1. huhtikuuta 2014

Kevättä punarinnassa

Tiedättekö sen tunteen, kun jonkun tyypin kanssa vaan kemiat kohtaa? Sellaisen tyypin lähellä ilma väreilee niin sankkana, että sitä voisi veitsellä leikata. Vetovoimaa on kuin kahdella erinapaisella magneetilla. Katsekontaktit ovat syvempiä kuin muiden kanssa. Ihon koskettaessa tuntuu, kuin pieni sähköisku löisi kropan lävitse.

Tyypin ei tarvitse olla mikään Johnny Depp (jos tiedätte mitä tarkoitan). Jonkun kanssa vaan on sitä jotain. Ei siitä jostain monestikaan mitään seuraa, ainakaan mitään hyvää tai rakentavaa, mutta se kutkuttava tunne vatsanpohjassa on aika mukava.

Joo, en minäkään tiedä. Tuli vaan mieleen.

10 kommenttia:

Harmaa kirjoitti...

Sähköiskut kyllä lyö, varsinkin pakkasella. Auts!

Tiina kirjoitti...

Hih, mun eka kissakommentoija! :)

Ja kyllä, on tullut omienkin kissojen (ja ihmistenkin) kanssa vaihdettua sähköiskuja.

Riikka kirjoitti...

Mä oon saattanut vahingossa ihastua. Ja nyt mä sanoin sen ääneenkin vielä. En kestä mua.

Tiina kirjoitti...

Tsih. Sattuuhan näitä. Mitä olis elämä ilman ihastumisia?

Riikka kirjoitti...

En oo ihastunut niin pitkään aikaan, etten melkein muista enää. Ja oon käynyt sen kanssa leikkitreffeillä jotain kuus kertaa kahden viikon aikana. En kestä.

Mymskä kirjoitti...

Hämärästi muistan. Ehkä, en ole ihan varma.

Tiina kirjoitti...

Riikka, mitä on leikkitreffit? Ai niin kuin "playdate"? :D

Mymskä, :).
Mulle yleensä käy tolleen tyyppien kanssa, jotka on lupautuneet jonnekin toisaalle. Vaimolle tai jeesukselle tai mitä näitä nyt on.

Riikka kirjoitti...

Oiski playdatet! Eiku, se on semmoinen Twitter-vitsi, että kaikki tapaamiset on treffejä. Niin sit aina kun nähdään, ollaan ikään kuin treffeillä vaikkei oikeesti olla. Vaikka ehkä vähän sittenkin ollaan. Tai ainakin ois kiva olla.

Tiina kirjoitti...

No mut hei kuus kertaa kuitenkin kahden viikon aikana... :)

Ompero kirjoitti...

Tiedän tiedän tiedän! And it's killing me.