17. lokakuuta 2014

I want to live where soul meets body

Olen tässä ajatellut lihaksia, kuten ilmeisesti aika moni muukin näinä aikoina. Luin tuon Lihastohtoria koskevan jutun Hesarista ja takerruin lauseeseen "... lihaksista tuli muutama vuosi sitten koko kansan muoti-ilmiö".

Muoti-ilmiössä en sinällään näe mitään pahaa, mutta vähän ärsyynnyn siitä kun tiedän, että minut kuitenkin heitetään tuohon samaan lokeroon. Vaikka itse koen olevani täysin irrallinen tuosta muoti-ilmiöstä. Tämä vaan sattui tapahtumaan samaan aikaan.

Silloin 3,5 vuotta sitten, kun aloin käydä nykyisellä salillani, ei ollut vielä mistään muoti-ilmiöstä hajuakaan. Tai ehkä haju oli, mutta ei minulla eikä siitä puhuttu 24/7 sosiaalisessa mediassa. Oikeastaan oma harrastukseni alkoi jo viime vuosituhannen puolella (jo muinaiset roomalaiset jne.), olen aina tykännyt käydä salilla, mutta tuossa välissä tuli kymmenisen semmoista hiljaisempaa ja pimeämpää vuotta. Sitten päätin tehdä asioille jotain ja liityin kuntokeskuksen jäseneksi. Sitten hinkkasin vuoden ihan säälittävällä treeniohjelmalla enkä saanut minkäänlaista tulosta aikaiseksi. Vuoden jälkeen päätin muuttaa ruokailutottumuksiani, koska totesin ettei se pelkkä treeni tee mitään, ja aloin käydä BodyPumpissa.

Puolen vuoden kalorien laskemisen ja pumppailun jälkeen eteeni tipahtikin sitten varsinainen taivaan lahja, jos nyt tällainen pakana näin voi sanoa. Sillä tavalla projektini toki liittyy tähän muoti-ilmiöön, että siinä vaiheessa ketjuille alkoi tulla näitä pt-palveluita ja kun ilmaiseksi sai testata, niin mikäpäs siinä. Kuntosaliketjujen personal trainereista ei ole aina pelkkää hyvää sanottavaa (ihan jokainen pt ei ole hyvä siinä mitä tekee), mutta omalla kohdallani kävi hurjan hyvä säkä ja sain niin pätevän kaverin, ettei mitään rajaa. Ja loppu onkin historiaa.

Ja sitten on se fitness. Kai nyt kaikki tajuavat, että minulla ei ole mitään tekemistä varsinkaan sen kanssa?! Treenaan kuin miehet, treenivaatteissani ei missään lue esim. Better Bodies ja ruokavalionikin on varsin epäfitness. En myöskään ole aikeissa kouluttautua pt:ksi, kuten vähintään joka toinen fitness-bloggaaja tai muuten vaan asiaan hurahtanut. Minä olen treenannut nyt kunnolla sen kaksi vuotta ja tunnen yhä olevani aivan kuutamolla noissa asioissa (huonomman pt:n kanssa tuntisin varmaan olevani jo aivan pro). Vaikea uskoa, että kukaan jonkun vuoden fitness-beibeilyn jälkeen olisi pätevä ohjaamaan muita. Myönnän kyllä, että tunnen nykyisin valtavaa halua sekaantua toisten treenaamiseen, mutta yritän mahdollisimman pitkälle pitää turpani kiinni, etten olisi tosi ärsyttävä tyyppi.

Televisiossa on tullut uusintana noita Jutta ja Puolen vuoden superdieetit -jaksoja ja olen niitä katsellut. Kylläpä onkin kyrpinyt ohjelmaa katsoessa, kun järjestään naiset laitetaan siinä hinkkaamaan sitä jalkaprässiä tai korkeintaan kyykkäämään Smithissä, mutta annas olla kun vuorossa oli mies, niin jo vain se laitettiin kyykkäämään ja mavettamaan niin kuin normaalit ihmiset. Miksi? Kyllä nainen pystyy kyykkäämään perseen lattiaan vapaalla tangolla siinä missä mieskin. Toki käytän itsekin prässiä tai Smithiä (jälkimmäistä lähinnä muuhun kuin kyykkäämiseen), mutta kyllä kyykky on aina kyykky. Luin muuten eilen jostain, että joku 95 % noista dieettaajista on vuodessa-parissa takaisin siinä kunnossa, mistä lähtivät ennen superdieettiä. Varsin järkevää. Oma proggikseni on nyt kestänyt jo pari vuotta (tiukemmalla itsekurilla olisin hieman nopeampi) ja kuten pt:ni taannoin sanoikin: "tämä ei ole mikään puolen vuoden superdieetti". (En ole aivan varma oliko se hyvä vai huono asia, mutta otin sen hyvänä. Eipähän nahka jää tyhjänä lerpattamaan ainakaan.)

