13. lokakuuta 2014

Fat bottomed girls you make the rockin' world go round

Katselin tuossa muutamia vuosia vanhoja kuvia itsestäni ja kerta kaikkiaan kauhistuin siitä, miltä näytin niissä kuvissa. Lähinnä siis kasvojen osalta. Tässä nämä pari vuotta puurtaessani en varsinaisesti ole huomannut muutosta muualla kuin siinä, että vaatteet putoavat päältäni. Kasvoni ovat mielestäni pysyneet koko ajan samana, mutta nyt joku ovelampi kaveri on käynyt muuttamassa niitä vanhoja kuvia niin, että kasvoni ovat niissä ehkä tuplasti pyöreämmät kuin tänään.

Minulla on tällä hetkellä täysin kadoksissa sellainen realistinen oma kehonkuva. Luultavasti se on kyllä aina ollut. En todellakaan ymmärrä minkä kokoinen olen. Kerran sanoin ääneen, että Jari "Bull" Mentulan hauis on yhtä paksu kuin minun reiteni, niin minulle naurettiin, että ei kai reiteni nyt niin paksut ole. Omasta mielestäni ne ovat, eikä silleen hyvällä tavalla (eli että se olisi lihasta eikä läskiä). Viime viikolla näin myös itsestäni videota tekemässä takakyykkyä. Vaikka perimmäinen tarkoitus oli se tekniikka, kiinnitin silti huomiota myös siihen, että minua ei ahdistanut nähdä itseäni siinä videolla, koska kroppani näytti ihan ok:lta. Joskus on käynyt niinkin, että jos näen itseni peilistä vain kaulasta alaspäin, en välttämättä ole tunnistanut itseäni.

Viikonloppuna tajusin, että minulla on yhä lihavan tytön identiteetti ja itsetunto, vaikka en olekaan enää kuin "melko tanakka", kuten anonyymi asian hiljan ilmaisi (suomeksi: lähes normaalipainoinen). Olin lauantaina baarissa, jossa minua lähestyi mieshenkilö. Kysyin tyypiltä olenko hänen tiellään, kun hän tuli eteeni seisomaan ja jäi tuijottamaan. En kuulemma ollut. En nyt sano, että tyyppi olisi ollut liikkeellä mikään vilkkusilmäisyys mielessään (en tiedä, mä en todellakaan tiedä...), mutta joka tapauksessa. Jälkeenpäin ajattelin, että on melko epänormaalia kuvitella ensimmäisenä olevansa tiellä, jos joku tulee baarissa juttelemaan. Tajusin, että pidän itseäni edelleen rumana läskinä, jota lähestytään korkeintaan sen takia, että kaveri on hyvännäköinen. Sitten tulin kotiin ja katsoin peiliin ja yllätyin, kun sieltä ei katsonutkaan takaisin se lihava tyttö.

Edellä mainittu tyyppi oli yksi illan artisteista (ei mikään julkkis, en iske nimiä tiskiin tässä) ja itse asiassa minusta tuntui, että hän katseli minua sieltä lavaltakin aika paljon, mutta tämä kortti jäi nyt kääntämättä, koska keikan jälkeen bändi jumitti ja minä lähdin pois. Sitä paitsi harmillisella tavalla minun kohteenani oli aivan toinen tyyppi samaisesta bändistä, jonka kanssa tosin jäi katsekontaktit ja sen sellaiset saavuttamatta, koska olen aivan onneton miesasioissa, vaikka minulla olisi ollut tuhannen taalan tilaisuus lähestyä tyyppiä. En oikeasti osaa pokailla ketään ja jäädyn ihan täydellisesti enkä saa sanaa suustani itseäni viehättävän tyypin läheisyydessä (mikäli emme siis tunne etukäteen). En vaan uskalla lähestyä miehiä. Tämän toisen tyypin kanssa ei ollut ongelmia puhua, koska en ollut lähtökohtaisesti hänestä kiinnostunut.

Huokaus. Jos ihmisrodun jatkuminen olisi minusta (ja kaltaisistani) kiinni, niin me oltaisiin kuoltu sukupuuttoon jo aikoja sitten.

