Eniten vituttaa kaikki, tai ainakin noidannuoli (luotettava lääketieteellinen kotidiagnoosini). Johan tässä kaksi vuotta ehdinkin nostella rautaa ilman mustelmaa suurempia vammoja. Niitä mustelmia tosin on sitten ollut senkin edestä.
Alaselkäni on vihoitellut pari viikkoa, mutta keskiviikkona muistan ajatelleeni, että onneksi siihen ei satu enää. Sitten menin salille ja vedin selkätreenin. Tunsin kuinka alaselkään sattui treenin aikana, mutta koska vihoittelua oli tosiaan jatkunut jo pari viikkoa, en oikeastaan noteerannut sitä sen enempää ja jatkoin treenin loppuun asti. Kotiin päästyäni kipu yltyikin sitten aivan uusiin mittasuhteisiin enkä enää pystynyt edes kävelemään suorassa. Saati istumaan taikka kumartumaan.
Keskiviikkoilta menikin sitten lähinnä sängyssä maatessa jalat 90 asteen kulmaan nostettuna. Buranaa, Voltarenia ja lämpöä. Eilen uskalsin jo lähteä ulos kävelemään. Se onnistui ihan hyvin, lukuunottamatta paria kertaa, kun selkä nytkähti siihen malliin, että silmissä näkyi tähtiä ja polvet meinasi pettää alta. Tänään tuntuu jo melko valoisalta, mutta vieläkään en (tietenkään) voi mennä treenaamaan.
Kuten jo toisaalla sanoin, treenaamatta jättäminen vaatii paljon enemmän henkistä kanttia kuin treenaaminen. Ja sitä itsekuria ja tervettä järkeä. Ei ole homma eikä mikään lähteä sinne salille, mutta olepa tässä minuna ja tajua, että loppuviikon treenit ja balance jää nyt auttamatta väliin. Voi miten monia tekosyitä pääni onkaan jo keksinyt, miten voisin mennä salille (eihän rintatreenissä tarvita selkää jne.), mutta onneksi pelko jostain vielä pahemmasta selkävammasta ja näin ollen myös pidemmästä treenitauosta, on voittanut. Mutta kyllä ahdistaa.
Samalla myös pelottaa se treenien jatkaminen. Mitä jos tämä tapahtuu uudestaan? Mitä jos seuraava kerta on vielä pahempi? Tarvitsisiko oikeasti mennä lääkäriin? Lihasrelaksantit olisi kiva juttu ainakin olla olemassa.
24. lokakuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
No ei nyt ainakaan lääkäriin kannata mennä, mutta ehkä jokin manipulaatio tulisi kyseeseen?
Minä voin tulla paneen sinut kuntoon.
Anonyymi #1, ehän minä osaa ketään manipuloida, vähiten itteeni, mutta lääkäriltä sais niitä relaksantteja. Ehkä.
Anonyymi #2, pahoin pelkään, että paneminen ei nyt auttaisi tätä tilannetta.
Eipä noitten kans ole leikkimistä (eikä panemista, eikä edes esileikkimistä). Jos ei parissa päivässä yhtään paree, niin vois käydä. Ainakin se relaresepti. Mutta jos kovasti koskee, saattaisivat piikittääkin.
Jokainen päivä on ollut kyllä pikkuisen parempi kuin edellinen, mutta ei vielä niin hyvä, että kumartumaan pystyisi. Jospa viikonlopun aikana helpottaisi.
Oon yrittänyt kevyesti venytellä, mutta en siitäkään oikein tiedä onko se hyväksi vai pahaksi. Hyvältä kyllä tuntuu.
Kyllähän noiden selkäjuttujen suhteen kannattaa olla vähän varovainen. Tuskinpa siitä lääkärillä käynnistä hirveesti haittaa on.
Mulla on nyt ollut tässä kohta puolenvuoden salipaussi selkäongelmien vuoksi =( Ei kannata mennä kiusaamaan selkää ennenkuin se on ihan kivuton! Mä oon vaihtanut kotona työtuolin jumppapalloon ja vähän muutenkin parantanut ergonomiaa kaikin mahdollisin tavoin. Nyt alkaa pikkuhiljaa helpottaa, mutta ei tiedä kauanko tätä kivuttomuutta taas kestää, tämä kun tapaa uusia aina aivan yhtäkkiä. Relaksantit, kipulääkkeet on tullu aika tutuks, pahimpina hetkinä oon myös käyny jopa kaks kertaa viikossa saamassa kipupiikkiä ja relaksanttia kankkuun. Että ei ole leikkiminen selkäasioiden kanssa. Kannattaa kyllä mennä lääkäriin ja hakeutua vaikka fysioterapiaan. Ite oon nyt käynyt OMT-fysioterapiassa ja sain kuulla, että alaselällä on lievä notko, joka vetää sitten pikkuhiljaa koko selän totaalijumiin. Jumppaohjeilla nyt koitan sitte asentoani korjailla.
Lähetä kommentti