4. syyskuuta 2012

Puhdistava ahdistus

No niin. Nyt on vähän pakko avautua.

Luin MTV3:n nettisivuilta lyhyen, mutta sitäkin ytimekkäämmän lausunnon Puhdistus-elokuvan ohjaajalta Antti Jokiselta. Jokinen siis sanoo, että Puhdistus-elokuva ei ole ahdistava, vaikka moni on kokenut romaanin ahdistavaksi. "Ei tarvitse pelätä, otin pois kaikkein ahdistavimmat ja väkivaltaisimmat kohtaukset", sanoo Jokinen.

Mistä lähtien ahdistus tai ahdistavuus on ollut jotenkin pelottava asia? Se aika, mistä Puhdistus kertoo, on ollut varmasti asianosaisille tuhat kertaa ahdistavampaa kuin meille kermaperseille tuon kirjan lukeminen. Itse olen lukenut kirjan ja nähnyt Puhdistuksen myös näytelmänä teatterissa. Joo, onhan siinä ahdistavia elementtejä, mutta mitä sitten? Ei olisi tullut mieleenikään, että olisin jättänyt lukematta kirjan tai katsomatta näytelmän koska — yhyy — se ahdistaa. Jos en tuota elokuvaa menekään katsomaan, niin syy on jossain ihan muussa kuin siinä, että saattaisin ahdistua (mistä ilmeisesti nyt ei kuitenkaan ole vaaraa). Kuten nyt vaikka pääosanäyttelijöissä tai ohjaajassa, ennakkoluuloinen kun olen.

Jotenkin vaan tuntuu, että kaikki negatiiviset tunteet on nykyisin ihan hui ääk yäk! Ettei osata käsitellä sitä, jos nyt vähän tuntuu pahalta, mutta hei mennään bilettämään, niin elämä on taas kivaa!

Koittakaa kestää, elämä on joskus ahdistavaa.

13 kommenttia:

Elegia kirjoitti...

No onpa kiva, että KANSAA suojellaan ahilta, hohhoijaa. Eipä minulla ole mitään lisättävää tekstiisi. Itse en tosin kokenut Puhdistusta (kirjana) ahdistavana, mutta aika kovaa mättöä saa olla, että fiktio alkaa ahistaa.

Tiina kirjoitti...

Niin, mäkin jäin nyt muistelemaan, että miltä musta tuntui, kun luin sitä kirjaa... Ei se varmastikaan ahdistusta ollut. Ja jos olikin, niin sillä tavalla, että se oli ihan ok ja kuuluikin eläytyä tilanteeseen.

Birk kirjoitti...

Eikös se ole juuri taiteen (johon luen kirjallisuuden ja elokuvateollisuuden) tarkoitus, nimittäin tunteiden herättäminen. Myös negatiivisten. Taitaa ohjaaja olla vähän hakoteillä.

Ne ahdistavat kohtauksethan ovat ydintapahtumia koko tarinassa. Jos ne poistaa, niin mitä tarinasta jää jäljelle?


Mymskä kirjoitti...

En mäkään erityisesti ahdistunut Puhdistuksesta (kirjana), vaikka tietyllä tapaa rankkaa tarinaahan se on. Mutta joo, en ymmärrä tuota ahdistuksen ja muisen ikävien tunteiden hautaamista.

Minulla on muutama tuttu ja kaveri, jotka eivät katso suunnilleen muuta kuin Disneyn piirrettyjä, ettei vaan alkaisi tuntua pahalta (tässä nyt kirkkaasti muistan tällaisen keskustelun Lilja 4ever -leffasta). No voi kamala. Miten ne ihmiset ei luhistu elämänsä alle?

Ikävistä asioista ei saa puhua, eikä niistä mikään saa muistuttaa. Ja tietysti sitten kaikki "rumat" sanatkin (en tarkoita varsinaisia kirosanoja, vaan esim. jos menee vessaan, täytyy sanoa, että menee pienten tyttöjen huoneeseen tai puuteroimaan nenää... tällaisten ihmisten seurassa tekee aina erityisen paljon mieli sanoa menevänsä paskalle) täytyy mielellään kuorruttaa sokerilla.

Sari kirjoitti...

Pitää nyt tähän tuoda sellainen näkökulma, että joskus ahdistavaa taidetta ei jaksa jos omassa elämässä on jo tarpeeksi ahdistusta, ei se tarkoita että olisi välttämättä erityisen heikko. Ja on kai jokaisella oikeus valita millaisia tunteita haluaa omassa päässään milloinkin puida, ahdistus ei ainakaan minulla ole just nyt niitä ykkösjuttuja.
Mutta se että taiteessa olisi "suojeltava" ikäviltä tunteilta on täyttä jaskaa, taiteen tehtävä on nimenomaan olla suojelematta.

Sari kirjoitti...

Siis sanoin tuon siksi, että juuri viimeaikoina olen jättänyt elokuvia kesken juuri tuon aiheen ahdistavuuden takia.

Kirsikka kirjoitti...

Minä voisin jättää tämän Puhdistus-elokuvan katsomatta ihan sen takia että siinä ei ole mitään mikä ahistaa...

