5. joulukuuta 2014

Anyway the wind blows

Kävin tänään elokuvateatterissa katsomassa Queen Rock Montrealin (kiitos vaan tuhannesti luottoleffasuosittelijalleni Zepalle, joka herätti minut horroksesta juuri ajoissa!!!) ja voi hyvänen aika sentään...

Konsertti oli vaan jotain niin... Sanotaanko näin, että joillain meistä on aika paljon enemmän sitä karismaa ja talenttia kuin toisilla. Hassua, että en omista yhtään Queenin levyä enkä juuri koskaan kuuntele sitä muualtakaan, mutta Freddie Mercury vie minulta hetkessä jalat alta ja räjäyttää tajunnan ja kaikkea sellaista.

Freddie on muutenkin ihme jäbä. Oli kyse sitten dokumentista tai live-taltioinnista, niin tyyppi saa minut vetistelemään. Love of My Life oli ensimmäinen, joka avasi vesihanani, ja sitten tietysti Bohemian Rhapsody, joka on ehkä parasta mitä musiikissa koskaan on tehty. Rakastan Mercurya sydämeni pohjasta ja rakastin muuten jo pikkutyttönä, silloin kun Freddie oli vielä elossa (tunsin muutenkin vetoa homoviiksimiehiin, kuten Magnumiin = Tom Selleck). Tästä on todisteena jonkinlainen leikekirjanen, johon olen leikkaillut ja liimaillut fanittamieni hahmojen kuvia ennen vuotta 1991.

Mitenkähän se onkin niin, että jotkut vain palavat isolla liekillä ja sitten sammuvat nopeasti pois. Kuolevat aivan liian aikaisin. Toki se liian aikainen poismeno nostaa ihailun aivan uudelle tasolle ja monet lahjakkaat tyypit elävät vaikka kuinka vanhoiksi, mutta silti tuntuu (vaikka voihan se vain olla tunne), että toiset meistä tekevät suurempia asioita ja elävät lyhyemmän ajan... Aivan kuin sitä lahjakkuutta ja tunteenpaloa ei riittäisi enää pidempään. It's better to burn out than to fade away, niin kuin Neil Young lauloi ja Kurt Cobain lainasi itsemurhakirjeessään.

Queenin konsertti. Asioita joita ei enää ikinä voi kokea livenä. Minä pakahdun. PA-KAH-DUN.



It's one of those songs which has such a fantasy feel about it. I think people should just listen to it, think about it, and then make up their own minds as to what it says to them... "Bohemian Rhapsody" didn't just come out of thin air. I did a bit of research although it was tongue-in-cheek and mock opera. Why not? 
—Freddie Mercury


4 kommenttia:

Viiu kirjoitti...

oh, miten tää on voinut mennä multa ihan ohi.

Joo ja Kuuttikin tykkää Bohemian Rhapsodysta. NIin paljon, että aina pitää antaa aplodit kun biisi alkaa.:)

Zepa kirjoitti...

Kiva! Meil oli katsomossa kaksi kovaa fania, jotka saivat meidät muutkin häpeilemättä taputtamaan useaan kertaan ja vielä lopussa. Eihän Queen meitä kuule, mutta kun ihastusta on pakko purkaa jotenkin :) Freddiellä on kyllä ihan oma tyylinsä, se menee siellä perse pitkällä ja rinta rottingilla niin kuin kingin sopiikin. Oli hyvä keikka tää!

Tiina kirjoitti...

Viiu, pystyy sanomaan jo nyt, että Kuutista tulee isona hyvä tyyppi! <3 :)

Zepa, mä kans meinasin ruveta taputtamaan melkein joka välissä, mutta palasin sitten maanpinnalle aika nopeasti, kun tajusin, etten oo yksin enkä oikeasti keikalla eikä kukaan muu taputa. Voi meitä pidättäytyväisiä tamperelaisia! ;)
Mä muuten välillä aina ajattelin sua, että meillä on nyt vähän niin kuin semmoinen yhteinen kokemus menossa, vaikka ollaankin eri paikkakunnilla.

Zepa kirjoitti...

<3!