No niin, vastaillaanpas nyt sitten niihin kysymyksiin. Jaan näitä nyt useampaan osaan, että te rakkaat adhd-lapseni jaksatte keskittyä
Miksi
Identifioimattoman henkilön kollektiivinen kysymys ei saanut jatkoa, joten vastaan tähän vain että siksi
Mitäs jos on liikaa kysyttävää, niin tuleeko vastaajalle burn outti?
Kyllä. Todennäköisesti tulee. Vatsahaava myöskin ja lapamato.
Millaisia ovat sellaiset ihmiset, jotka fanittavat Lauri Tähkää?
Oman empiirisen tutkimusmateriaalini perusteella valtaosa Tähkä-faneista ovat teinivuotensa ylittäneitä, mutta ei vielä aivan tenoihin turvautuvia naisihmisiä. Koska tiedän tätäkin lukevan ainakin yhden Tähkä-fanin, joka on ihkubeibe (se fani siis, ei Tähkä), niin olen korrekti enkä pureudu tuon syvemmälle näiden ihmisten aivoituksiin tai arvomaailmoihin. Sanoisin kuitenkin, että naisten hysteriaa hoidettiin entisaikoinakin varsin kyseenalaisin keinoin.
Miten järjestetään kivat ja halvat 50-vuotispäivät kun ajankohta on paska lokakuun loppu, koti on liian pieni ja tarvitaan yhteistä hauskaa tekemistä eli pelkkä juomailu ja ruokailu ei riitä?
Lähtisin tälleen rohkeasti ehdottelemaan larppausta. Siinä kuule saisi yhteishenkeä kohotettua. Internetistä voisi löytää jonkun hyvän tarinan, jota sitten vaan rupeisi larppaamaan (sanoo ihminen, joka ei tiedä asiasta yhtään mitään). Jokainen voisi ensin väkästää itse itselleen jonkun kostuumin, vaikkapa vanhasta lakanasta, jolloin budjetti olisi melko pieni. Tilanpuutekaan ei olisi ongelma, kun menisi ulos jonnekin metsään larppaamaan. Siellä sitä olisi tilaa. Sen jälkeen voisi vetäistä kuumat kaakao-Strohit notskilla ja samalla paistaa makkaroita ja vaahtokarkkeja tikun nokassa. Voilà!
Mitä tekoa kadut eniten?
Olen miettinyt tätä pari päivää, enkä keksi mitään mitä oikeasti katuisin. Olen joskus tehnyt vääriä valintoja, mutta niistä on kuitenkin seurannut jotain hyvää. Enkä ole koskaan tehnyt mitään niin pahaa, että sitä tarvisi katua. No sitä kyllä kadun jonkin verran, että kerran puhuin liian kovaan ääneen totuuksia yhdestä ihmisestä, joka saattoi kuulla mitä sanoin. Valitin yhdestä hänen ärsyttävästä tavastaan toimia, ja se tapa loppui siihen kuin seinään, joten voin olettaa hänen kuulleen. En kadu sitä, että sanoin mitä sanoin, mutta kadun sitä että saatoin pahoittaa toisen mielen ja olin selkäänpuukottaja paskiainen tyypille, joka oli juuri auttanut minua merkittävällä tavalla ihan hyvää hyvyyttään. Tapahtuneesta on jo yli seitsemän vuotta eikä asiasta olla puhuttu sen jälkeen, mutta toisinaan se vieläkin vaivaa minua.
Milloin olet onnellisimmillasi?
Joku viisas joskus sanoi, että ihminen on onnellisimmillaan kun jostain hänen ruumiin aukostaan menee jotain sisään tai ulos. Olen taipuvainen allekirjoittamaan tämän.
Mitä pelkäät?
Ampiaisia, mikä on täysin irrationaalinen pelko. Tosin pelkään niitä ainoastaan sisätiloissa, ulkona ne saavat lennellä aivan vapaasti aiheuttamatta sydämentykytystä minulle. Jännä juttu, että paarmoja taas en pelkää yhtään, vaikka yleensähän ne käyvät paljon hanakammin päälle kuin ampiaiset.
Oletko koskaan käyttänyt huumeita?
En ole. Tässä voisi nyt tietysti alkaa miettiä näitä peruskysymyksiä, että onko vain laittomat aineet huumeita.
Jos tulet joskus Helsinkiin, menetkö Harakan Taivaaseen ja ostat korujani, häh?
No ilman muuta. Mistä sen tietää, että ne ovat juuri sinun korujasi? Vai onko kaikki korut siellä sinun? Kuulostaa haastavalta, mutta ehkä suoriudun tehtävästä.
Mikä pikkuasia saa sinut hermostumaan tai jopa raivostumaan?
Kauhean vaikea määritellä mikä on pikkuasia. Ihmisten typeryys ja välinpitämättömyys, tai vaikkapa roskaaminen, saavat minut näkemään punaista, mutta ehkäpä nuo eivät ole pikkuasioita.
Väsyneenä minut saa hermostumaan ihan vaikka vaan hengittämällä viiden metrin säteellä minusta. Ja juu, tietokone saa aika usein kuulla kunniansa. Jos joku ei tapahdu sekunnissa, niin se ei tapahdu riittävän nopeasti.
Mikä on optimimäärä ostaa kojusta lakritsaa(kpl), jos haluaa välttää "yliannostuksen" sekä tunteen siitä, että on maksanut niistä ylihintaa?
