13. helmikuuta 2012

Olet nuori ja kaunis mutta kuka se on kun huutaa

Sekä Mymskä että Yllätystyttö ojensivat suuntaani tällaista prenikkaa.



Kiitos, kiitos! Voitte lopettaa jo taputtamisen. Älkääs nyt, istukaa toki alas. Ihan nolottaa tämmöinen. No niin, kiitos vaan, saanko jo puhua?

No niin. Siis. Kunnian mukana tulee aina myös jotain velvollisuuksia. Tällä kertaa piti kai kertoa itsestään viisi satunnaista asiaa. Sitä kun on viisi (5!!!) vuotta blogannut, niin on aika todennäköisesti kertonut itsestään kaiken vähänkään kiinnostavan. Mutta kokeillaan. Jos olenkin kertonut nuo ennen, niin toivottavasti ette muista sitä.

  1. En kuulu kirkkoon, mutta minulla on siitä huolimatta kummilapsi. Pääsin jollain tavalla papin tarkistusseulasta lävitse ja sain jopa todistuksenkin kummiudestani. Olen luvannut opettaa lapselle hyviä pakanallisia arvoja. Vuosia pysyttelin kirkon jäsenenä vain ja ainoastaan siksi, että elättelin toiveita mahdollisesta kummilapsesta. Koska toiveet tuntuivat kuihtuvan kasaan, päätin lakata elämästä valheessa ja alkaa elää oman maailmankatsomukseni mukaisesti. Noin kuukausi kirkosta eroamisen jälkeen tulinkin pyydetyksi kummiksi. Lapsen vanhempia ei olisi vähempää voinut kiinnostaa kuuluinko kirkkoon vai en, joten sain ikään kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kun ensimmäistä kertaa verokortissani luki "ei kirkollisverovelvollinen", kuulostin lähinnä tältä.

  2. Käyn kuntosalilla pari kertaa viikossa ja yritän myös käydä 1-2 kertaa viikossa jossain jumpassa, aina ei tietenkään ehdi tai pysty. Voimaa siis kropasta löytyy, mutta kestävyyttä ei. Joskus iltaisin yksin kotonani saatan salaa taputella hauistani, koska se löytyy nykyisin vaivatta, vaikka ulospäin se ei vielä kaiken tämän eristeen alta näykään. Rakastan sitä tunnetta lihaksissa oikein hyvän treenin jälkeen ja sitä toista tunnetta seuraavana päivänä, kun tietää tehneensä jotain. Jos jostain pitäisi tulla riippuvaiseksi, niin tämä olisi kai hyvä vaihtoehto.

  3. Omistan imurin joka kiljahtelee. Imuroidessa aina tiukan paikan tullen saattaa selkäni takaa kuulua kiljahdus ja sitten joudun hiukan rauhoittelemaan imuriani ja nykimään sitä letkusta lähemmäksi. Tämän lisäksi kahvinkeittimeni huokailee. Haluaisin myös sellaisen näsäviisaan hammasharjan, joka kertoo, olenko harjannut hampaita riittävän kauan ja missä kohtaa olisi vielä parannettavaa. Ja jos tekisin hommani hyvin, niin lopuksi se hymyilisi minulle.

  4. Olen huono ihminen enkä elä niin kuin saarnaan. Olen siis olevinani jotenkin vihreiden arvojen puolesta, mutta kierrätyksessä olen maailman huonoin. Yhden hengen taloudessa tulee niin vähän biojätettä, että sen lajittelu tuntuu turhalta. Jos nyt oikein kovasti mietin, niin biojätteeni taitaa käsittää yhden suodatinpussillisen kahvinpuruja per päivä ja joskus ehkä jonkun satunnaisen banaaninkuoren. Ruokaakin yleensä teen sen verran kuin syön, eli lämmitän jonkun kuraläpän tmv. Lehdet ja muut paperit sekä pahvin kierrätän sekä tietysti pullot, mutta kaikki muu menee yleensä sekajätteeseen, koska meidän taloyhtiössä ei edes ole roskiksia muille. Ei edes nestekartonkipakkauksille. Joo, tiedän, viekää minut vaan saunan taakse ja ampukaa.