Tiina kirjoitti...

Birk, mä luulen, että tässä on nyt haluttu suurempaa yleisöä tai matalampaa ikärajaa leffalle. Tosin ikäraja on yhä 16, olisko se sitten mahdollisesti noussut 18:aan jos rankimmat jututkin oltaisiin otettu mukaan, en tiedä. Silti tuntuu vähän hassulta tämmöinen pehmitelty versio Puhdistuksesta.

Mymskä, joo, tästä on muutenkin ollut viime aikoina puhetta, että kaiken pitäisi olla vaan pimpelipompeli-kivaa eikä oo ollenkaan muodikasta puhua negatiivisista jutuista.
Toki se on hyvä valinta, jos tietää, ettei kestä ahdistusta tai vastaavia tunteita, niin pysyy sitten vaan niissä Disney-leffoissa.
Tiedän muuten esim. naisia, jotka ei pidä kuukautisvälineitään vessassa, jotta aviomies ei ahdistu. Ja yksi työkaveri käy "tuolla yhdessä paikassa", kun menee vessaan... :D

Sari, tietenkään ei tarkoita, että olisi välttämättä heikko, mutta kyllähän maailmassa on yhä enenevässä määrin tyyppejä, jotka ei oikein osaa käsitellä epäkivoja juttuja.
Jos elämässä on tilanne, ettei jaksa mitään lisäahdistusta tms. niin se on ihan ymmärrettävää, mutta sitten toki kannattaa suosiolla pysyä pois Puhdistuksen parista. Varmaan valtaosa kuitenkin tietää, ettei se ole mikään kevyt kertomus. Sitten on tietysti näitä, jotka luulevat esim. Varastoa koko perheen elokuvaksi, koska siinä näyttelee se hassu tyyppi siitä Putouksesta.

Kirsikka, mua melkein oikeastaan alkaa nyt kiinnostaa, että onko se leffa ihan vesitetty versio vai kuitenkin ihan kelvollinen. Että mitä siitä on jätetty pois ja onko siihen lisätty jotain, kuten elokuviin usein on. Niin kuin romantiikkaa taikka alastomuutta joka toiseen kohtaukseen...
Mutta en usko maksavani sen katsomisesta, kaipa se joskus telkusta tulee.

Kimmeli kirjoitti...

Nykyajan ihmiset eivät kestä mitään! Joka asiasta ahistutaan ja ei osata käsitellä tunteita???
Kyllä se on ihan normaalia välillä ahistuakin eikä vaan olla koko ajan hurlumhei...

Sari kirjoitti...



Puhdistus oli kirjana ahdistava, eikä se tosiaankaan mitään muuta voinutkaan olla. Omituista tietysti on, jos elokuvan tekijät pyrkii karsimaan ahdistavat kohtaukset pois; ei ehkä sitten kannattaisi tässä tapauksessa tehdä elokuvaa ollenkaan.

Tarkoituksenani oli kai sanoa, että ahdistus tunteena on pelottava ja sen kuuluukin olla. Se ei ole mikään pikkukiva kauhunväristys, epämukava tunne että ei ole kivaa. Siksi on eri asia samaistua ahdistavaan tilanteeseen taiteessa ja ahdistua.
Ajatus, että joku menisi elokuviin ahdistuakseen on minusta aika absurdi.

Tiina kirjoitti...

Kimmeli, siltähän se vähän vaikuttaa. Ainakin mikäli mediaan on luottaminen ja ainahan ne tietää, mitä kansa tuntee. ;)

Sari, niin, mitä tuohon nyt sanoisi. En ole ihan varma puhummeko eri asiasta samoin sanoin vai samasta asiasta eri sanoin.

Elegia kirjoitti...

Minusta Birk kirjoitti hienosti, olen samaa mieltä. Mietin myös sitä, että kirjan lukeneet ja siitä ahdistuneet tietävät kaiketi, mitä on tulossa ja voivat olla menemättä katsomaan kyseistä esitystä, jos ajattelevat etteivät "kestä" sitä. Paitsi, ettei nyt tarvitse, koska ohjaaja jne.

Itse muuten katson mielelläni kauhuleffoja, oikein brutaalejakin. Ne voivat etoa ja yököttää ja tuntua tukalilta samaan aikaan, mutta jokin niissä kiehtoo. Enkä ole ainoa, kun niitä (kauhuleffoja) kuitenkin katsoo moni muukin.

Riikka kirjoitti...

Kun mä olin kirjakaupassa töissä, meillä oli joskus kampanjamyynnissä Herbjørg Wassmon Lasi maitoa kiitos, joka kertoo ihmiskaupasta. Yksi asiakas (keski-ikäinen, kaikesta päätellen ns. hyväosainen nainen) tuli ihan oikeasti palauttamaan sen, koska ei voinut edes säilyttää kirjahyllyssään niin kamalaa kirjaa. Hän oli lukenut sen puoleenväliin, mutta todellisuus otti niin koville, että ei tosiaan suostunut pitämään kirjaa kotonaan tai antamaan pois, vaan vaati siitä rahat takaisin. Se oli musta jo aika hävytöntä.