Zepan blogissa saman artikkelin yhteydessä puhuttiin siitä, että suurimmalle osasta taviksia urheilu on se välttämätön paha, ei-kiva, johon käytetty aika on pois jostain kivemmasta. Ja sitten on ne pro:t, kuten tämä Lihastohtori, jotka ei tajua meitä taviksia. Huomaan olevani taviksena valtavan onnellisessa asemassa tässä kohtaa, koska itsehän nautin liikunnasta aivan valtavasti jokaisella suomullani. Täytyy tietysti korostaa, että nykyään, koska ennen en tietenkään nauttinut, kun en vittu jaksanut mitään. Mutta sitten kun rupesi vaan tekemään, niin siitä huomasi saavansa nautintoa, vaikka välillä se ihan hirveätä rääkkiä onkin. On se endorfiini vaan ihmeellinen aine. Eikä sen aina tarvitse olla edes hirveätä rääkkiä. BodyBalancessa nautin melkein eniten tasapaino-osioista, kun huomaa oman tasapainonsa kehittyvän koko ajan ja pystyy tekemään kropallaan asioita, joita ei ennen olisi voinut kuvitellakaan. Kävellessänikin (silleen reippaasti) saan kiksejä siitä, kuinka tunnen pakaroiden ja takareisien työskentelevän vaivatta. Mutta yritän toki parhaani ymmärtää, että kaikilla se ei näin ole eikä liikunnasta saa hirveitä kiksejä.

Disclaimerina tähän loppuun on tietysti sanottava, että vaikka en pidä ollenkaan pahana sitä, että kuntoilusta on tullut muoti-ilmiö, niin ei silti pidä unohtaa sitä hengenravintoa. Lukekaa kirjoja, kuluttakaa kulttuuria, sivistäkää itseänne. Niin minäkin teen. En siis omasta mielestäni ainakaan ole muuttunut yhtään sen pinnallisemmaksi tai tyhmemmäksi (mitä nyt tyhmetyn salilla aina täydellisesti, mutta onneksi aivotoimintani on ulkoistettu pt:lle), vaikka vähän palvonkin tätä maallista temppeliäni. Ennen pidin ruumiini tyytyväisenä syömällä kaikkia herkkuja, nykyään ruumiini pitää minut tyytyväisenä olemalla voimakas ja jäntevä.



Ps. Tämä kirjoitus oli vähän niin kuin ne minkä tahansa bändin "oikeat" fanit, jotka tykkäsivät siitä jo ennen kuin niistä tuli kuuluisia ja myivät itsensä markkinakoneistolle... Ja luultavasti olen sönköttänyt aiheesta ennenkin, mutta sisäinen teletappini ei saa tarpeekseen toistosta.

Pps. Pakko silti sanoa, että Kissi Vähä-Hiilari on Putouksen paras hahmo.

Ppps. Päätän sekavan rupatukseni tähän, muuten tämä kirjoitus ei näe päivänvaloa koskaan (ei se nytkään tosin näe, koska ulkona on säkkipimeätä) ja paikkailen sitten kommenttilaatikossa mahdollisia tekstissä esiintyviä epäjohdonmukaisuuksia tai suoranaisia valheita. 

6 kommenttia:

annikki kirjoitti...

Ihmisten liikuntainnostuksesta on kirjoitettu jotensakin negatiiviseen sävyyn koko ajan, ja mitä enemmän ihmiset käyvät saleilla treenaamassa ja mitä enemmän uusia kuntokeskuksia ilmestyy, niin sitä epäilevämmin siihen suhtaudutaan lehdistössä. En vain ymmärrä, että minkä hiton takia. Hyvä, kun liikkuvat. Hyvä, kun tykkäävät sykemittareistaan. Anti mennä vaan. :)

Anonyymi kirjoitti...

Tämä oli oleellista: "Sitten päätin tehdä asioille jotain ja liityin kuntokeskuksen jäseneksi."

Vaikka sitä olisi kuinka tallannut lenkkipolkua tai nostellut kotosalla painoja, väitän, että tämä kuntokeskukseen meno on monelle rapakuntoiselle se kynnys.

