generated by sloganizer.net

9. toukokuuta 2011

Tänään kaikki on

Klubin (tmv.) naistenvessan yhden kopin ovessa

Ihmettelen, miten jotkut osaavat kirjoittaa ihan tavallisesta arjestaan lähes joka päivä. Jotkut tekevät sen jopa mielenkiintoisesti. Vaikka oikeastaan heille ei ole edes tapahtunut mitään. Minullekaan ei tapahdu mitään, ainakaan mitään painokelpoista, joten en tahdo nyt keksiä kirjoitettavaa. Kokeillaan.

Lauantaina olin kuuntelemassa livenä jotain goottihenkistä musiikkia, en edes tiedä mihin kategoriaan sellainen musiikki pitäisi asettaa. Selvisin siitä hengissä ja jopa hereillä, vaikka jostain syystä olin jo valmiiksi tosi väsynyt eikä se musiikki todellakaan ollut piristävää. Toinen bändeistä oli venäläinen ja hetkittäin vaikutti jopa enemmän siltä, että olin tullut katsomaan jotain venäläistä performanssitaidetta kuin niinkään rock- punk- mitälie keikkaa.

Sunnuntaina leivoin mansikka-raparperipiirakan toissa kesän mansikoista ja raparpereista. Kiikutin piirakan äidille. Luojan kiitos mansikat ja raparperit tuntuvat säilyneen hyvinä pakkasessa lähes kaksi vuotta. Ruokamyrkytyshän olisi ollut mukava äitienpäivälahja. Piirakka oli omaan makuuni hiukkasen liian kirpeä, mutta muut mähkijät väittivät sen olevan ihan hyvää.

Tänään heräsin aamulla epämääräiseen meteliin, jota puhelimeni päästeli. Olin varma, että sain ainakin kaksi tekstiviestiä. Unenpöpperössä kaivoin puhelimen esiin laukustani ja pussukastaan, mikä oli muuten aika haastava tehtävä, sillä oikea käteni oli puutunut lähes tunnottomaksi. Saatuani puhelimen käsiini, siinä olikin vain tekstiviesti vastaajalta, että joku on yrittänyt soittaa eikä jättänyt edes viestiä vastaajaan. Ei siis yhtään vastaamatonta puhelua kuitenkaan. Hämmentävää. Oliko joku soittanut suoraan vastaajaani vai onko puhelimeni sekoamispisteessä?

Tänään ajattelin mennä kuntosalille, sen jälkeen käydä kaupassa, katsoa illalla televisiosta Suomen pelin ja American Idolin (Casey ♥) sekä olla epäsosiaalinen. Paitsi ehkä virtuaalisesti. Ehkä myös poksuttelen hiukan vihreitä possuja vihaisilla linnuilla.

Huomenna on taas uusi päivä.

Note to self: Soita Puhelin-Robinsoniin, koska ilmeisesti puhelinmarkkinoinnin rajoitukseni on rauennut.

3 kommenttia:

Holly kirjoitti...

Jaksoin lukea, tooodella mielenkiintoista

Mierolainen kirjoitti...

Hyvinhän se lähti käyntiin. Mä oon ainakin huomannut omassa kirjoitustavassani sen, että kaikenlaisilla täytesanoilla ja kiertelyillä pitkitän ja pursoitan täytteenoloista mutta merkityksetöntä kirjainyhdistelmää sinällään informaatiotyhjiin lauseisiin.

Kuten tuo edellinen esim. :D

Tiina kirjoitti...

Holly, olikohan tuo sarkasmia? :D

Mierolainen, joo, nuo täytesanat ovat kyllä käteviä. Kappaleistakin saa helposti niillä pidemmän näköisiä, joka antaa tietysti sen vaikutelman, että niissä on paljon asiaa.
Hyvä esimerkki. :D