I can't take it

Minulla on stressivatsa. Se ei ole kovin kivaa. Tai en tiedä, ehkä kaikilla on stressivatsa? Siis tarkoitan stressivatsalla sitä, että reagoi hyvin voimakkaasti vatsallaan tai lähinnä sen toiminnalla kaikkeen stressaavaan tai muuten tavallisesta poikkeaviin tilanteisiin.

Itse asiassa en oikeastaan edes kaulasta ylöspäin tiedosta stressaavani asioista. Minulla on pääosin todella kivaa^{(* (**} ja kaikki tapahtuvat asiat ovat pelkästään mukavia. Mutta tiedostan vatsani ja huomaan sen stressaavan. Ja kyllä vatsa on oikeassa. Kai siinä käy niin, kun ensin on monta vuotta ettei tapahdu oikeastaan mitään ja sitten tulee syksy kun tapahtuu kaikkea kerralla ja paljon, niin vähemmästäkin alkaa kroppa ja pää käydä ylikierroksilla. Deadlinet lähestyy niin että pauke kuuluu. Koko ajan on sellainen tunne, että jotain todella tärkeää on unohtunut, ja yleensä se tunne on ihan oikeassakin. Ja kuten aiemmin olen maininnut ohimennen, niin olen myös muuttamassa kuunvaihteessa. Nämä kaikki asiat sitten yhdessä saavat aikaan sen, että herään joka aamu siihen kun vatsaa vääntää. Aivan älyttömän ärsyttävää on se. No kaipa se menee ohi ja rauhoitun jossain vaiheessa.

Stressihän ei tietenkään ole pelkästään negatiivinen asia. Itse olen sellainen, että lykkään kaiken aina viime tippaan enkä vaan saa aloitettua jos ei ole ihan pakko. Sitten viimeisenä mahdollisena iltana kehitän itselleni positiivisen stressin ja rykäisen homman kerralla ja kunnialla. Taidan työskennellä tehokkaimmin pienen paineen alle. Vatsa voisi kuitenkin lakata reistailemasta.




Onneksi kaiken tämän mylläkän ja pimeyden keskelle on tuonut positiivista energiaa Jaakko & Jay. Kuuntelen tuota levyä repeatilla niin, että pelkään kyllästyttäväni itseni siihen (tai teidät tähän hehkutukseen). Mutta eihän niin voi käydä, eihän?


*) Mietin eilen, että teen varmaan jotain väärin, koska minulla oli 9 tunnin koulupäivä ja siitä huolimatta olisin voinut kirkkain silmin väittää, että minulla oli kiva päivä. Ehkä kaksi tuntia noista yhdeksästä oli sellaisia, että olisin halunnut olla jossain muualla. Loput seitsemän tuntia oli naurua ja hengailua kivojen ihmisten (poikien) kanssa. Opiskelun ohessa tietysti...

**) Lainasin tällä kertaa tätä merkintätapaa Tytöltä, koska tuo olisi ollut liian pitkä selitys laittaa sulkuihin keskelle kappaletta itselleni tyypilliseen tapaan.