3. joulukuuta 2013

I said maybe you're gonna be the one that saves me

Olen vähän miettinyt tätä blogiani. Koskaan ei ole tainnut olla niin hiljaista kuin nyt viime aikoina on ollut. Onkohan tämä jotain lopun alkua? Olisiko armollista vetää pistoke seinästä? Ei kai...

Ehkä tässä on nyt vähän liikaa ajateltavaa, ettei energiaa niiden ajatusten jakamiseen riitä enää tälle puolelle. Tai ehkä minusta on vaan tullut niin tylsä tyyppi, ettei enää ole mitään sanottavaa. Ehkä olen vaipunut talvihorteeseen. Ehkä keväällä homma piristyy taas. Tai ehkä sitten keksin sanottavaa, kun se kirottu gradu on valmis. Ehkä.

Yleensä aina silloin, kun sanon jotain tämän sorttista, että en ehkä nyt kirjoittele kovin aktiivisesti lähitulevaisuudessa tms., niin blogiummetus poistuu ja runosuoli alkaa rallattaa. Toivottavasti se toimii tälläkin kertaa. Hetkittäin en nimittäin nykyään enää edes muista, että tämmöinen blogikin on olemassa.

Jep. Suurin osa energiastani menee treenaamiseen ja gradun välttelyyn, jotka ovatkin hetkittäin sama asia. Nyt yritän pitää kevyempää treeniviikkoa, koska huomasin viimeksi pitäneeni lepoviikon silloin, kun pt:ni oli kesälomalla. Eli heinäkuussa. Toisaalta en ole kyllä lepoa siitä hommasta kaivannutkaan, nytkin tekisi mieli mennä pumppaamaan rautaa, mutta yritän sinnitellä vielä pari päivää (ja kirjoittaa sitä gradua). Ehkä lihakset kuitenkin välillä kaipaavat lepoa. Terveisin tulehtunut oikeanpuoleinen hauis.

Viime viikolla punnersin penkistä pt:n hienoisella avustuksella 40 kg. Se oli henkilökohtainen ennätykseni. En ole enää aivan varma, mutta luultavasti sain sen ekan punnerruksen ihan itse ylös asti. Lopuissa pt joutui hieman avustamaan. Voisihan se olla enemmänkin kuin 40 kg, mutta en ole penkkipunnerrusta juurikaan tehnyt kesän jälkeen, joten sikäli olen itse ihan tyytyväinen. Pt:n mielestä voimani riittäisivät enempäänkin, mutta korvien väli ei anna myöten. Ehkäpä niin.

Ihanaa kun on mies (ei oma, vaan se maksullinen), johon voi luottaa kuin kallioon ja joka ei paljoa kysele mikä minulle sopii. Mies vie ja minä vikisen. Varmaan joku kivikautinen jäänne saada kiksejä tuommoisesta eikä sitä feministinä saisi edes ääneen sanoa. En tiedä toimisiko kuvio yhtä hyvin, jos pt:ni olisi nainen. Ehkä.

9 kommenttia:

Kirsikka kirjoitti...

Mä oon jotenkin kuvitellut, että sun raineris on nainen. En tiiä mistä oon sen käsityksen saanut, mutta hyvä että selvisi sekin.

Toivotaan, että blogiummetus lopahtaa. Oot kuitenkin aika olennainen osa blogilukemistoani, vaikka kommentointi onkin viime aikoina vähän jäänyt... Juu, olen laiska.

Nuori Nainen kirjoitti...

Määkin luulin häntä naiseks. Enkä yhtään tiedä miks. Hassua.

Mutta älä lopeta. Harvoinkin Harmiton on parempi kuin ei harmitonta lainkaan.

Viiu kirjoitti...

Lienee universaali-ilmiö tuo gradun välttely. Muistissa on oma parinvuoden vatulointi ja aiheenvaihtelu. Kunnes sitten eräänä kauniina päivänä oli pakko liimata perse penkkiin ja ryhtyä toimeen.
Eräälle diplomityön tekijälle kerran myös totesin, että kyllä se työn kirjoittaminen vaatii sen, että laittaa perseen penkkiin. Siitä aiheutui sen luokan hässäkkä jossa piinattiin paria proffaa ja muuta vastuuhenkilöä sähköposteilla joiden sisältö oli pääpiirteissään "Viiu sanoi perse" Joten en vinkkaa sulle, että perse penkkiin ja kirjoittamaan . :)

Tiina kirjoitti...

Kirsikka ja Nuori Nainen, meinasin ensin vastata teille tähän, mutta kirjoitankin tuosta "naisasiasta" oman postauksensa. Kun tässä nyt on tätä runosuolta ummettanut...
En lopeta ainakaan tarkoituksella. :)

Viiu, joo, ei puhuta sitten perseestä ollenkaan. Sanotaan vaan että takamus. Ei perse.

Molly kirjoitti...

Joojoo, jatkat jatkat. Luen sun uusimman postauksen melkein ensimmäisenä, tai ainakin Stellan jälkeen. ;)

Tiina kirjoitti...

Molly, jatkan jatkan. Eipä tuo sinunkaan päivitystahtisi päätä pääse huimaamaan. ;)

-a kirjoitti...

Et kyllä lopeta nyt. Vasta tänne löysin. Onneksi noita postauksia näyttää tulevan :)

Anonyymi kirjoitti...

Tiedätkö, sun pitää alkaa kutsua rainerias Peteksi.

Tiina kirjoitti...

-a, no ehämmää. Se on vaan hyvä keino herätellä nukkuva blogi, kun sanoo ääneen, että pitäisköhän lopettaa. ;)

Anonyymi, emmää. Kerran mä kyllä luulin ensin, että se kutsui itseään Peteksi ja vähän ihmettelin, kunnes tajusin, että se sanoikin peetee.