15 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Katselepa muutama jakso Trinnyä ja Susannahia - esim. tänään klo 18 - niin pääset hyväksyvän kehollisuuden poluille!

Tiina kirjoitti...

Oon tänään tohon aikaan jumppailemassa, mutta pitääkö mun nyt sitten laittaa se tallennukseen? Trinny ja Susannah kuulostaa ehdottomasti laatuohjelmalta.

Anonyymi kirjoitti...

Ei tarvitse tallentaa; sen pystyy katsomaan Ruudusta netistä. Olen katsonut monta jaksoa ja oikein koskettaa monta kertaa, että miten T & S saavat huonosti kropassaan viihtyvän naisen kukoistamaan.

Anonyymi kirjoitti...

Ei kun siis Katsomosta se tulee eikä Ruudusta.

Tiina kirjoitti...

Mä laitoin sen nyt tallennukseen, koska katselen mieluummin isolta ruudulta kuin tästä puhisevalta läppäriltä.

Mutta kiitti vinkistä! Mähän toki viihdyn kropassani tällä hetkellä oikein hyvin, mutta korvienväli tulee aika tavalla jälkijunassa yhäkin.

Kirsikka kirjoitti...

Trinny ja Susannah on ihania! <3

Minähän olen "aina" ollut se lihava tyttö. No, enimmän aikaa ihan oikeastikin, mutta silloin kun en ollut, se lihavan tytön identiteetti istui kyllä aika tiukassa. Ja juuri kun aloin siitä päästä eroon, kakkiais-exä sai minut uskomaan, että kyllä minä semmoinen kuitenkin olen. Minkä seurauksena minusta sitten taas tulikin, mutta kas. Sain huomata, että on kivempaa olla pulska ilman miestä, kuin ei-pulska kakkiaisen kanssa.

Ja voi, minä niiiin tiedän tuon tunteen kun nokkelat verbaalisutkautukset häviävät mielestä just silloin kun Unelmien Prinssi (tai edes joku semikiintoisa) seisoo edessä. Siksipä lasken elämäni suuriin saavutuksiin sen, kun olen kerran saanut baarissa pyydettyä hyvännäköistä jamppaa tanssimaan. Ei se lähtenyt, mutta tärkeämpää oli se, että sain kerrankin suuni auki oikeassa paikassa. :D

Tiina kirjoitti...

Todellakin on parempi yksin pulskana kuin paskassa suhteessa epäpulskana!

Sä sentään kuitenkin olet onnistunut lisääntymään, joten aivan yhtä huono ei tilanteesi ole. Meillä ihmisillä on siis ehkä vielä toivoa! :D
(En tiiä, pitäis varmaan aina vetää joku suojakänni ensin [ja sen jälkeen puhua täysin läpiä päähänsä], mutta kun dieetti ei salli...)

Anonyymi kirjoitti...

Miten niin ei salli. Ottaa vain huomioon viinan energiamäärän: http://juhakemppinen.fi/index.php?act=wqx7cpfqfb6jii

Tiina kirjoitti...

Niin, viinahan on varsinainen terveysjuoma. Sen näkee noista suurkuluttajistakin tuolla kylillä.

Lupus kirjoitti...

Mä oon jotenkin outo varmaan näissä pokailuasioissa. Musta tuntuis jotenkin ihan maailman epäluonnollisimmalta lähestyä toisia iskumielellä. Vähän kuin lähestyis tuntematonta kysymällä "pannaanko?" Tuntuu jotenkin soveliaisemmalta ajelehtia sattumalta jonkun kanssa samoihin ympyröihin, ja jossain vaiheessa vain huomata miten kemialliset reaktiot syntyvät itsestään, jos ovat syntyäkseen.

Nimimerkki "I'm a freak and a Weardo"
(tai jotain sinnepäin)

Tiina kirjoitti...

En ymmärrä, multahan toi sujuu kuin vettä vaan.