Jos tuosta tilanteesta joskus haluat kirjoittaa, se voisi olla monelle hyödyllistä.

Zepa kirjoitti...

Tosi kivasti kirjoitettu juttu, kiitos! Omakohtaiset kokemukset roks. En oo kattonut Juttaa, mikä lie ihan hyvä juttu.

Nimellinen kirjoitti...

Silleinhän muoti-ilmiöt yleensä syntyy, että aika monelle sattuu tapahtumaan samoihin aikoihin. Itse en suostu uskomaan, että muodin perässä juoksijoita olisi kovin monta. Muoti-ilmiöllä vaan on etunaan eräänlainen positiivinen takaisinkytkentä: mitä useampi asiasta puhuu, sitä useampi ryhtyy asiaa ajattelemaan ja sitä useampi alkaa tehdä asialle jotain. Jos siis kyse on aidosti hyödyllisestä ilmiöstä.

Itse olen ollut tietoinen lihaskuntoharjoittelun terveyshyödyistä jo todella pitkään, mutta vasta nyt muoti-ilmiön ollessa kohdalla löysin tavat, joilla sain tehtyä asialle jotain.

En muuten ole kuntokeskuksen jäsen. Ostan valmentajan palveluita ja minulla on kuntosalin kymppikortti. (Salilla kävin ensimmäistä kertaa elämässäni viikko sitten:) Jos tästä onnistuu syntymään vakituisempi aktiviteetti, sit varmaan jäsenyyttäkin pitää harkita.

On muuten tosi totta että pt:n valinta on tärkeä kysymys. Itse mietin asiaa vuoden verran, lopulta luotettavan suosituksen perusteella otin erään kokeiltavaksi 1 kk sopimuksella, havaitsin hyväksi, ja nyt on vähän pidempi sopimus saman ihmisen kanssa. On muuten entinen kansallisen tason naisjääkiekkoilija. (En tiennyt tästä valitessani, mutta jälkikäteen pidän urheilutaustaa hyvänä piirteenä.)

Kissille meni ääni täältä. Vähän harmittaa etten valinnut Monnaria salikseni :D

Elegia kirjoitti...

Ehkä jotkin muoti-ilmiöt huomaa vasta sitten, jos on itse niissä mukana tai seuraa tiettyjä asioita. Itsehän olen liikuntaa harrastanut iät ja ajat eikä ole siitä tarpeita sen kummemmin erikseen mainostaa. Nuo ilmiötkin kaiketi sitten menevät siinä ohi, kun minusta on ihan normaalia että ihminen liikkuu. useinhan asioista "paasaavat" eniten ne, jotka ovat ns. juuri tajunneet että heillä on jalat ja niitä voi liikuttaa eli entiset sohvaperunat meuhkaavat. :)

Tiina kirjoitti...

Annikki, tuostahan taisi joskus olla puhettakin, että mikä tahansa, mistä nuoret naiset innostuvat, aiheuttaa huolestumista. Enkä nyt laske itseäni nuoreksi naiseksi...

Anonyymi, kuntosalille liittyminenhän on helppoa, se irtisanoutuminen voikin sitten olla haastavampaa. No, en tiedä. Mulle se ei ollut mikään kynnys, ainoastaan rahakysymys, joten en oikein tiedä mitä siitä sanoisin. Toki pystyn tältä saralta(kin) jaarittelemaan rivitolkulla, jos annat vähän vinkkiä mitä siitä voisi sanoa?

Zepa, mä kyllä tykkään noista Jutan Superdieetti -ohjelmista, mutta oonkin silleen vähän outo. :D

Nimellinen, juu, olishan se vähän outoa alkaa urheilla vain siksi, että se on muotia, mutta ehkä se muoti vähän sysää nuorisoa juuri sinne fitneksen - ja nimenomaan bikini fitneksen suuntaan. Tai en mä tiedä, mutta kun tästä nyt ollaan niin huolissaan, niin täytyyhän sen totta olla.
Mulla itselläni pt:n valinta oli oikeastaan täysi vahinko. Viime viikolla justiinsa juteltiinkin tästä (pt:n kanssa) ja oltiin samaa mieltä siitä, ettei se ollut lainkaan huono vahinko. :) Eli en käyttänyt aikaa valintaan suurinpiirtein yhtään ja sain helmen.

Elegia, niin, enhän mä muuta ole väittänyt olevanikaan.