5. helmikuuta 2015

Live and let die



Joskus, kun ulkoistuu omasta ruumiistaan ja katselee tätä kaikkea ulkopuolelta, tulee sellaiseen tulokseen, että ei me (ihmiset) mihinkään aikuistuta. Meno on ihan samaa kuin lastentarhassa tai peruskoulussa, me vaan opitaan piilottamaan se kaikenlaisen sanahelinän ja krumeluurin taakse.

Niin kuin vaikka sellainen, että ei olla ton kaa ja mennään nurkan taakse jauhamaan paskaa. Tai ihan vaikka sellainen päin naamaa vittuilukin. Varsinkin piilovittuilu. Taidokkaasti verhotaan mukaystävälliseen lauseeseen jonkinlainen piikki ja en tiedä toivotaanko, että piikin kohde huomaa sen vaiko toivotaanko, että ei huomaa ja sitten voidaan vähän naureskella porukalla, kun se ei tajua edes, että sille vittuillaan. Tai ainakin luullaan, ettei se tajua.

Tai ylipäänsä kaikenlainen loputon käninä ja vääntäminen asioista. Niin kuin oikeasti. Mielipiteitä on yhtä paljon kuin persereikiäkin. Normaalia keskustelua vastaan minulla ei ole mitään, pidän erilaisten näkemysten vaihdosta ja saatan jopa vaihtaa omaanikin, mikäli asia hyvin perustellaan. Joskus pieni väittelykin on jopa hauskaa, mutta miten jostain aina ilmestyy se tyyppi, joka pilaa ilmapiirin esimerkiksi ilmoittamalla suoraan tai rivien välissä, että vastakkaista mielipidettä edustava tyyppi on täysi idiootti ja on vaan ihan naurettavaa edes olla mitään muuta mieltä kuin hänen ainutta ja oikeaa mieltään.

Taannoin postasin Facebookissa yhteen ryhmään linkin, koska asia oli minulle tärkeä. En varsinaisesti provosoinut tai mitään, lähinnä pyysin anteeksi linkkisaastettani, jos asia oli jo loppuun käsitelty. En juuri koskaan postaile minnekään ei-tutuille mitään (jos nyt blogia ei lasketa), joten olin jo muutenkin kauhusta kankea. Ensimmäinen kommentti oli asiallinen, jossa kerrottiin, että juu, asiasta on keskusteltu täällä ja linkki sinne kohteeseen. Huokaisin helpotuksesta, ettei minua heti nyljetty elävältä. Sitten vähän myöhemmin alkoikin pukata kommenttia, joista kävi esimerkiksi ilmi, että minun olisi pitänyt selata se koko tuhatviestinen ryhmä lävitse, koska asiaa on jo jauhettu tarpeeksi (omaan silmääni ei osunut yhtään vastaavaa aihetta käsittelevää keskustelua taikka linkkiä, kun yritin silmäillä ennen linkittämistäni) ja lopuksi kävi myös selväksi, että olen ihan kakkapylly, kun edes olen sitä mieltä (tai ylipäänsä kukaan kuka on sitä mieltä, henkilökohtaisuuksiin ei onneksi käyty).

Tuosta tuli kyllä oikeasti niin paska olo. Kaiken huipuksi nuo kaikki mielipiteet paukkuivat sähköpostiini, koska olin sen alkuperäisen linkin itse postannut, ja kesti tosi kauan ennen kuin löysin sen ruksin, mistä saatoin estää viestien tulvimisen postiini. Tuli muuten huomattavasti parempi olo sen jälkeen.

Jotenkin mietin, että onko osalla ihmisistä itsellään niin paha olo, että siitä saa jotain kiksejä, kun suoltaa toisen päälle paskaa niin paljon, että varmasti sillä toisellakin on sen jälkeen paha olo ja muutamalla sivullisellakin? Jos on kaksi ihmistä: Ykä, jonka jutut ovat yleensä negatiivissävyitteistä ruikuttamista, ja sitten on Kake, joka on yleensä positiivinen ja vähän lapsellisen innoissaan asioista, niin arvatkaa kumpi ampuu alas kumman? Onko Ykällä sen jälkeen parempi olo, kun Kakella on paha mieli? Mitä ihmettä täällä tapahtuu?

