11. toukokuuta 2009

Pelikaanitrauma


Omituinen tilanne. Olen lukenut google readeristani kaiken. Ei yhtään lukematonta kirjoitusta. Tilannetta tietysti edesauttoi se, kun yhtenä iltana tässä vähän karsin luettavia blogejani sieltä. Poistelin sellaisia, jotka aiheuttavat lähinnä reaktion voi paska, taas se on päivittänyt. Ja ei, se et ollut sinä.

***

Pienenä luulin, että vapaakirkko on sellainen paikka, johon voi mennä kuka tahansa uskontoon katsomatta. Se oli kauhea pettymys, kun selvisi ettei näin todellakaan ole.

***

Olen nykyisin vähän traumatisoitunut pelikaaneista. Ennen pidin pelikaania hienona ja vekkulina lintuna, mutta sitten katsoin yhden pelikaaneista kertovan luontodokumentin. Dokumentissa näytettiin kun äitipelikaani ruokki poikasiaan. Mutta ne pelikaanin poikaset olivatkin niin itsekkäitä ja kiittämättömiä kakaroita, että ne halusivat varastaa äitinsäkin ruoan. Pieni pelikaani tunki sen pitkän ja terävän nokkansa väkisin äitinsä suuhun ja kurkkuun, ja kirjaimellisesti varasti ruoan äidin vatsalaukusta! Voitteko käsittää?! Pelikaaniäiti joskus jopa saattoi tukehtua tähän toimenpiteeseen. Ja tehdän tiedätte miten pelikaanin leuka sekä kaula on sellainen ohut ja elastinen, ja voitte kuvitella miten siinä dokumentissa näkyi kun se pieni pelikaanin paskiainen ronkki ja venytti sitä äitinsä kaulaa. Ja dokumentissa oikein hekumoitiin tällä tapahtumalla ja sitä toistettiin ja toistettiin ja minua ällötti aivan valtavasti!

Sen jälkeen en ole enää koskaan pystynyt katsomaan pelikaaneja kuten ennen.



Postauksen kuva: Julian Robinson

8 kommenttia:

Charlatan kirjoitti...

Toi pelikaanijuttu on vähän karu. Vaikka oonkin lintuihminen, niin pelikaani ei ole koskaan viehättänyt. Nyt ei senkään vertaa mitä ennen!

Mimmu kirjoitti...

Mä lajittelen pelikaanit ja kalkkunat aina kategoriaan "rumat linnut". :)

Muusikotar kirjoitti...

Mut mut... mut pelikaanihan auttaa Nemoa "Finding Nemossa"! Ja se Rasmus-nallen pelikaanikamu on ihan huipputyyppi. Nyt positiivista pelikaanisiedätyshoitoa kehiin!

Annikki kirjoitti...

Sehän on vain hauskaa, kun se yhden hämähäkkilajin naaras syö sen koiraan parittelun jälkeen, mutta sitten taas ei naurata, kun pieni pelikaani on lajilleen tyypillisesti elämänhaluinen. Mutta kuoleehan se erityisen raaka poikanen sitten nälkään kuitenkin, jos emokin tukehtuu liika-ahneudesta.

Tiina kirjoitti...

Charlatan, aika karua kyllä. Mä olen kyllä jossain määrin pitänyt pelikaaneista. Ei varmaan olis pitänyt katsella sitä dokkaria. :D

Mimmu, no mutta eihän pelikaani niin ruma ole. Katso nyt vaikka tuota kuvaa. :)

Muusikotar, kiitos, just tuollaista positiivista pelikaaninsiedätyshoitoa mä nyt tarvisin! :)

Annikki, no en mä tiedä onko se hämähäkin toimintakaan niin hauskaa. Tässä pelikaani-tapauksessa mua lähinnä kylläkin ällötti se ajatus siitä että joku työntyy kurkkua alas vatsalaukkuun ja se miltä se näytti kun sitä toistettiin ainakin kymmenen kertaa. Poikasen lajille tyypillinen käytös oli ihan toissijainen juttu. Pointti ei siis ollut siinä onko se hauskaa tai epähauskaa, vaan mun tuli ihan tosi huono olo siitä. Yäh.

Anonyymi kirjoitti...

Rasmus Nallesta lisää siedätyshoitoa.

Anonyymi kirjoitti...

Rasmus Nallesta lisää siedätyshoitoa.

Anonyymi kirjoitti...

Double fail!