välissä klikkasin itseni vahingossa pois tästä kirjoitusnäkymästä, mutta onneksi Bloggerissa on automaattinen välitallennus!!!*

No, jos noista vähäisistä historiaan jääneistä merkinnöistä mitään voi päätellä, niin 1) kehitystä on tullut roimasti (painot on kasvaneet ja oma paino samalla vähentynyt sen 40 kg) ja 2) ajat ovat muuttuneet. Treenit on muuttuneet, minä olen muuttunut, rainerikin on luultavasti muuttunut (ainakin olettaen siitä, että hän itse kyseenalaisti väittämäni treenimetodit taipaleemme alkuajoilta), meidän suhteemme on muuttunut. Kaikki paremmaksi tietysti, vaikka ei missään noista tekijöistä ole alusta alkaenkaan ollut valittamista. Edes minussa. Olin ihan hyvä silloin ja olen ihan hyvä nyt.  (Ainoastaan blogi on muuttunut huonompaan suuntaan eli epäinformatiivisemmaksi. Vähän tai oikeastaan aika paljonkin kaipaan niitä aikoja kun vielä kirjoittelin tänne jostain ihan oikeista asioista.)

No mutta. Tästä(kään) ei suunta ole kuin eteenpäin. Valoa kohti!


Ps. Sormenkynteni ovat kyllä aivan liian pitkät. Blogikirjoituksen naputtelu oli liian vaikeata. Taidanpa leikata kynnet.

8 kommenttia:

Ana kirjoitti...

no en tiiä. Paljonhan sulla on tekemistä takana, mutta paljon voi olla edessäkin, eihän me tiedetä mitä tää treeni sun elämään vielä tuo. Sivuammatin? Tai muuta? Ihan hyvä jos jossain on muistissa juttuja. Ja lukisin.

maythef kirjoitti...

Treeniblogia lukisin, kyllä. Tai ihan mitä vaan.

Liisu kirjoitti...

Kävin taas katsomassa tuota somaa kissanpoikasta, joka heiluttaa päätään.

Luin myös kirjoituksesi. Se on OK. Tuli tunne, että pitäisikö lähteä lenkille.

Mutta... kun sataa... aina ... vaan!
(hyvä tekosyy olla lähtemättä)

Veela kirjoitti...

Haittaisiko se, jos muun pään sisällön viereen kirjaisi myös treenipäiväkirjan? Minä varmaan hyppäisin sen kohdan ohi aina täysin häiriintymättä kun kävisin katsomassa muut sisällöt. Jos pitäisit kahta eri blogia, toinen olisi vaarassa näivettyä.
Jos treenaaminen on osa elämää, mitä niitä lajittelemaan eri laareihin.
Hampurilainen ei muuten ole voileipä (enkä minä robotti).

Lupus kirjoitti...

Kyllä nyt lähet käänteleen traktorin renkaita vesisateeseen ja lanaamaan niillä juoksurataa. Ja sitten osallistut johonkin extreme runiin tai seikkailu-urheilukilpailuun. Tulee sitten taas sitä uutta siihen perusmätön rinnalle.

Tää sun blogis on kai tyyppiä elämä, joten reeni kai sopii siihen ihan hyvin, jos se kerran sopii elämäänkin? Ketä ei kiinnosta, niin skippailee ne osat.

Ja sitten voi välillä kirjoittaa jotain muutakin, jos huvittaa. Politiikasta ja silleen. =)

Tiina kirjoitti...

Ana, joo, kyllä on edessä vielä paljon, mutta onko siitä sen erikoisempaa sanottavaa? Pitäis ehkä ruveta fitness-bloggaajaksi, ja siis tähdätä johonkin bikinifitness-kisoihin vuonna 2021, ruahaha! (NOT.)

Maythef, hyvä, jos ei oo niin kovin kranttu. :D

Liisu, lenkille vaan! (Itekään en menisi sateella).

Veela, voipi olla noinkin. En oikein itsekään tiedä mitä nyt haen tällä. Mutta tuskin tulen toista blogia perustamaan, hyvä kun tätä yhtäkään jaksaa.
Toi robottijuttu on muuten ärsyttävä, mutta se ei ole vapaaehtoinen. Toisaalta eipä ole tullut spämmiäkään enää sen ilmestymisen jälkeen, joten kyllä se asiansa ajaa.

Lupus, ei saatana. :D Siis kyllä mä tykkään tuosta mitä salilla ja siihen tulee toki koko ajan jotain uutta, koska pt, eli en mä siihen mitään extreme-kokemuksia kaipaa. Ajatus oli vaan se, ettei ehkä enää jaksa ääneen hihkua joka päivä, että hei, tein muuten penkkipunnerrusta, wohoo! ;)
Politiikasta en edes kestä tällä hetkellä kirjoitella. :D

Anonyymi kirjoitti...

Luettuani kohdan "40 kg" ponkaisin spontaanisti pystyyn kädet ilmassa silleen "SE ON SIINÄ!" :D Helvetin hieno suoritus, ja koska treeni on elämää ja elämästä blogataan, toivotan todella todella tervetulleiksi treenipostaukset!

Tiina kirjoitti...

Ihana kommentti! Kiitos! :D <3
Ei se ihan kivutonta ole ollut, mutta ehdottomasti sen arvoista. :)