Jotenkin tahtoisin syyttää internetiä tästä kaikesta. Ehkä se on vähän niin kuin se hiekkalaatikko lapsena, että siellä saattoi tyrannisoida muita, jos nallekarkit eivät olleet menneet tasan. Tämä kaikki on minulle niin outoa, koska en oikeasti ole riitaantunut kenenkään kanssa silleen välit poikki -tasolle asti ikinä ennen internetiä tai tätä sosiaalista mediaa. Eikä sitä edelleenkään tapahdu "irl". Muistan teininä, kun porukoissa pyöri tyttöjä, joilla oli jatkuvasti jotain draamaa käynnissä ja ei oltu enää kavereita jne. Se tuntui silloin tosi oudolta ja siltä se kyllä tuntuu yhäkin.

Välillä tuntuu siltä, ettei oikein jaksaisi ihmisiä.

9 kommenttia:

-a kirjoitti...

Satunnaisesta fb-ryhmästä:
x: Kivat että meille on tullut tää uusi (juttu)
y: Ihan hanurista koko asia, kieroilun ja välistävedon ansiota koko homma. Kaikki rahat menee tohon ja sairaat jäävät taas ilman hoitoa!
z: Joo, me ollaa vastustettu tätä (juttua) alusta alkaen, x:n kannattaisi vähän tutustua perusteisiin ennen kuin alkaa tuputtamaan noita juttujaan.
w: Mut hei, onhan tässä näitä hyviäkin puolia, ajatellaan myös niitä positiivisia asioita mitä vihdoin saadaan
z: vedä sä hyvät puolesi päähäsi, mä ajattelen lasten ja oikeaa apua kaipaavien asioita, tää tuhoaa kaiken!!11
y: Joo, mä komppaan ztaa, onhan se "kiva" ajatella positiivisesti ja unohtaa kaikki paska mitä oikeassa elämässä on
x: aijuu, anteeksi kun tuli pilaamaan teidän päivän...

Anonyymi kirjoitti...

Mielipiteitä on vähintään yhtä paljon kuin persereikiä.
Ja perserei'illä sitä vasta mielipiteitä riittääkin.

Tiina kirjoitti...

-a, no juur noin. :D

Anonyymi, kuten Bertrand Russell sanoi jo 30-luvulla: "The fundamental cause of the trouble is that in the modern world the stupid are cocksure while the intelligent are full of doubt."

Anonyymi kirjoitti...

Internet ja sosiaalinen media - varsinkin ryhmät, joille ei muodostu ole sosiaalisia sääntöjä esim. joninlaisen yhteisöllisyyden kautta - ovat ikäviä. Suurin ongelma on, että kukaan ei näe sinua. Oikeassa elämässä kun parin ilkeänkin kommentin jälkeen loput näkevät, että on itku silmässä, tms. niin ne tuhat ihmistä eivät enää käy päälle, vaikka ne siinä ympärillä olisivatkin. Naamakkain tietysti ei edes niitä ekoja ilkeitä kommentteja niin herkästi tulisi ja muiden kasvoilta paistaisi ilkiöille tuomio niiden johdosta.

Anonyymi kirjoitti...

Mielestäni selitykseksi ei riitä, että kiusaamista - sillä tietoista kiusaamistahan tuo "oikaiseminen" on - tapahtuu kasvoitta netissä. Ei ilmiötä voida kuitata vain sanomalla, etttä "netissä nyt lauotaan kaikenlaista". Onhan se kusipäisyys selvästi jo uinunut noissa ihmisissä valmiina. Puhjennut vain täyteen kukoistukseensa vasta netissä.

"Oikaisemisessa" mua iljettää etenkin se, että se yritetään naamioida tiedonintressiksi, keskustelun sujuvoittamiseksi jne. "Mä vain halusin sanoa, miten asia oikeasti on, niin ei tarvi kenenkään turhaan lukea tota sun sössötystä, jonka kaikki jo tietää."

Inhoan sydämeni pohjasta toisten mitätöintiä ja vähättelevää vahingoniloista lällättelyä. Ei ole absoluuttisesti MITÄÄN, mikä säästyisi "oikaisijoilta".

