16. helmikuuta 2015

Vaikka minä putoan kaivossa, jossa ei oo seiniä eikä pohjaa

Yksi elämäni traumaattisimpia kokemuksia (jos nyt vähän liioitellaan) oli Riston keikka yhtenä kesänä yhdessä puistossa. Olin itse siellä katsomassa ihan toisenlaista bändiä (Jaakko & Jay) ja jostain syystä yleisö oli kyseisellä keikalla tosi laimeata. J&J:n jälkeen lavan valtasi Risto. Siis se Ylihärsilä yksikseen, ei koko bändi nimeltä Risto. Tilanne oli jotenkin psykedeelinen, kun yhtäkkiä lavan edusta täyttyi oudosti huojuvista hipstereistä ja musiikki oli jotain aivan kamalaa syntikan paukuttamista. Pakenin paikalta ahdistuneena.

No mutta, tämän kerrottuani on pakko myöntää, että Ristolla on hyvääkin musiikkia. Joskus katselin elokuvan Veijarit ja no, en nyt tiedä oliko leffa juuri mistään kotoisin, mutta sen musiikista tykkäsin kovasti paljon ja se sopi elokuvaan ja tunnelmaan tosi hyvin. Lopputeksteistä kävi kuitenkin ilmi, että leffan musiikki oli lähes täysin Riston musiikkia.

Tänään olen ollut vähän down ja koko elämä tuntuu olevan vähän niin kuin päin vittua just nyt. En jaksa mennä siihen sen enempää. Katselin äsken Ykköseltä vähän surkean ohjelman alkoholisoituneesta miehestä ja läheisriippuvaisesta naisesta, kyseessä oli siis Dokumenttiprojektin Yläkerran Tuula (Areenassa 18.3. saakka). Dokkarissa soitettiin Riston Putoan kaivossa ja jotenkin se tässä tilanteessa ja näissä fiiliksissä kolahti tosi kovaa.


En kai koskaan
tuu tästä paremmaks muuttumaan.
Mutta älä pelkää
tahdon kuitenkin hyvää.
Usko ja toivo vain ovat menneet pois. 
 En kai koskaan,
nää eessä valoa.
Mut koita ymmärtää,
etten kuitenkaan oo kylmä kuin jää.
Usko ja toivo vain ovat menneet pois.
Mutta yksi on jäänyt. 
Arvaatko jo mikä se on? 






Edit 1: Ai niin, piti myös tähän loppuun mainita Zepasta, joka ihan vahingossa etäauttoi naista mäessä sanomalla "se on vain tunne, tunteita menee ja tulee, ja tuokin menee kohta pois" jollekin ihan toiselle kuin minulle. Hienosti sanottu. Yritän nyt siis kestää näitä epämukavia tunteita, joita just nyt on. Huomenna niitä ei enää ole, tai ei ainakaan ylihuomenna. Ja aurinko nousee. Ja laskee.

Edit 2: Musiikki on hieno asia. Sen avulla pystyy käsittelemään tunteita.

Edit 3: Sitä paitsi televisiossa näkyi justiinsa Kari-Pekka Toivosen paljas takapuoli. Ei tämä maailma ole niin paha paikka sittenkään.



4 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Voi sä :-)

Huomasin kans tuon Yläkerran Tuulan jostain blogista vissiin, pitääpä kattoo. Eilisilta meni toisenlaisissa tunnelmissa, kun juutuin kattoo stand-uppia Youtubesta. Vitutus suli hyvin nopsaan :-))

- S - kirjoitti...

Edit 3 -kommenttisi kertoo, että parempaan päin on jo menossa mielialasi! :D

Kyl se siitä, aurinkokin paistaa tänään. :)

Tiina kirjoitti...

Zepa, hyvä ständappi on kyllä hyvää. Auttaa vitutukseen. Huono ei niinkään. :D
Yläkerran Tuula oli kyllä hyvä dokkari. Musta on hyvä, että tuollaisistakin asioista, ihmisistä ja elämäntilanteista tehdään ohjelmia.

-S-, kyllä, niin syvissä vesissä ei sentään uitu, etteikö miespyllyt auttaisi. Tai siis... mitä.
Täällä ei tänään ole kauheasti paistanut aurinko, sunnuntaina ja maanantaina kyllä senkin edestä sitten.

Artio kirjoitti...

Kari-Pekka Toivosen paljas takapuoli mainittu!