8. lokakuuta 2011

I hope it sucks you down

Viime kesänä kävelin kapeata jalkakäytävää, jonka vierestä koko autotie oli tuttuun kesäiseen tapaan revitty auki. Jalkakäytävällä tuli välillä vastaan toisia ihmisiä, joten olin jo valmiiksi jalkakäytävän rotvallin puoleiseen reunaan asettuneena. Jossain vaiheessa takaani rupesi kuulumaan polkupyörän soittokellon kilinää, joten tiivistin itseäni yhä lähemmäs jalkakäytävän reunaa, jolloin toiselle puolelleni jäi tyhjää tilaa ainakin metri. Tästä huolimatta pyöräilijä ei tuntunut pääsevän ohitse vaan jatkoi kellon rinkuttamista kiivaasti takanani. Käännyin katsomaan taakseni ja siellä oli pyörän selässä ehkä itseni ikäinen naisihminen, joka pyöritteli tuskastuneena päätään ja silmiään. Tiuskaisin naiselle, että "no mene ohi!" ja osoitin kädelläni sitä metrin levyistä tyhjää väylää toisella puolellani. Nainen alkoi väkättää takanani, että "kadun puolelta ohitetaan", jolloin loin häneen yhtä aikaa niin epäuskoisen ja tarpeettomaan pilkunviilaukseen kyllästyneen ilmeen, että hän tajusi polkaista sen pyöränsä aika nopeasti ohitseni siitä ei-kadun puolelta. Voisinpa vaikka vielä lyödä vetoa, että kyseisellä jalkakäytävällä ei ole kevyen liikenteen ajoväylää, tosin ymmärrän kyllä, ettei sitä auki revittyä autotietäkään pitkin pystynyt ajamaan.

Yhtenä päivänä tällä viikolla kävin Stockmannilla. Kuten moni tietää, siellä oli (ja on) Hullut Päivät. Joten kuten pystyn ymmärtämään sen, että kotiäitinä ollessa aika tulee pitkäksi ja sinne Hulluille Päiville vain on lähdettävä niiden hyökkäysvaunujen kanssa, vaikka ne tukkivatkin sen vähäisenkin käytävätilan, mitä Stockmannilta sillä hetkellä löytyy. Mutta äideillä on yhtäläiset ihmisoikeudet meidän muiden kanssa. Tuona päivänä paikalla oli kuitenkin joku ihan ylivetoäiti. Olin lähestymässä musiikkiosastoa, kun taustalla soi joku hassunhauska musiikki ja tämä ylivetoäiti hoksasi, että hänen rattaissa istuvaa lastaan tanssitti se musiikki. Kovaan ääneen äiti huudahti lapselleen, että "tanssittaako sua?!!" ja sen jälkeen ruimaisi sen lapsen keskelle käytävää tanssimaan musiikin tahdissa. Lapsonen oli ehkä juuri kävelemään oppinut, joten hetken tanssahtelun jälkeen kaatui poikkiteloin vatsalleen siihen käytävälle suoraan jonkun miehen eteen. Ylivetoäidin mielestä se oli älyttömän hauskaa ja hän nauraa hehotteli lapselle, että "älä nyt sinne mene makaamaan, kun tanssi!!!" Mies jatkoi matkaansa, mutta kääntyi sitten takaisin nostamaan lapsen jaloilleen, koska todennäköisesti luuli itse kampanneensa tuon lapsosen. Itse pyörittelin silmiäni paheksuvasti ja loikin koko tilanteen ohitse. Ihan oikeasti, siihen lapseenhan olisi voinut vaikka sattua. Joku olisi voinut potkaista sitä tai talloa sen vahingossa. Ylivetoäiti oli kyllä ihan normaalin ihmisen näköinen. Niin se voi hämätä.

Elämä olisi niin paljon helpompaa ilman tyhmiä ihmisiä.

12 kommenttia:

Ofelia kirjoitti...

Voi hyvänen aika! Tuollaiset mummelit on Maailman Ärsyttävimpiä. Argh.

Minä olen aina vältellyt Hulluja Päiviä parhaani mukaan (olen tainnut siellä 10 Helsingissä olovuoteni aikana käydä vain kaksi kertaa LYHYESTI!) ja ei kyllä tulis mieleenkään lähteä rattailla puskemaan joukkoon. :-O Kun ei niillä kärryillä muutenkaan tahdo kaupoissa mahtua kulkemaan. Ja muutenkin hiki virtaa ja ärsyttää. :D Ei mun hermot kestäis...

Ofelia kirjoitti...

Herraisä, se nainen olikin sun ikäinen!! :D Miten tässä lapsen roikkuessa jalassa luinkin liian nopeasti ja väärin... *nolo* :D

Zepa kirjoitti...