Foorumi läheisensä menettäneille:
A: Mun vauva kuoli. Saisinko täältä tukea.
B: Just... Taas näitä.
C: Huh huh, lopeta jo A, ketään ei kiinnosta sun valheet. Mode hoi, poista A:n provo!
D postaa linkin johonkin wikiin.
E postaa linkin johonkin Sciencen artikkeliin.
F: LOL vai kuoli vauva ja haluat tukea, olisiko kuitenkin peiliin katsomisen paikka.
G: En vitussa vastaa jollekulle, jonka postcount on 1.
H: Mistä sä voit tietää, että se kuoli, mikä sä luulet olevas?
I: Jeeps :D ei todellakaan pidä A:n viesti paikkaansa, nimittäin minun vauvani on kyllä elossa, ihan että.


Zepa kirjoitti...

"Onhan se kusipäisyys selvästi jo uinunut noissa ihmisissä valmiina. Puhjennut vain täyteen kukoistukseensa vasta netissä."

Eipä tuohon lisäämistä.

Onhan näitä nähty. Unohtuvat jokainen vuorollaan.

Ohari kirjoitti...

Olen ylläpitäjänä yhdessä kohtalaisen vilkkaassa FB-ryhmässä, ja olen myös hämmästellyt ihmisten loputonta hinkua kirjoitella hölönpölöä loputtomiin. Yleensä poikkeuksetta kun ryhmään tulee spämmiä, alkaa postauksen kommentointi (hei ylläpito voisitteko poistaa) tai siihen liittyvä yksityisviestintä (hei ylläpito voisitteko poistaa). Noin kiljoona kertaa on sanottu, ohjeistettu, HUUDETTU, neuvottu, pyydetty ja niin edelleen, että voisitteko nyt vain käyttää sitä kätevää ominaisuutta, jolla ilmiannetaan spämmi, niin pysytään kohtuudessa. Ei voida, koska halutaan kovaan ääneen sanoa, että ollaan kyllä täällä ihan neroina huomattu, että roskapostia on. Perkele. Ja okei, minusta voisi kyllä ennen ryhmään postaamista tsekata, joko asiasta on puhuttu aiemmin, kun sen voi tehdä hyvin kätevästi hakutoiminnolla siellä sivun oikeassa reunassa, MUTTA jos se nyt kuitenkin jää epähuomiossa tekemättä tai on tehty ja vaikkapa osumattomien hakusanojen takia tulee toistoa, niin ainakin sen toiston (ja jopa toiston toiston) voisi vain sivuuttaa. Ei ole mikään pakko huomautella ja vittuilla ja niin edelleen. Paitsi varmaan on, koska onkohan mikään lopulta yhtä hienoa kuin päästä sanomaan julkisesti, että "Sää oot ihan tyhmä ja sitä paitsi meidän isä on vahvempi kuin teidän isä"?

Eli sillee tohon alkuperäiseen lyhyesti: amen.

Ohari kirjoitti...

(Kiihdyksissäni annoin ehkä ymmärtää, että toisto olisi mielestäni spämmiä. Ei ole, mutta samalla tavalla päin puota niihin reagoidaan. Kiitos ja anteeksi.)

Tiina kirjoitti...

Anonyymeille, joo, olen samaa mieltä siitä, että kun keskustelukumppanit ovat kasvottomia, niin on jotenkin paljon helpompi olla inhottava, ja samoin myös käsittää toisen kommentti ikävämmäksi kuin se on tarkoitettu. Olen samaa mieltä myös siitä, ettei sitä silti voi käyttää minään perusteluna tai oikeutuksena.
Tuo mun omakohtainen kokemukseni nyt oli vain esimerkki eikä kovin paha sellainen, mutta sivustaseuraajana välillä tuntuu ihan käsittämättömältä tämä toiminta.

Zepa, näinhän sen täytyy olla.

Ohari, kuten jo sanoinkin (toisaalla), niin mä en tosiaan ole tajunnut, että noissa ryhmissä voisi jotenkin hakea onko aiheesta jo keskusteltu. No, nytpä viisastuin siinäkin, tosin tuskin ihan äkkiä tulen mihinkään ryhmään sanallista panostani laittamaan.