  5. Syön todella vähän hedelmiä ja marjoja, koska kirpeyden sietokykyni on todella alhainen. Omenat, mandariinit, viinirypäleet, younameit on yleensä aivan liian kirpeitä minulle. Banaanit, päärynät ja persikat ovat turvallisia hedelmiä. Herneet ei ole liian kirpeitä eikä mansikatkaan yleensä, mutta niiden kausi on lyhyt. Mustikoiden kirpeys on jo siinä ja siinä. Kirpeysrajoittuneisuuteni vaikuttaa myös karkkien syöntiin, mutta niissä on onneksi laaja valikoima myös epäkirpeitä vaihtoehtoja. Tomaattia, ananasta ja kiiviä taas en voi syödä muista, lähinnä terveydellisistä syistä. Niin että koita tässä sitten syödä puoli kiloa päivässä. (Vihanneksia siis, ei karkkeja).

Koska kaikki ovat kai jo saaneet tämän haasteen, niin en rupea tässä nyt jakelemaan tätä eteenpäin. Jos juuri sinä et ole saanut, niin koe itsesi palkituksi, sillä sehän tässä on tarkoituksena, että kukaan ei jää ulkopuolelle ja kaikilla on hyvä mieli.

8 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Kiitos :-D Tää oli kiva!

Taloyhtiön roskiksiin voi muuten vaikuttaa jos lisälaatikoille on tilaa. Ota yhteyttä hallitukseen ja kerro toiveesi. Ehkä ne ei vaan ole tajunneet ite.

ps mäkin ihailen mun pehmustettua hauista :-)

Kirsikka kirjoitti...

No kiitti! Nyt on tietokoneen näyttö linssisopassa kun luin tuosta kiljahtelevasta imurista... :D

Mymskä kirjoitti...

Minä en ole koskaan ollut kirkollisverovelvollinen, kun erosi 15-vuotiaana. En siis ole päässyt kokemaan tuota iloa. Mutta tuollainen nauru on etäisesti tuttu :D

Ihmeellinen tuo kirpeysjuttu! Minä kun vedän esim. sitruunaa siltäänsä (paitsi etten enää, kun hammaslääkäri kielsi). Tämä on varmaan jotenkin perinnöllistä, isäni oli kuulemma samallalailla happaman perään (olen siis ihan ehta hapannaama). Vai onko se sama kuin kirpeys? Mut enivei, mustikat liian kirpeitä? Hihi. On se hauskaa, että me ihmiset ollaan erilaisia :)

Tiina kirjoitti...

Zepa, olepa hyvä vaan. :)
Joo, ihan totta, en tiedä mahtuisiko meidän roskiskoppiin enempää roskiksia, mutta ehkä jollain järjestelyllä. Eikä kyllä aavistustakaan miten taloyhtiön hallitukseen saisi yhteyden.

Kirsikka, pahoittelut, etsin jostain virtuaalisia servettejä, joihin voit pyyhkiä...

Mymskä, joo, hapan on tässä tapauksessa ihan sama kuin kirpeä. En tiedä, en vaan kestä yhtään. Naama vetäytyy irvistykseen ja makuhermoissa tuntuu inhottavalta. Yh!
Phoeben evil plan laugh on kyllä erittäin toimiva ja monikäyttöinen. :)

Anonyymi kirjoitti...

Tee salaatteja. Laita ananaspaloja taittamaan kirpeyttä.

Tiina kirjoitti...

Joo, muuten, paitsi en sitä ananasta voi ihan kauheasti syödä.

zepa kirjoitti...

Kerrostalo? Ilmoitustaululla pitäis olla hall jäs nimet. Jos ei oo, isänn kuuluu laittaa ne sinne.

Anonyymi kirjoitti...

Jotain muuta sitten. Purkkipersikoita, tms.?