Näin on.

PS. kävin hakemassa Hulluilta päiviltä _vain_ etukäteen päättämäni jutut. Oon niin pollee :-)

Kimmeli kirjoitti...

Minä eilen vain jätin joukon nuorisoa sinne ja kiiruhdin nopeasti seuraavaan kaupunkiin! Minua ei saisi Hulluille päiville maksustakaan, etenkin kun siellä taitaa olla "hulluja".

Tiina kirjoitti...

Ofelia, jaa-a, ehkä se oli kuitenkin henkisesti mummo. ;)

Zepa, mulla on kanssa kohta täsmäisku sinne luvassa, tosin en pahastu, vaikka sieltä jotain muuta löytyisi. Elättelen toiveita, että sunnuntaina olisi jo vähän väljempää. (As if).

Kimmeli, musta on hauska käydä hulluilla päivillä, mutta sinne ei tosiaankaan kannata mennä, jos väkijoukko ahdistaa tai pipo kiristää.

gata kirjoitti...

Meillä oli just iiiso keskustelu vaunuista ja hulluista päivistä. Ite oon tainnu kerran eksyä, mutta peruutin aika vikkelään vittuhun sieltä, kun ostosmanian kourissa psykoottisiksi äityneet ihmiset meinasivat kaatuilla vaunujen niskaan. Joo, on meillä mutseillakin yhtäläiset oikeudet osallistua galen dagarnoille, mutta jumankekka, kuka OIKEESTI PYSTYY? Ja hullu akka se, joka taaperon vaunuista poistaa siinä hullunmyllyssä!

termostaattori kirjoitti...

Aika vähällä päästit ensimmäisen tapauksen; riippuen omasta olotilastani vaihtoehtoina olisi ollut kaikkea "nyt ei sviddu oikeasti"-katseen ja viisi minuuttia lyhimmillään kestävän "miksi maailman pahuus on sinunlaisten ääliöiden syytä"-vuodatuksen välillä.

Toinen tapaus on ilmiselvästi joku hippikukkaissluomukasvatus-äityliini, jonka mielestä Hullut päivät ovat saaneet nimensä vain alennusten vuoksi, eikä myös alennuksien perässä juoksevien ihmisten takia.

Jos tuo vauva elää nähdäkseen sen päivän että pystyy kävelemään, hänestä voi tulla jotain. Toivoakseni kuitenkin jotain enemmän isän puolelta.

Riikkis kirjoitti...

Mun blogissa on sulle tunnustus :)

Kirsikka kirjoitti...

Elämä voisi kyllä olla aika tylsääkin ilman tyhmiä ihmisiä...

No se siitä positiivisuudesta. Kävin yhden kerran siellä hulluuden keskellä ja vielä Oulun Stockalla, joka ei välttist ole ihan yhtä hullu kuin joku eteläisempi kohde. Tai sitten on. Mutta noihin hyökkäysvaunuäiteihin menetin hermoni silti.

Ja mainittakoon, etten edes ostanut itselleni mitään. Vain työpaikalle käsisaippuaa. Nih!

Lupus kirjoitti...

Joskus elämä vaan potkii päähän... =D

Tiina kirjoitti...

Gata, joo, voisin kuvitella, että itsekään en lähtisi. Niin pakko sinne ei voi olla päästä. Vannomatta tietty paras, kun ei sitä koskaan tiiä miten pimahtaa. ;)

Termostaattori, mulle tulee noi luennot aina vähän liian myöhään mieleen. Olisin voinut luennoida vaikkapa jalkakäytävällä pyöräilystä, jos heti olisin tajunnut.

Riikkis, kiittis! Palaan asiaan.

Kirsikka, ihan totta, tyhmistä ihmisistä saa esimerkiksi blogiin hyvää täytettä.

Lupus, siinä taas yksi pieni ihmistaimi opetettiin maan tavoille: Jos yrittää vähän tanssahdella, niin heti tulee elämältä monoa päähän.

Lupus kirjoitti...

Nii, mut ei se niin vaarallista ole. Elämässä kuuluukin tulla vähän päähän. Siinä on tavallaan kaksi vaihtoehtoa:

Joko niin, että on kaiken aikaa hemmetin varuillaa ja sitten yhtäkkiä kuitenkin tulee osuma, joka traumatisoi tottumattoman loppuiäksi.

Tai sitten niin, että rellestää ja pitä vapautuneesti hauskaa, oppii hallitsemaan erilaisia tilanteita, ja joskus sitten toki vähän tulee osumaakin.

Enkä ees paljonkaan karrioinu... =D