15. joulukuuta 2013

Those were the days, my friend

Kylläpäs taas olen nostalgisesti kaipaillut niitä Blogistanian Wanhoja Hyviä AikojaTM. Kyllä ei ole blogitkaan enää niin kuin ennen. Tämä omanikaan. Eikä ole tämä yhteisöllisyyskään yhtään semmoista enää kuin ennen. Hyvin harva blogikaverini enää kirjoittelee. Tunnen itseni joksikin yksinäiseksi dinosaurukseksi high tech -maailmassa. Toki on joitain uusia blogikavereita, mutta ei tämä silti enää ole sama juttu. Ei vaan ole. Jotenkin.

Kävin tuossa katsomassa pitkästä aikaa kävijätilastojani. Silloin vuosia, vuosia sitten, tämän blogin parhaina päivinä täällä saattoi olla parikin SATAA kävijää päivässä. Nyt niitä näyttäisi olevan parisen KYMMENTÄ. En tietenkään ehkä vähiten voi syyttää itseäni, koska kuka täällä nyt jaksaa käydä jos sisällöntuotanto on mitä se nyt on ollut viime aikoina. Siis sekä määrällisesti että laadullisesti. (Ja ei, tämä ei ole mikään "kehukaa minua, pliis" -säälinkerjäyskirjoitus).

Mistäkö tämä nostalgia nyt sitten (taas) kumpusi? No siitä, että hengailin eilisen illan DorianK:n kanssa, jos kukaan enää muistaa sellaista vielä minuakin muinaisempaa dinosaurusta. Tai siis ihan livenä sen tyypin kanssa sieltä nimimerkin takaa. Yritettiin muistella mitä kautta tutustuttiin aikanaan ja kuinka hemmetin kauan siitä on (pian kuusi vuotta!!!). Siinäpä sitä on yksi parhaita, sekä bloggaajana että ihmisenä. Harmi vaan, että ensimmäiseksi mainittu ei enää päde (siksi ei mitään linkkejäkään). Jälkimmäinen on tietääkseni vielä ihan validi määritelmä. Eikä se melko varmasti käy tätä edes täältä lukemassa, joten voisin aivan vapaasti sanoa, että se on ihan tyhmä, mutta en sano, koska DorianK on ihana. Piste. Sydän.

Olen sanonut tämän(kin) tuhat ja sata kertaa (tälleen wanhana alkaa toistella samoja juttuja), mutta olen kyllä hurjan iloinen kaikista tyypeistä, jotka olen tätä kautta saanut elämääni. Lähinnä tarkoitan niitä, jotka ole naamatusten tavannut, mutta on monista nimimerkillisistä paljon iloa. Ja onhan anonilleistäkin toki viihdettä. (Ja totuuden nimissä on sanottava, että tässä blogissa kommentoi hämmentävän paljon fiksuja ja mukavia anonyymejäkin).

Nyt rupesi oikein naurattamaan, kun katselin tätä itseni ulkopuolelta ja näin itseni kirjoittamassa krapulaisen liikuttuneessa tilassa sormet näppiksellä tutisten ja liikutuksen kyynel silmäkulmasta tirahtaen. Semmoista tää on, wanhuus.

8 kommenttia:

Luomakunnan Klaava kirjoitti...

Niin kauan kun on blogeja, on elämää. Nyt vain vaikuttaa siltä, että yhä useampi seuraamani bloggaaja on lopettanut tai ainakin harventanut tahtiaan. En tiedä muista, mutta musta tuntuu, että näiden aika alkaa olla ohi. Onhan näitä ollut jo yli kymmenen vuotta. Itse räpelsin noloja blogeja jo vuonna 2005, mutta onneksi ne on saanut tuhottua. Kun ikää kertyy, niin sitä on kriittisempi kuin silloin kun vielä luuli tietävänsä ja osaavansa kaiken. Tänne eksyin kun guuglasin blogipikkujouluja. Ei taida niitäkään enää olla. Lopunajan merkki?

Tiina kirjoitti...

Joo, ainakin tämmöiset haircut-blogit, niin kuin ennen vanhaan sanottiin. Sitten alkoi tulla käsityö- ja ruokablogeja ja niitä dissattiin. Eikä niitäkään hirveämmin enää ole. Nykyisinhän on sitten noita muoti- ja lifestyle-blogeja sitäkin enemmän.