No ei. Kyllä mäkin enemmän oon tollasten ajelehtimisten ystävä, mutta kun historia on tässä opettanut, että päin persettähän ne menee, niin tarvii vähän yrittää laajentaa tätä päin persettä menemistä vieraampiinkin tyyppeihin. Not getting any younger here... ;)

Sitä paitsi kaikkien mielenkiintoisten tyyppien kanssa vaan ei "ajelehdi sattumalta" samoihin ympyröihin... Eikä siinä panemisessakaan per se mitään vikaa ole, siihenhän me kaikki tähdätään.

Anonyymi kirjoitti...

Oliko Elvis Costellon vai Pate Mustajärven keikka? ;)

Vakavasti: Allekirjoitan kaiken. Kirjoitat taas kerran juuri niin kuin asia on. Voi pyhä perse, mistä olen jäänyt paitsi oman vanhentuneen kehonkuvani ja sosiaalisen roolini takia. Nyt kun toit tämän ilmiön keikoilla käymisen maailmaan, niin mullehan on käynyt esim. niin, että kun eräs bändihenkilö tuli ihanan ujosti jututtamaan ja lopulta, aika hämmentyneenä, kun olin niin oudon äidillinen/sisarellinen/kaverillinen/KYLMÄ, kysäisi varovaisesti, ahdistaako minua, että hän siinä iskee minua - hän ei tarkoita mitään pahaa, on vain kiinnostunut -, meikäläisen valtasi lopullisesti jokin läskidemoni ja sanoin jotain tyyliin "no eihän tässä mistään iskemisestä ole kyse, kun jutellaan vain, älä sinä ahdistu siitä, että minä muka odotan sinulta jotain peliliikettä", minkä jälkeen rempseästi poistuin, ajatellen, että pelastin kummankin kasvot. Kertoessani tätä miespuoliselle kaverille muotoilin asian niin, että arvostan kyseistä bändihenkilöä ihan siis oikeasti vain lahjakkaana muusikkona ja siinä kaikki, ja mitä hänen keskusteluyritykseensä tulee, niin taisi vain poika olla kohtelias yksin dokaavalle lihavalle naiselle. Koki varmaan minut toisaalta reppanaksi, toisaalta vaarattomaksi tyypiksi, jonka kanssa jutella musiikista ihan silleen neutraalisti... Miespuolinen kaverini keskeytti mut tässä kohtaa tarinaa ja totesi, että "platoninen" pitäköön tunkkinsa -asenteeni on pelkkää vääristyneen minäkuvani fuulaa: oikeasti haluan tuota muusikkoa. Samoin typerä vaikeiluni baarissa on vain sitä, etten tajua, että mieltymykset VOI mennä yksiin: minua viehättävä mies voi aivan hyvin viehättyä minusta. Aika läksytyksen sain. Enkä silti ole vieläkään saanut päätäni kondikseen.



Lupus kirjoitti...

No siis siinä kohtaa mä varmaan just oonkin outo, että koen sen sinällänsä täysin merkityksettömäksi, tai ennemmin negatiiviseksi lopputulokseksi noin henkilökohtaisesti, siis pelkiltään. Nimimerkki "tosirakkaus odottaa". =D

Omassa henkilökohtaisessa elämässäni tuohon liittyy tosin myös vahvasti negatiivinen kokemus, vaikken itse edes ollut osallisena kyseisessä panemisessa. Vähän kuin se, että kuvottaa jokin ruoka-aines, jota on joutunut oksentamaan.

Tiina kirjoitti...

Anonyymi, ai oliko Elvis Costello Tampereella viime viikonloppuna? :D
Toi sun juttusi on kyllä aika tyly. Miten pahasti täytyy joku olla päässä vinksallaan (tämä kaikella rakkaudella, koska olen itse samanlainen), että reagoi iskuyritykseen tuolla tavalla? No, päivä kerrallaan...

Lupus, toi sun viimeinen kappaleesi on kyllä outo. Parempi vertaus olisi, että kuvottaa jokin ruoka-aines, jota joku muu on joutunut oksentamaan...

Lupus kirjoitti...

Kyllä siinä silleen just kävi, että toiset ahmi hyvällä ruokahalulla, ja mää oksensin.