"Pelkään ettei elämäni voi muuttua enää hyväksi, että se on hajalla ja että se mikä siinä on mennyt rikki on jotain minkä on pakko toimia jotta kaiken saisi taas kuntoon, ja jos näin on, elämäni ei muutu hyväksi siltikään vaikka tapahtuisi jotain hienoa, koska hienoilla asioilla ei ole enää paikkaa johon kiinnittyä."(Erlend Loe: Muleum)
Onko kukaan lukenut Muleumia? Tai Erlend Loen kirjoja ylipäänsä? Loella on jotenkin lapsenomainen tapa kirjoittaa ja rakentaa lauseita. Tykkään hänen kirjoistaan ihan valtavasti. Varsinkin Supernaiivia lukiessa sai nauraa räkättää oikein kunnolla. Enkä pysty enää ikinä suhtautumaan hakkaan neutraalisti.
Muleum kertoo 18-vuotiaasta Juliesta, jonka koko perhe on kuollut lento-onnettomuudessa ja Juliesta on tullut sen jälkeen varsin itsetuhoinen. Ei kuitenkaan mitenkään riipivällä ja säälittävällä tavalla, vaan varsin realistisella ja hauskalla tavalla. Mutta ei siitä sen enempää, koska en jaksa kirjoitella kirja-arvosteluja enkä halua tehdä juonipaljastuksia.
Tuo yllä siteeraamani lause vaan takertui minuun eilen illalla. Oli pakko ottaa se muistiin ja jakaa kanssanne.
5 kommenttia:
o/ Mä pidän Erlend Loen maailmasta!
Olen kyllä lukenut vain Supernaiivin (se Suomi -kirja odottaa vuoroaan hyllyssä edelleen), mutta se on ehdottomasti yksi parhaista koskaan lukemistani. Täytyykin hankkia tuo Muleum, ihan jo tuon lainaamasi kohdan vuoksi.
Hakka ♥
En ole edes Poea lukenut. Tai.. jaa.. voi olla että Korpin olen...
Mäkin diggaan Erlendiä! Mutta tuota Muleumia en oo vielä lukenut. Kiitos muistuttamisesta.
-sirtsu
Juurikin Erlendin tapa käyttää sanoja viehättää minua valtavasti, joskin muutama kirja on silti jäänyt kesken (L sekä tosiasioita suomesta). Mut eihän aina voi onnistua :)
Muutamia viikkoja sitten hihittelin itsekseni lähijunassa kun luin Erlendin uutta Hiljaiset päivät Nigellan kanssa -kirjaa. Muleumkin löytyy hyllystä muttei siitä jäänyt kovinkaan paljon muistikuvia. Pitäisi ehkä kokeilla uudelleen.
Ei ole Supernaiivin voittanutta!
Lähetä kommentti