16. elokuuta 2014

Eat me, drink me, this is only a game

Hesarissa oli artikkeli fitneksestä (fitnessistä, miten se pitääkään taivuttaa) ja syömishäiriöistä. Artikkelissa sanottiin, että "fitness on sallittu syömishäiriö", mikä voi hyvinkin pitää paikkansa. Tämähän ei varsinaisesti kosketa minua, koska en ole fitness-tyttöjä ollenkaan, mutta voin silti laajentaa tämän koskemaan omaa syömistäni ja treenaamistani.

Joku "lähimmäinen" on aina satunnaisesti huolissaan minun elintavoistani. Lähimmäisellä lainausmerkeissä viittaan tässä ihmiseen, joka ei tunne minua oikeasti, koska en usko että kukaan minulle oikeasti läheinen ihminen pystyisi olemaan huolissaan tästä elämäntaparemontista. No joka tapauksessa, artikkelissa oli tämmöinen lista: 


Seuraavista varoitusmerkeistä voit päätellä, että unelmavartalon tavoittelusi on muuttumassa sairaalloiseksi.
  • Treenaaminen ja syöminen menevät hyvinvoinnin edelle. Eivät mene. Joskus jopa valitettavasti. Joskus se hyvinvointi jopa vaatisi, että ne menisivät muiden asioiden edelle. 
  • Olet valmis tinkimään yöunista tai ystävien näkemisestä, jotta pystyt noudattamaan treeniohjelmaa tai ruokavaliota. En ole. No joskus joudun skippaamaan jonkun kaverin näkemisen treenien takia, mikäli minulle ei ole annettu varoitusaikaa (eli viesti on tullut esim. silloin kun olen salilla) ja toisinaan ruokavalioni aiheuttaa päänvaivaa läheisilleni, vaikka ei varsinaisesti tarvitsisi. Huolehdin kyllä itse itsestäni ja kaloreistani. En edes ymmärrä miten tinkisin yöunista tämän takia. Toisinaan treenin jälkeen olen niin väsynyt, että joudun nukkumaan vähän enemmän. Kerran olen herännyt tosi aikaisin, että ehdin käydä treenaamassa ennen kuin lähden reissuun, mutta en näkisi sitäkään kovin pahana asiana.
  • Et voi lipsua ruokavaliosta edes sukujuhlissa. Helposti voin. Sukujuhlat, mikä ihana tekosyy... 
  • Pakotat itsesi urheilemaan, vaikka se ei tuntuisi hyvältä. En pakota. Ei tarvitse. En muista koska viimeksi edes olisi ollut tilanne, että urheilu ei olisi tuntunut hyvältä. 
  • Olet jatkuvasti huonolla tuulella. Hah. Hahahaha. En ole nykyisin juuri koskaan huonolla tuulella. 
Lähde: Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja Pia Charpentier


Jepulis. Eli ei huolta siis. Jatkan valitsemallani uralla.

Voin muuten lämpimästi suositella joka tytölle miespuolista pt:tä, niin unohtuu tuommoiset fitness-hömpötykset heti alkuun.

13 kommenttia:

BettinaW makeup kirjoitti...

no kaiken pitää nykyään vetää niin pahaks asiaks kaikki. onhan toki semmosia joka tekee sen väärällä tavalla ja sairastuu mut se ei johdu fitness,-laisista,-ajatuksista. jos on keskittynyt johonkin ja on tavoite niin pakkohan sen on vähän vaikuttaa arkielämään tavalla tai toisella, enemmän tai vähemmän riippuen tavoitteesta. Ei pitäis vetää siihen että jos on fitness keskittynyt niin joko on sairas tai sairastumassa syömishäiriöön. ärsyttää tää :D
sä oot varmaan ihan täydellisen terveellinen itse! ;)

http://bettinaw.blogspot.fi/

Tiina kirjoitti...