Tämä asia on vaivannut meitä kaikkia varmasti siitä lähtien, kun metrilakuista on tarvinut alkaa maksaa itse, eli äiti ei enää maksakaan. Tästä syystä olen pitäytynyt ostamasta niitä, välttääkseni mielipahaa ja hämmentäviä tilanteita. Kerran ostin, muistaakseni viisi lakua, ja paha mielihän siitä tuli. Rahaa meni ihan liikaa, vaikka halvemmaksi se toki tuli kuin vain yhden lakun ostaminen (suhteellisesti ajateltuna). Kuitenkin niistä viidestä lakusta loppujen lopuksi hyvältä maistui ainoastaan se yksi. Ja leuatkin väsyivät niiden jauhamisesta. Vastaus kysymykseen on siis: Metrilakukojut ovat paholaisen keksintö, joiden kanssa pelleillessä on täysin mahdotonta voittaa.
Jos haluaa yrittää löytää porsaanreiän systeemistä, niin kannattaa kerätä viisi kaveria (voi ne olla ihan tuntemattomia jamppoja siitä kadulta vierestäkin) ja tehdä kimppaostos niin, että jokainen saa yhden lakun, sen omasta mielestään parhaimman makuisen, ja lakun kappalehinta on kuitenkin massa-alennuksen mukainen.
Jatkuu ensinumerossa!
10 kommenttia:
Täyttä asiaa metrilakuista, tulee vaan paha mieli kun on kuitenkin kallista ja oli vaikea valita ja sitten ne onkin osa ihan väärän makuisia ja tulee liikaa makeaa kerralla kun ei osaa lopettaa.
Ei huono vastaus. Kiitos!
Nyyh, mulle äiti ei ole koskaan maksanut metrilakujani. En ainakaan muista. Koska minä olen niin vanha, että silloin kun olin lapsonen, ei metrilakusta nähty kuin märkiä unia.
Eri kiva vastaus. "Ihmisten typeryys ja välinpitämättömyys" on hieman liian laaja käsite ja vaatisi tarkennusta, mutta nuo muut ovat hyviä.
Löysitkö sinä muuten itsesi siitä mainoksesta, jossa laajakaista on hieman liian hidas, ja tyyppi huutaa otsasuonet pullottaen "EI VOI KESTÄÄ!!!"
Minä löysin. Itseni, en sinua.
Late ♥ :)
Nona, näin on!
Zepa, ole hyvä, se oli ihan ilmainen. :D
Mymskä, hmm, en mä ehkä löytänyt itseäni siitä, kun en muista eläytyneeni. Mä olen lähinnä silleen että nyt vittu lennät ulos ikkunasta, jos et ala toimia!!!
Ja tohon ihmisten typeryyteen ja välinpitämättömyyteen... No siis, en kestä tyhmiä ihmisiä. Roskaavia ihmisiä. Itsekkäitä munapäitä.
Niin ja mäkin luulen, että mulle on varmaan iskä maksanut ne metrilakut. Hahaha.
Riikkis, sinäkin Brutukseni. :)
Moi, ja kiitokset lakuanalyysistä. Tavallaan ehdin jo toivoa jotain konkreettista yhdelle ihmiselle sopivaa määräohjeistusta, mutta otan mitä on tarjolla. Ihan hyvää analyysiä tuossa kuitenkin on.
Sen verran pitää erikseen vielä kompata tuota sanomaasi , että yleensä tosiaan hyvältä maistuu vain yksi tai ehkä kaksi lakua. Kuitenkin jos joskus sortuu tuollaiseen "halvempaan" läjään lakua, niin miksei ikinä tule ostettua vain sitä yhtä suosikkimakua, vaan tuloksena on sellainen sateenkaarikokoelma?
Olen huomannut, että usein kun ihmiset ostavat irtokarkkeja, niin heillä karkkien syöntijärjestyksen määrää se, kuinka paljon he kustakin karkista tykkävät. Ensin parhaat, sitten ne keskihyvät ja lopuksi ne pahimmat. Siis, kuka ostaa pahoja irtokarkkeja? Onko syypää liian suuri valikoima, jolloin syntyy ylitsepääsemätön kiusaus ottaa vähän sitä sun tätä?
Irtokarkkiostoksilla olen päässyt irrationaalisuuteni yli, ja olenkin jo pitkään ostanut vain suosikkikarkkejani. Toimii kunhan ei osta liian suuria määriä kerralla. Metrilakuissa en kyllä ole vastaavaan vielä kyennyt totuttautumaan. Niissä suosikkimakuni on persikka. Sellainen sileäpintainen, ei kierteinen.
wat? Miksei linkki toimi? suosikkikarkkejani.
dodii. Kyllähän se siitä kun vähän potkii.
Jos mulla olisi ollut mahdollisuus nyt ostaa metrilakua jostain kojusta, niin olisit varmaan saanut empiirisempää tutkimusmateriaalia. Nyt oli mentävä näillä eväillä.
Mulla on noiden irtokarkkien kanssa sellainen ongelma, että en koskaan osta pahoja irtokarkkeja, mutta jostain syystä niitä kuitenkin on siellä pussissa. Tai ei pahoja, mutta pahempia kuin ne muut. Tai sellaisia, joita ei tee kuitenkaan mieli syödä, vaikka niitä on ostanut.
Luulen, että tästäkin voisi kehitellä jonkun irtokarkkiteorian. Jos jaksaisi.
En tiedä mitä opiskelet, mutta jos se on vähänkään psykologiaan tms. liittyvä, niin tämä kysymys suorastaan huutaa tutkimusta, jonka voit siis gradun muodossa toteuttaa, vink vink.
Keksin muuten jo itsekin, miten se juhla järjestetään :-) jipaa! ei enää huolia, ei mulheita!
Lähetä kommentti