Jos tässä lähiaikoina tulee vastaan vielä yksikin vähän isompi vastoinkäyminen, niin pelkään, että katkeaa joko pinna tai se kuuluisa kamelinselkä. Tai sitten saatan ihan muuten vaan pimahtaa. Ehkä kesä menisikin leppoisasti jossain pehmustetussa huoneessa.
Asioita, jotka pitävät minut järjissäni:
- läheisimmät ystävät ja sukulaiset
- personal trainer
- liikkuminen
- kevät
- musiikki
Papa Roach - Last Resort
Lisäys: Nollavaimo kysäisi, kummasta luopuisit mieluummin, fyysisestä vai psyykkisestä terveydestä? Kuten blogiin jo kommentoinkin, niin psyykkisestä. Tietysti sairauden laadusta vähän riippuen, mutta jos olisi sillä tavalla onnellisen tietämätön omasta sekopäisyydestään, niin ehdottomasti. Jos fyysiselle terveydelleni tapahtuisi nyt jotain, että en pystyisi enää esimerkiksi treenaamaan saatika liikkumaan ylipäänsä, niin luultavasti menettäisin sen psyykkisen terveydenkin samalla. Pelkkä ajatuskin hirvittää!
9 kommenttia:
Jos ei itse tajuaisi mitään, niin ehkä psyykkinen ongelma ei haittaisi, mutta jos sen itse tajuaisi..
Harkitsen kyllä vakavasti ranteita auki sitten joskus, jos/kun alzheimer ja dementia alkaa vaivata.
Voihan perkele, etten paremmin sano, kun hiippailen täällä niin satunnaisesti. Mitäköhän sitä sanois, kun kumpikin inhoamme jaxuhalituxia, mutta kun kuitenkin tekisi mieli sanoa, että jaxuhalit? Esim. sillain römäkästi ja huomauttaa vielä oheen, että ei oteta ny tavaksi kuitenkaan? Mennään kahveelle ens viikolla niin ei tartte ruveta lääppiin, halailemaan ja noloksi?
Anonyymi, toi just, että pitäis olla silleen onnellisella tavalla hullu, ettei itse näe itsessään mitään ongelmaa.
Ohari, tänään on taas toiveikkaampi olo, vaikkei mikään varsinaisesti ole muuttunut. Paitsi mieliala.
Ensi viikolla yksi näistä murheista ainakin luultavasti ratkeaa suuntaan tai toiseen. Toivon, että hyvään suuntaan, mutta pelkään, että huonoon.
Mut mennään vaan kahville. :)
Harva psyykkisesti sairas on onnellisen tietämätön "sekopäisyydestään" tai tilastaan. Psyykkisiä sairauksia kun pyritään hoitamaan eivätkä ne muutenkaan koskaan ole mitään stabiileja tiloja. Niihin sisältyy valtava määrä mm. ahdistusta ja moni tekeekin itsarin. Liikuntakykykin voi siinä mennä jne. Vai oliko sulla joku tietty psyykkinen sairaus mielessä? Narsisteilla saattaa olla helpointa. :D
Onhan niitä kaikenlaisia kylähulluja, jotka vaikuttaa aika onnellisilta ihmisiltä. Mutta en mielestäni mitenkään esittänyt, että ehdottomasti haluaisin sellaiseksi. Tässä oli nyt kaksi huonoa vaihtoehtoa vastakkain. Mutta ilmeisesti "oikea vastaus" on se fyysisen terveyden menettäminen?
En rupea tästä väittelemään tai vääntämään sen enempää, koska ei voisi tällä hetkellä vähempää kiinnostaa kyseinen toiminta.
Voi olla ettei narsisteillakaan ole niin helppoa, kun saa paskaa niskaan ihan "normaalista" toiminnasta ja näkee pelkkää idiotismia ympärillään. Tilanne voi tuntua siltä, että eläisi 200 ÄO:lla yhteiskunnassa, joka on suunniteltu 50 ÄO:lle. Siinä voi kieltämättä "hyvällekin" ihmiselle tulla mieleen ottaa tilanteesta hyöty irti ja alkaa jakaa tuota tuskaansa ympärilleen..
Ei minun lähtökohtani ole esittää "oikeita vastauksia". Niitä harvemmin on tällaisissa asioissa. Kunhan kerroin, mitä mieleeni tuli aiheesta. Ei siinä sen kummempaa.
Kuten myös.
Varmaan ne onnelliset hullut on aikalailla vähemmistössä milenterveyspiireissä.
Onkohan henkilö, joka ei koe ongelmaa eikä aiheuta niitä ympärilleen, oikeastaan edes ns. "hullu", vaikka käyttäytyisi miten?
Piti munki sanoo tähä ny jottai, mutta se unohtui kun luin muiden kommentit. Jäinkin sitten miettimään, että onko hullut onnellisia vai onnettomia ja mistä sitä ylipäänsä edes tietää. Päädyin kumpi oli ensin muna vai kana -tyyppiseen monologiin aiheesta. Pöh, nyt meni viimeisetkin yöunien rippeet.
Lähetä kommentti