No herttileeri. Enhän mä nyt ketään tarkoittanut arvostella, korkeintaan itseäni, kommentoin vaan tuota Hesarin artikkelia. Se ei siis ollut minun tekstiäni.

Tiina kirjoitti...

Itse asiassa ajattelin tuota artikkelia lukiessani, että onko tässä nyt syy vai seuraus. Että olisiko kyseinen ihminen joka tapauksessa saanut syömishäiriön tai jonkun muun pakkomielteen ja nyt se vaan kulminoitui tuohon fitnekseen. Varmasti on ihmisiä, jotka tekevät sen myös terveellä tavalla. En tiedä, koska en tunne asiaa/elämäntapaa riittävän syvästi.

Anonyymi kirjoitti...

Älytön fitnessaaminen sekoittaa hormonitoiminnankin; esim. Kaisa Jaakkolalla se laukaisi kilpirauhasen vajaatoiminnan.

Sinulla treeni on näköjään todellakin terveellä pohjalla!

Lupus kirjoitti...

No mitä mää nyt sitte sanoisin... (Sa sääkin jotain!)

Kyllähän tuossa artikkelissa nyt taisi olla aika heteronormatiiviset lähtökohdat. Siis käsitykset normaalista ja terveestä.

Muistan, miten talvisodassa piti sotia, vaikkei aina olisi yhtään huvittanut, ja unetkin jäivät sen takia vähiin. Ei ollut hyvä taistelija se, joka ilmoitti, että nyt olisi muuten tee-aika, ja nyt on treffit kaverin kanssa. Että taistellaan sitten kun ehditään. Toista se oli silloin.

Nykyään sankareita ovat minunlaiseni itsekurittomat mössykät, jotka emme treenaa koskaan, vaan mieluummin nukumme ja syömme. Ja se vasta häiritseekin sosiaalista elämää. Kyllä sanoisin, että keskimäärin kansanterveydelliset ongelmat ovat jossain ihan muualla, kuin punttireenissä. Johon toki kannattaa yhdistää oikea ruokavalio ja riittävä lepo, jotta ylipäätään jaksaa kasvattaa habaa.

Ongelmalistalle voisi ehkä ennemmin laittaa sen kaltaisia asioita, kuin hormonien käyttö.

Zepa kirjoitti...

Mie kyllä kunnioitan sun tapaa olla olemassa ja treenata, ja kuten tiiät, pystyn seuraamaan sitä aika tiiviisti :) Sun jaksaminen ja viitsiminen antaa mullekin voimaa pingerrellä, tosin ei nyt hellekauden aikaan, mutta tästä noustaan taas kunhan asunnon lämpötila laskee hotjoogan alapuolelle.

Pelkään että ne tippuneet viis kiloo on pelkkää lihasta :-(

gloriousheadfuck kirjoitti...

Mun mielestä tossa oli myös ärsyttävää se oletus, että just sukujuhlat ois kaikille maailman ihmisille niin tärkeä tilaisuus, että siellä pitää lipsua arkitavoista juhlan puolelle. Tai että kyllä jostkut munki sukulaiset tekee aika hyvää ruokaa, mutta tilaisuuksina ne ei oo ollenkaan tärkeimpiä, mitä tiiän.

Tiina kirjoitti...

Lupus, täytyy myöntää, etten jaksanut lukea juttua kovinkaan paljoa tuota listaa pidemmälle. Kyllä siinä varmasti jotain pointtia on, eli fitness voi harrastuksena sysätä kohti ruokavaliota. Mutta jos on ihminen, jolla menee asiat överiksi, niin varmaan ne menisi sitten tavalla tai toisella joka tapauksessa. Mutta ainahan sitä täytyy muoti-ilmiöistä huoltakantaa.

