Tiedättekö sen tunteen, kun jonkun tyypin kanssa vaan kemiat kohtaa? Sellaisen tyypin lähellä ilma väreilee niin sankkana, että sitä voisi veitsellä leikata. Vetovoimaa on kuin kahdella erinapaisella magneetilla. Katsekontaktit ovat syvempiä kuin muiden kanssa. Ihon koskettaessa tuntuu, kuin pieni sähköisku löisi kropan lävitse.
Tyypin ei tarvitse olla mikään Johnny Depp (jos tiedätte mitä tarkoitan). Jonkun kanssa vaan on sitä jotain. Ei siitä jostain monestikaan mitään seuraa, ainakaan mitään hyvää tai rakentavaa, mutta se kutkuttava tunne vatsanpohjassa on aika mukava.
Joo, en minäkään tiedä. Tuli vaan mieleen.
1. huhtikuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Sähköiskut kyllä lyö, varsinkin pakkasella. Auts!
Hih, mun eka kissakommentoija! :)
Ja kyllä, on tullut omienkin kissojen (ja ihmistenkin) kanssa vaihdettua sähköiskuja.
Mä oon saattanut vahingossa ihastua. Ja nyt mä sanoin sen ääneenkin vielä. En kestä mua.
Tsih. Sattuuhan näitä. Mitä olis elämä ilman ihastumisia?
En oo ihastunut niin pitkään aikaan, etten melkein muista enää. Ja oon käynyt sen kanssa leikkitreffeillä jotain kuus kertaa kahden viikon aikana. En kestä.
Hämärästi muistan. Ehkä, en ole ihan varma.
Riikka, mitä on leikkitreffit? Ai niin kuin "playdate"? :D
Mymskä, :).
Mulle yleensä käy tolleen tyyppien kanssa, jotka on lupautuneet jonnekin toisaalle. Vaimolle tai jeesukselle tai mitä näitä nyt on.
Oiski playdatet! Eiku, se on semmoinen Twitter-vitsi, että kaikki tapaamiset on treffejä. Niin sit aina kun nähdään, ollaan ikään kuin treffeillä vaikkei oikeesti olla. Vaikka ehkä vähän sittenkin ollaan. Tai ainakin ois kiva olla.
No mut hei kuus kertaa kuitenkin kahden viikon aikana... :)
Tiedän tiedän tiedän! And it's killing me.
Lähetä kommentti