Me järkättiin viime vuonna blogipikkujoulut, mahdollisia ilmoittautuneita oli reilut parikymmentä, mutta paikalle vaivautui lopulta muistaakseni kuusi bloggaajaa ja yksi puoliso. Mutta ei se määrä, vaan se laatu. ;)

Mymskä kirjoitti...

Mäkin kaipaan välillä sitä wanhaa kunnon Blogistaniaa, joka ei edes ollut se Oikea Wanha Blogistania ;)

Aina ajoittain mietin, että pitäisikö kaivaa taas T&T naftaliinista, mutta njää, se jotenkin vaan on kuollut (olemassa on vielä, mutta pahasti muumioitunut). Kaipaan myös sitä kirjoittamisen fiilistä, mikä oli joskus. Mutta kun en saa edes kommentteja irti tsestäni, niin miten mulla muka voisi olla jotain kirjoitettavaa? Tai tavallaan olisikin, mutta sitten taas juuri niitä juttuja en halua siihen vanhaan kirjoitella.

Kyllä näiden aika taitaa vaan olla ohi, vielä on muutama seurattava blogi, jotka päivittyy harvakseltaan, mutta koko ajan enemmän hiljenee.

Tiina kirjoitti...

Joo, no, pitäkööt oikeat vanhat blogistaniansa, mun ajanlasku alkaa siitä kun itse aloitin. ;)

Ja kyllä. Kyllä sun pitäisi kaivaa T&T naftaliinista. Ajattelin erityisesti juuri sitä ja sinua tätä kirjoitellessani. Huomaan kyllä, että jos tämän homman päästää hyytymään, niin jatkaminen on koko ajan vaikeampaa. Nyt olen näköjään itse saanut vähän tekohengitettyä tätä taas. Saapas nähdä kuinka pitkäksi aikaa.

Tai sitten pitäisi vaan itse muuttua ja ruveta kuvaamaan päivänasuja ja sisustamaan ja antautua markkinavoimien vietäväksi...

Hakranah kirjoitti...

Hei! Jos yhtään lohduttaa niin voit aina lisätä kävijämääriin vähintään yhen joka siellä ei näy kun harrastan syötteenlukijaa jolloin kirjoituksesi tulee mulle aina kännykkään ja ilolla aina lueskelen mitä sulle kuuluu ;) Tämä onkin harvoja blogeja joita olen seurannut aktiivisesti vuosikausia! Eri nimimerkeillä tietysti hämäyksen vuoksi...
Haluaisin myös sanoa että pliiiiiis älä lopeta. <3

Zepa kirjoitti...

Dorian K! Runsaasti terveisiä hälle jos osuu kohille! Minttu ja minä ollaan myös istuttu herran kans pari iltaa mutta siitä on ainakin sata tai kymmenen vuotta. Ei oo paljo näkynyt. Nyyf.

Blogipikkujoulut hmm? Viimekskään en päässyt, tuskin tänäkään vuonna vaik olis. Töissä on niin hirvee jatsi että ei mitään rajaa. kotona haluu vain olla, ja olla kotona...

Tiina kirjoitti...

Hakranah, itse asiassa mietinkin niitä tilastoja katsellessani, että mitenkähän paljon syötteenlukijoiden käyttö on lisääntynyt samalla kun kävijämäärät on laskeneet. Itsekin kun luen suurinta osaa blogeja käymättä niissä ollenkaan, ellen sitten aio kommentoida.
En mä varmaan osaisi olla bloggaamatta. :)

Zepa, se Facebook... Siellä ne Doriankit ja muut söpöläiset on. ;)
Täähän oli jo toinen kerta tänä vuonna, kun ollaan nähty Doriankin kanssa. Että alkaa ihan lähteä lapasesta tää homma.
Ei tainnut kukaan jaksaa järkätä blogipikkujouluja tänä vuonna? Ainakaan niin, että meitsin korviin olisi kulkeutunut. Ei mekään taidettu jaksaa sen viime vuoden menestyksen jälkeen. :D

lepis kirjoitti...

Joo, tosi tylsiä ootte kaikki kun tuollei katoilette... ;D

Pitkä oli paussi minullakin ja kaipuu pysyi rinnuksissa, vaik ei jaksanut kirjoitella, kuvatkin olivat tylsiä ja kaikkea muuta puuhaa oli mukamas paljon. Viimeinen marraskuun selätys sai taas paluun aikaiseksi. Tosin hiljalleen, mutta jotain pientä kuitenkin. Samalla unohtui taas ne muut foorumit ;)

Hyvää joulua!