28. joulukuuta 2013

Long road to ruin

Etsin täältä blogista jotain semmoista perinteistä "millainen oli kulunut vuosi"-henkistä meemiä, mutta törmäsinkin vähän toisen tyyppisiin kysymyksiin. Tämän vuoden tammikuussa Nollavaimo haastoi minut vastaamaan kysymyksiin ja totta kai haasteeseen pitää vastata vielä saman vuoden puolella. Tuumasta toimeen siis!


1. Mistä haaveilet tällä hetkellä?
Rakkaudesta. Ja kesästä.
Ja siitä, että jotenkin mystisesti asiat vaan järjestyisivät, ilman että minun itseni tarvitsee laittaa tikkua ristiin niiden vuoksi.

2. Millainen oli vuosi 2012?
En minä nyt enää muista... Muutosten vuosi? Tai ehkä muutoksen. Yhden. Tämän vuoden taas käsittelen siinä yhteenvetojutussa, kunhan pääsen sinne asti.

3. Oletko aamu- vai iltaihminen?
Iltaihminen, todellakin. Aamuisin minusta ei ole oikein mihinkään. Eikä kyse ole edes siitä, että en menisi ajoissa nukkumaan (vaikka en kyllä menekään). Iltaihmisyys vain on minulle luontaisempi rytmi, vaikka länsimaisessa yhteiskunnassa sitä saakin jatkuvasti selitellä ja olla pyytelemässä anteeksi. Ja mukautua aamuihmisten tahtiin, mikäli haluaa olla yhteiskunnan tuottava osanen.

4. Minne haluaisit matkustaa nyt?
Jonnekin lämpimään. Australia tulee ensimmäiseksi mieleen. Kengurut ja sen sellaiset vekkulit pussieläimet. Pariisikin käy.

5. Minkä asian tekisit toisin menneisyydessäsi jos voisit?
Asiat, joita menneisyydessäni haluaisin muuttaa, ovat semmoisia, etten omalla tekemisilläni pystyisi niihin vaikuttamaan. No jaa, ehkä pääsisin hieman helpommalla nyt, jos olisin aloittanut tämän uuden uhkean elämäntapani jo vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Mutta turha sitä on jossitella, olen nyt aika tyytyväinen siihen osaa elämääni.

6. Lempiruoka ja kuka sen valmistaa?
Entisessä elämässäni tein itse aivan älyttömän hyviä ruokia itselleni lähes päivittäin. Ongelma vaan oli se, että ne eivät olleet mitään terveysruokia. Joista sitten seurasi se tilanne, josta seurasi elämäntaparemontti. Nykyisin sitten en juurikaan tee itse enää ruokaa, vaan pupellan lähinnä valmiskeittoja ja -salaatteja. Tai paistan pannulla jonkun fisun taikka pihvin.
Yksi lempiherkuistani on kyllä 2H+K:n halloumisalaatti, jonka valmistaa luonnollisesti kyseisen ravintolan kokki. Vielä entisemmässä elämässäni lempiruokia olivat kaikki äidin valmistamat ruoat, mutta... kyllä te tiedätte.

7. Miten haluaisit viettää eläkepäivät?
Terveenä, hyväkuntoisena, aktiivisena, onnellisena ja kohtuullisesti toimeentulevana. Lukuisten kissojen kanssa. Mielellään voisi olla myös ikuinen kesä.

8. Elämäsi eläin?
Kissa. Se oli molemminpuolista rakkautta ensisilmäyksellä. Enkä tarkoita yhtä tiettyä kissaa, vaan kaikkia kissoja. Sielujen sympatiaa. It takes one to know one.

9. Sielunmaisemasi? 
Sellainen järvimaisema. Tampere on kahden ison järven välissä (jos ette tienneet) ja kumpaakin on tullut katseltua koko ikäni. Tämän kesän vietin lähinnä Pyhäjärven rannalla, koska se on lähempänä kotiani.

Näsijärvi

Pyhäjärvi

10. Tärkein esine kotonasi?
Öö... läppäri? Paitsi että sen ei ole pakko olla kotona, koska on nimensä mukaisesti kannettava tietokone. Sänky on ihan kiva kyllä kanssa, ja sohva.

11. Syötkö elääksesi vai elätkö syödäksesi?
Kuten tuossa jo aiemmin hieman aihetta sivusin, niin nykyisin syön elääkseni. Toisinaan olisi jopa helpompi jättää se koko syömisbisnes muiden hoidettavaksi, mutta sitten siinä saattaa käydä niin, että rupeaa heikottamaan. Pitäisi kyllä syödä säännöllisesti kolmen tunnin välein, mutta ei se aina mee niin.


Nonni! Sehän oli nopeasti hoidettu! Ei mennyt edes vuotta. Lisää haasteita?

4 kommenttia:

Mymskä kirjoitti...

Kauhean rasittavia ovat hyvää tarkoittavat neuvot iltaihmisille. Sellaiset, että menet vaan vähän aikaisemmin nukkumaan ja laitat kellon soimaan. Joo joo, mutta kun se uni ei vaan tule aikaisemmin. Ja teknisesti voi olla mahdollista, että aamulla kello/puhelin saa liikehtimään kuin olisin hereillä, mutta en mä oikeasti ole hereillä ennen kuin joskus iltapäivällä. Vaikka heräisin joka aamu seitsemältä, en saa yhtään sen enempää aikaiseksi, koska EN VAAN TOIMI.

Mulle sopi joskus aikoinaan vuorotyöt hyvin, varsinkin ne iltavuorot. Nykyään voin onneksi elellä enimmäkseen luontaisen rytmini mukaisesti, olisi varmaan tosi vaikeaa yrittää sellaista "normaalia" enää.

Tiina kirjoitti...

Mäkin joskus tein vuorotyötä. Aika monesti lupauduin vapaaehtoisesti iltavuoroon, kun se kaikille muille tuntui olevan se vastenmielisempi vuoro. Muut eivät vaan tahtoneet uskoa, että en koe iltavuoroon lupautumista kovinkaan suurena uhrauksena, koska itse halusivat tehdä aamuvuoroa, joten siinä sai olla taas vaihteeksi kerran jos toisenkin selittelemässä, että ei se oikeasti ole mikään ongelma...

Toi on kyllä niin totta, että vaikka menisi miten aikaisin nukkumaan, niin varhain aamulla voi olla ainoastaan teknisesti hereillä. :D
Ja mä ainakin olen aamuisin vieläpä äkäinen, joten kaikille olisi vain parempi, etten näyttäisi naamaani missään ennen kello kymmentä.

Zepa kirjoitti...

Pusu kissaihmiselle!

Mie olen ihan mielelläni ilta- ja yöihminen viikonloppuina ja loma-aikaan, mutat työaikaan on suostuttava aamuihmiseksi. Onneksi mulla ei ole mitään estoja hoitaa rytminsiirto kemiallisesti. Nappia vaan naamariin niin sillä se.

Tiina kirjoitti...

Pus pus!

Mä kyllä vielä saan unirytmin muutettua ilman kemiallisia aseitakin. Ongelma vaan on se, että mua ei koskaan huvita mennä ajoissa nukkumaan.