You may be a lover but you ain't no dancer

Ja visst. Se niistä lumista sitten taas.

Vähän piteli kiirettä tämän päivän, niin etten ole ehtinyt sanaista arkkuani aikaisemmin avaamaan. Tai kiire on suhteellinen käsite, mutta en ollut kotona ainakaan. Paitsi nyt olen. Jos ette hiffanneet. (Voi äly, kun olen hauska).

Huh huh. Tänään helpotti tuska ja ahdistus suuresti, kun sain sen kaikista pahimman koulupaskelin hoidettua pois alta. Siis esitelmä. Gaah, miten inhoankaan esiintymistä! Etukäteen sitä on ihan varma, että kieli menee solmuun, kurkku kuivuu ja senat sakoittuu, mutta loppupeleissä homma hoituukin sitten ihan hyvin. Onneksi. Nyt voin lakata vinkuvonkumasta täällä blogissa (ainakin hetkeksi) ja toivon myös stressinäppyjen katoavan otsastani asap. Huomenna nukun pitkään. Toiv.

Ei tästä päivästä taida ollakaan muuta kerrottavaa. Varmaan unohtuu joku huippukohta, kun koko päivä on ollut täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. (Eli ei.)

Muistakaahan ystäväiset päivittää linkkinne osoittamaan tähän osoitteeseen, niin ei tarvitse rampata tuon Vuodatus-raihnan kautta. Joku päivä se vielä lakkaa toimimasta, ja mitäs sitten? Olette ihan harmillisia, koska ette saa päivittäistä harmittomuus-annostanne!

Helei!