generated by sloganizer.net

2. joulukuuta 2014

Do you even care if I die bleeding

No nyt löytyikin jännä artikkeli internetistä, "5 moves you should avoid at the gym".

Voin nopeasti briiffata tähän, mitkä ne viisi liikettä ovat:

  1. Syväkyykky
  2. Maastavedot
  3. Pystypunnerrukset
  4. Penkkipunnerrus
  5. Mikä tahansa isoilla painoilla tehtävä
Jäljelle jäikin sitten... öm, kaikki laitteet, hauiskäännöt ja muut semmoiset pikkuhinkutusliikkeet? 

Artikkelissa perustellaan jokaista liikettä sillä, että niissä on suuri loukkaantumisriski. Mutta mitäpä jos vaan opettelisi tekemään ne liikkeet oikein? Kyllä mavessa menee selkä, pystäreissä olkapäät ja penassa ties mitkä nivelet, jos sen liikkeen tekee vähän jotenkin sinne päin tai ei sinne päinkään. Mutta jos tekniikka on kunnossa ja paketti (se kroppa) kasassa, niin ei pitäisi sattua mitään. Minä olen aivan urpo näissä jutuissa enkä kertaakaan ole loukannut itseäni treeneissä (jos sitä yhtä noidannuolta ei lasketa), koska vieressä on ollut ammattimies nyyläämässä loputtomiin sitä meitsin asentoa. 

Muistan itse, kun aikanaan kävin BodyPumpissa. Siellähän tehdään kyykyt max 90 asteen kulmaan. Minulla oli polvet jatkuvasti kipeänä. Siksi minua jännitti vähän, tai oikeastaan aika paljonkin, kun heti ensimmäisestä kerrasta alkaen PT laittoi minut kyykkäämään syvään. Olin ihan varma, että polveni eivät pitkään kestä sitä, mutta kas! Sen jälkeen minulla ei ole ollut polvien kanssa mitään ongelmia. 

Lauantaina meidän kuntokeskuksessa oli joku LesMills-maraton, mikä toi salin puolellekin monenlaista hiihtäjää. Ja kun sanon monenlaista hiihtäjää, tarkoitan kikattavia nuoria naisia. Itseni lisäksi treenaamassa ei ollut kuin yksi tuttu naama, semmoinen vähän skrodempi kaveri, ja sitten näitä aivan vieraita kälkättäjiä. En tuntenut oloani yhtään kotoisaksi, toisin kuin yleensä tuolla paikassa. Älkää käsittäkö väärin, kuka vaan saa käydä salilla, mutta sehän on nykyisin vähän niin kuin toinen olohuoneeni, joten tulee outo olo, jos porukka on yhtäkkiä ihan uutta ja vierasta. 

No joka tapauksessa, siinä penkkipunnerrellessani isoilla käsipainoilla (omassa mittakaavassani) katselin samalla sarjatauoilla peilin kautta näiden naisten touhua. Ihan kamalaa. Siinä vaiheessa päätin olla enää kiinnittämättä huomiota siihen mitä muut tekee, kun näin kyykkyä niin karsealla tekniikalla (köyristys alaselästä jonkinlaiseen mäkihyppääjä-asentoon), että omaan selkäänikin alkoi melkein sattua. Onneksi kyseinen hahmo kyykkäsi pelkällä tangolla. Siinä vaiheessa, kun hän lähti hakemaan levypainoja, alkoi sydäntäni kylmätä ja mietin, että pitäisikö minun puuttua tilanteeseen vai antaa toisen tehdä? Jos hän paskoisi selkänsä siinä silmieni alla, niin olisin lähes osasyyllinen tapahtuneeseen, mutta en hetkeäkään usko, että nainen olisi ottanut kovin rakentavasti ohjeitani vastaan. Enkä sitä paitsi muutenkaan ole kovin kiinnostunut sekaantumaan toisten treeneihin. En ole vielä sen näköinenkään, että minulla edes olisi mitään auktoriteettia neuvoa ketään. No, onneksi tämä huoleni kohde käyttikin levypainoja vain johonkin sivutaivutuksiin tms. eikä lykkinyt niitä siihen kyykkytankoonsa. Ja pianhan he lähtivätkin jo johonkin pumppiin tai shäbämiin. 