Zepa, tuskin on pelkkää lihasta. :) Ja äkkiähän ne palautuu, kun jatkaa entiseen malliin.
Mullahan "onneksi" on tää kesä ollut kanssa vähän hiljaisempaa ton treenaamisen suhteen, ensin saikun takia ja sitten helteiden takia, joten sun ei oo sitten tarvinut niin paljoa potea siitäkään huonoa omaatuntoa. ;D

Gloriousheadfuck, mulla useimmiten kyseessä on kyllä just sukujuhlat. Mutta tässä tapauksessa sukujuhlat tarkoittaa sitä, että ylipäänsä nähdään sukulaisia ja pidetään kivaa, ettei nyt varsinaisesti tarkoita jotain häitä/ristiäisiä/synttäreitä/younameit. Voihan sen toki laajentaa tarkoittamaan myös sitä kaveripiiriä, "perhettä", mutta silloin kyllä olis ihan hiton vaikea dieetata, koska niitä näkee paljon useammin kuin sukulaisia...

Zepa kirjoitti...

Yläläpsy! Kyllä me tästä!

gloriousheadfuck kirjoitti...

Siks mun varmaan onkin niin vaikee dieetata, koska tärkeimmät tapahtumat on kavereitten kaa. Jos sais herkutella vaan sukujuhlissa, en sais ikinä kun en käy siellä. T. Riikka

Lupus kirjoitti...

No täytyy myöntää, etten itsekään lukenut koko artikkelia ollenkaan, vaan operoin pelkästään tuon listan pohjalta. =)

Se vaan pointtina, että jos vaihtoehdot kattavat peittävät universumin kaltaisen alueen. Niin se "oikea ja terve" on määritelty noin appelsiinin kokoiselle pläntille alueen vasemmassa laidassa. Oikeastaan siis artikkelin kirjoittaja itse suorittaa sitä optimin suhteen ylilyömistä, josta toisia varoittelee.

Tiina kirjoitti...

Zepa: _o/

Gloriousheadfuck, no siksipä juuri munkin on rajattava se niihin sukulaisjuttuihin. Melkein ainakin.

Lupus, joo, luin sen jutun kokonaan tänään aamulla ja kävi mielessä, että koska tämä henkilö on itse kokenut asiat näin, niin hän kuvittelee sen olevan universaali totuus. No, niin tai näin. Kunhan oltais terveitä ja onnellisia.

Anonyymi kirjoitti...

Tuli jutusta mieleen jokin ajankohtaisohjelma vuosia sitten. Nuori nainen oli ottanut yliopistossa liikaa ja hänen tasoonsa nähden liian vaikeita kursseja, ja pepulleenhan ne hänen opintonsa olivat menneet. Sen sijaan, että olisi ollut rehellinen itselleen, tehnyt takaisinmaksusuunnitelman Kelan kanssa ja käväissyt tapaamassa opettajiaan ja tuutoreitaan, hän laittoi juttuvinkkiä toimittajille ja keskittyi kaikin voimin toitottamaan julkisuuteen, miten yliopisto vaatii liikaa nuorilta naisilta. Muistan, että se oli sellainen ohjelma, jossa yleisö istui hänen takanaan, sillä muistan hänestä vain takaraivon, kun hän yleisöä kohti kääntyneenä sylki roiskuen ja kädet huitoen saarnasi yliopiston kohtuuttomista vaatimuksista. Ja kuitenkin kyse oli vain siitä, että hän, yksinomaan hän, poti jotain päävikaa, näyttämisenhalua, kyvyttömyyttä tarkastella omia motiiveja, taitoja, tietoja jne. rehellisesti. Oli kenties vähän tyhmäkin.

Voin valitettavasti kuvitella, että sen ohjelman jälkeen joku teki lyhytnäköisen päätöksen olla hakematta yliopistoon, samoin kuin tuon fitnessjutun jälkeen moni on saanut taas uuden tekosyyn jäädä sohvalle.

Tiinan blogi on muuten nykyään Suomen parhaita saliblogeja. Järkevää, terveellistä laiffia!