Hdcanis antoi minulle joulumieltä. Vuolaat kiittelyt ja ihastelut, aina nuo lämmittää mieltä niin kovin. Sääntöjen mukaan tietysti pitäisi jakaa tuota eteenpäin, mutta kun teitä on niin paljon ja aivokapasiteettiani rajallisesti, tiedättehän, ja haluaisin antaa joulumieltä jokaiselle. Siksipä minun täytynee olla tylsä ja olla nimeämättä ketään. Jos kuitenkin koet tarvitsevasi ekstrajoulumieltä, niin täältä pesee!
Minä itse totisesti tarvin lisää joulumieltä ja rutkasti tällä hetkellä. Ihan rehellisesti sanottuna voisin jättää tämän joulun väliin kokonaan. Mietin tänään päivällä, että voisin olla joulun ihan yksin kotona, niin ei tarvisi feikata kenellekään iloista ja että kaikki on hyvin. Mutta enhän sitä tietenkään oikeasti voi tehdä, vaan vedän aattoaamuna sen kestohymyn kasvoille ja sinnittelen seuraavaan iltaan. Hyväähän tässä joulu(kuu)ssa ovat olleet lukuisat pikkujoulut, joissa minulla on ollut ihan oikeasti kivaa. Kuten eilenkin. Ne seuraavat päivät vaan eivät ole olleet niin kivoja. Alkoholi vähentää serotoniinin määrää aivoissa ja blaa blaa...
Ajattelin, että ehkä jätän miehet kokonaan. Mitä niillä tekee, kun minulla on kuitenkin musiikki? Musiikista saa paljon iloa ja nautintoa eikä se koskaan jätä tai petä, miehistä taas seuraa vain loputonta surua ja ikävää.
Tämäkin kappale saa minut hyvälle tuulelle. Hymy.
12 kommenttia:
Minulla on ollut tosi mukava miehetön kausi. Viihdyn itsekseni ja olen onnellinen. Mutta voi ryönä: olen alkanut nähdä unia uusista miehistä (siis ihan tuntemattomista, ei mitään reaalivastineita olemassa) ja romansseista. Ja olen kauhistunut. Taasko siihen myllyyn, ei kai!
Joo, suosittelen juoksemaan henkesi edestä ennen kuin joudut siihen myllyyn!!! :D
No ei vaan... Valehtelisin jos väittäisin, etten tykkää miehistä, mutta... Äh.
Toisaalta unet jostain ihan tuntemattomista tyypeistä on varmaan ihan ok, niistä ei kai voi tulla kovin huonoja fiiliksiä. :)
No eihän tässä nyt niin hätä, että pitäisi juosta, mutta jos nyt saisi vähän lykkäystä tuomion toimeenpanolautakunnalta, siihen asti viihdyn yksinäisessä sellissäni erinomaisen hyvin. :P
Pidän minäkin miehistä, miehet on mun lemppareita, mutta se on rankkaa se nenilleen saaminen ja auki oleminen ja kaikki ne pelit ja säädöt. Huh.
Niinpä...
Toi keskimmäinen osa kommentissani olikin ehkä vähän sellanen reality check itelleni, että en mä nyt oikeastaan pysty kuitenkaan luopumaan miehistä. Mutta ainahan sitä voi yrittää uskotella itselleen asioita ennen seuraavaa nenälleen tumpsahtamista.
Ai, ja minä kun yritin rohkaista pieneen vanhapiikaelämykseen ilman miehiä, kun se on ollut minulle niiiin positiivinen ja voimauttava kokemus ;)
Eihän niistä tarvitse luopua, pitää vain vähän lomaa...
Ihan varteen otettava ehdotus. (Mitä muuten tarkoittaa "varteen otettava", tai siis mistä se tulee? Kuulostaa pöhköltä, kun sitä ajattelee.)
Seurustelluthan mä en ole kuin joskus tuhat vuotta sitten viimeksi, joten vanhapiikaelämäys on sinällään ihan tuttua. :D Ja ihan kivaa tää onkin, mutta sitku tulee noita joille hakisi vaikka kuun taivaalta, niin aaaargh...
Eikö se kaunein asia ollutkaan antaa vapaus kuun sijasta? Tiedäthän: poika tuntee lemmikkidelfiiniä kohtaan suurta hellyyttä, mutta koppasee sitä oksalla päähän, jotta se menee vapauteen ja alkaa elämään delfiinin elämää.
Tosin en tiedä, koskeeko tuo miehiä ja naisia. Poikia ja delfiinejä ainakin. Voithan kokeeksi koppasta jotakin näistä ihanista miehistä oksalla päähän ja päästää mies vapauteen elämään miehen elämää kuhmu päässään.
(jokin mukava maatalousperinne sieltä varresta ja siihen ottamisesta varmaan löytyy, pyiden pivot ovat myös suuri mysteeri)
Mähän olen sitten oikein kauniita asioita tehnyt, kun vapaaksihan niitä on tullut päästettyä tässä. ;)
Mutta ehkä mä lisään siihen sen oksalla koppasemisen ensi kerralla. :D
Oksalla koppaseminen on varmasti tärkeä osa tätä kaunista asiaa.
Risun voi myös laittaa joulupostissa, mutta kaunein olisi varmasti metrinen halko norjaa tuoretta koivua.
joo mää en kanssa niistä miehistä niin...
Mut ehkä se on kummiskin parempi, ettei jää kotiin yksin sen päänsä kanssa. :)
Eipä se munkaan joulu kovin riemuisa ollut silloin muutama vuosi sitten, kun juuri ennen joulua A:sta olin eronnut, mutta saipa ainakin vähän jotain muutakin ajateltavaa välillä.
Annikki, toi oksalla koppaseminen kuulostaa niin hauskalta, etten malta melkein odottaa... :D
Kervå, no sittenhän sä olet melkein kuin vertaistukea tässä. Tai siis... öh.
Minja, näinpä. Ja sitä paitsi aikakirjoihin merkittäköön, että nuo dagen efter -päivät moninkertaistaa näköjään kaiken ahdistuksen. Tänään on paljon parempi päivä.
Itse muuten erosin eksästä aikanaan myöskin melkein juuri ennen joulua, tosin se ei ahdistanut, mutta onko tässä nyt joku kaava havaittavissa?
Lähetä kommentti