Long story short: Kyllä kannattaa ehdottomasti tehdä noita viittä "kiellettyä" liikettä salilla, mutta kannattaa myös edes pari kertaa ottaa joku viisaampi tyyppi siihen mukaan tsekkaamaan sen tekniikan. Ja alaselkä suorana. Alaselkä AINA suorana! (Liikekohtaisesti toki, ei nyt oteta liian kirjaimellisesti. Ettei kukaan neropatti nyt tule kysymään, miten tehdään vatsarutistuksia alaselkä suorana...) 

Ps. Anteeksi, tästä tulee nyt ylipitkä vuodatus, mutta pakko tähän loppuun vielä ihmetellä sitä, miten hirmu moni esim. noista Puolen vuoden superdieettaajista päättää sen puolen vuoden aikana ruveta personal trainereiksi, ja osa varmasti rupeaakin. Sama tuntuu koskevan myös hurjan monia fitness-bloggaajia. Minusta tuntuisi aivan absurdilta ajatukselta, että olisin joskus 1,5 vuotta sitten ruvennut itse pt:ksi, kun tälleen kahden vuoden jälkeenkin opittavaa tuntuu yhä olevan valtavasti. Joko minä olen keskivertoa lahjattomampi tässä hommassa tai sitten tämä maa on pullollaan epäpäteviä personal trainereita... 


7 kommenttia:

Elegia kirjoitti...

Mä antaisin niiden kanssatreenaajien vaan olla ja keskittyisin kyttäämään peilistä omia liikeratojani. :)

Eikös personal trainereiltakin vaadita joku koulutus. Itse en palkkaisi (jos siis tarvitsisin) sellaista, jolla ei ole mitään alan koulutusta. Ei kai kukaan täysjärkinen palkkaisi ketään wannabe-treenaajaa pt:ksi?! :o

Tiina kirjoitti...

PT:lle ei ole varsinaisesti olemassa mitään standardia koulutusta toisin kuin liikunnanohjaajille, joka on kai amk-koulutus. On itseoppineita PT:itä ja sitten on jotain kursseja käyneitä. Ja niitä kursseja on kovin monenlaisia ja aika helpolla saa itselleen PT:n paperit. Riippuu tietysti mitä itse treenaa, mutta jos ihan salitreenistä puhutaan, niin itse melkein luottaisin siihen, että tyypillä on jotain näyttöä siitä, että on käynyt itsekin salilla (se kroppa) niiden papereiden lisäksi. Kuntokeskuksiin pääsee varmaan töihin vähän vähemmälläkin, tuskin nämä pilipali-PT:t minään yksityisyrittäjinä pystyy toimimaan ainakaan.

Mulla itsellänihän on kuntokeskuksen PT ja tyyppi on sellaiseksi vähän ylipätevä, sekä muodollisesti että myös tietotaidoltaan. Siinä oma vuosien omistautuminen asialle vaikuttaa huomattavasti enemmän kuin joku kurssi. Mä en tosin silloin yhtään tiennyt mihin lähdin mukaan, kun oman PT-tapaamiseni sovin, mutta hyvin kävi.

Lupus kirjoitti...

Anteeksi nyt, mutta mihin se kuoleminen ja verenvuoto jäi!!? =)

Tiina kirjoitti...

Haa, siellä oltiin tarkkana! Oon ollut melko varma, ettei kukaan koskaan lue noita otsikoita tai ainakaan ajattele mihin se viittaa!
No nythän se viittasi siihen, että jos treenaa kovin paskalla tekniikalla, niin siitä voi seurata verenvuodatusta ja jopa äkkikuolema! ;D

Lupus kirjoitti...

Päin vastoin. Otsikko blogini etusivulla mainosti verenvuodatuksesta ja kuolemasta, lupaillen melodramaattista näytelmää. Ensimmäinen näytös osoittautui kuitenkin kyyneleettömäksi hikoiluksi ja lopulta selvisi, ettei väliaikakonjakin jälkeen ollutkaan tarjolla sitä toista, jossa päästäisiin kunnolla veren makuun. Kuuluiko juoneen kenties, että yleisö nousee seisalleen taputtamaan, ja vaatimaan lisää? Antakaa meille kuolema! Soittakaa Paranoid! =)

Tiina kirjoitti...

Ei käynyt mielessä, nainen kun olen, että kyseessä olisikin voinut olla jotain ällöttävän seikkaperäistä kuukautiskiertoavautumista? ;)

Här har du.

Lupus kirjoitti...

No kävihän sekin jossain tajunnan laitamilla, mutta se ei pelaa, joka pelkää.

No nyt kelpaa! Paranoidia bäkkärillä...

Muttä kyllä. Kyllä välittää. Vaikka mitään ei myönnetä. Tietenkään.