30. syyskuuta 2013

Little Pig, Little Pig, let me in

Lupauduin mukaan Docventuresin lihattomaan lokakuuhun. Omalta osaltani haaste ei ainakaan ole mikään vegaaninen lokakuu, vaan välttelen ainoastaan lihan syömistä. Maitotuotteet ja kananmunat yms. ovat siis yhä mukana kuvioissa. Haaste tulee silti olemaan vaativa, koska jo nyt pelkkä lihattoman kuukauden ajatteleminenkin aiheuttaa minussa valtava himon johonkin veriseen pihviin. Mutta ehkä siksi juuri minun tämä haaste täytyykin ottaa vastaan.

Näin kovaa treenaavana ja lihaksien kasvattamista yrittävänä minun täytyy lokakuussa kiinnittää erityishuomiota siihen, että saan ravinnostani riittävästi proteiinia. Vaikka tästä proteiinin syönnistäkin on kahta koulukuntaa, niin kuuntelen tässä kohtaa sitä, jolle vähäiset pennini suollan. Ja personal trainerini mielestä saan tälläkin hetkellä liian vähän proteiinia, saatika miten sitten kun en syö lihaa. Facebookin puolella sainkin kavereilta oikein hyviä vinkkejä muista tavoista imeä protskua inessiiviin, mutta omia vinkkejänne saatte jakaa kommenttilaatikossa.

Sellaisen rajanvedon teen tähän haasteeseen, että missään kyläpaikoissa en rupea vaatimaan erityisruokavaliota. Jos kaverin luona on tarjolla vaikkapa lihamakaronilaatikkoa, niin syön sitä kiitollisena. Yritän kuitenkin välttää itse lihan ostamista. Luultavasti lokakuun muutama ensimmäinen päivä menee vähän niin ja näin, koska jääkaapissani on vielä syyskuussa ostettuja lihatuotteita. En usko, että lihattoman lokakuun henkeen sopisi kelvollisen ruoan pois heittäminen, joten syön nuo pois ensin ja sitten pyrin jatkamaan lihattomalla linjalla.

Ajattelin, että voisin välillä vähän raportoida tänne blogin puolelle, miten lihaton lokakuuni etenee ja paljonko sitä lihaa — hupsista vaan — on tullut vahingossa syötyä. Koska voi olla, ettei tämä ihan kerrasta mene jakeluun tämmöiselle karnivorille kuin olen.

Jos joku vielä innostui haasteesta, niin mukaan ehtii vielä! Jos olet sosiaalisen median orja, niin Facebookissa voipi ilmoittautua mukaan. Laumassa niillä lampaillakin on kivempaa.


4 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Oon ollut kasvis jo pitkään, mut muistan lihattomuuden alusta sen, että vaikeinta oli löytää hyvii kasvisruokia kun syö ulkona. Helpointa taas oli, että voi jättää kaupassa pois useita käytäviä, kaikki lihat kalat makkarat, ei tarvi vilkaistakaan!

Mutta mähän oon muutenkin luisunut semmoseen 'enempi on vähempi ' -juttuun, kaikkia kun on niin paljon maailmassa, niin mieluummin rajoittaa ihan ite kun jää pyörimään vaihtoehtojen karuselliin.

Nimellinen kirjoitti...

Mä olin silloin 1990-luvulla Tampereella asuessani kalakasvisruokavaliolla. Kokemus oli silloin samanlainen kuin Zepalla, hyviä kasvisruokia oli vaikea löytää ammattilaisten valmistamana. Silloin ainakin tyypillinen kasvisruoka, jos sitä ylipäätään oli saatavilla, oli liharuoka, johon vain oli jätetty laittamasta se liha. Ei kovin ravitsevaa eikä kovin proteiinipitoista todellakaan. Luulisi tosin, että nykyään myös kokit ovat tottuneet paremmin kasvissyöjiin ja tekevät parempaa kasvisruokaa.

Taidan itse jättää tämän teemakuukauden väliin. Been there, done that :-)

Anonyymi kirjoitti...

Nyt mentiin musiikissa kulttuuritekojen puolelle. Mitä seuraavaksi? Bear Song?

Zepa kirjoitti...

Kukka Laakso myös puhuu rajoittamisesta
http://kukkalaakso.com/2013/10/04/kun-mikaan-ei-riita/