20. syyskuuta 2014

I danced myself right out the womb

Pari iltaa sitten havahduin tilanteeseen. Nyt kun kaikki tärkeämpi, kuten kesä ja työt ja silmäpelit ja sen sellaiset ovat ohitse, ehdin pysähtyä ajattelemaan ja tajusin, että minulla siis todellakin on diagnoosi. Sairaus, jonka kanssa elän lopun elämääni, tai ainakin vaihdevuosiin saakka. Sairaus, joka ei varsinaisesti tällä hetkellä vaikuta elämääni juuri mitenkään, mutta tulevaisuudesta ei voi tietää.

Tai no, "juuri mitenkään". Opin juuri itsestäni taas yhden asian lisää, mitä en voi enää syödä, koska vatsa ei kestä. Varmahan en voi olla, mutta epäilen vahvasti näiden ruokarajoitusteni liittyvän endometrioosiin. Keväällä minua närästi turkasesti ja melkein joka päivä. Leikkauksen lähestyessä ja varsinkin sen jälkeen aloin lipsua ruokavaliostani. Olin hurjan iloinen, että myös närästys jäi leikkauspöydälle ja pysyi poissa aina tähän viikkoon asti, kun ihan tosissani palasin ruotuun ja dieettiini. Tuntui hassulta, että silloin närästää, kun syö terveellisesti. Rupesin miettimään mikä olisi yhdistävä tekijä närästyksen ja ruokavalion välillä: banaani. Perhanan banaani.

Banaani on niin helppo hedelmä raahata mukana treeneihin, sen tuotepakkauskin on kerrassaan nerokas. Juon palautumisjuomaa aina treenin jälkeen, mutta nälän tasosta riippuen saatan vetää myöskin banaanin ennen ja/tai jälkeen treenin. Kesällä en tainnut syödä juurikaan banaania, koska hoidin palautumisen varmaan syömällä pullaa tai jotain. Nyt ruotuun palattuani lisäsin myös banaaninsyöntiä ja kas, närästys palasi. Ainakin toivon, että tämä olisi se avain onneen, vielä on liian aikaista sanoa mitään varmaa.

Googlailin vähän endometrioosia ja ruokavaliota, ja löysin tämmöisen kirjoituksen. Lainaan bloggaajaa: "Mulla ensimmäinen vaiva tuolla vuosituhannen alussa oli hartiapisto. Joka aiheutuu ilmeisesti jostakin hermosta jota endometrioosi ’ärsyttää’. Mua pidettiin lähinnä hulluna kun selitin lääkäreille, että hartiapisto tulee kuukautiskierron mukaan." Muistan jokunen vuosi sitten valittaneeni mieslääkärille, miten olkapäätäni särkee (aivan perkeleesti) ja särky selvästi kulkee kuukautiskierron mukaan. Tilanteesta jäi vahvasti fiilis, että lääkäri olisi ollut valmis antamaan minulle diapamia oireisiini (sama lääkäri muuten, joka keväällä antoi minulle närästysvaivoihini lähinnä lämmintä kättä). Ei sillä, en kritisoi lääkäriä, koska jos ei ole alaan erikoistunut, niin tuskin tuosta kenellekään tulisi mieleen alkaa epäillä endometrioosia. Jos silloinkaan. Mutta voinpahan nyt sanoa ainakin itselleni, etten välttämättä olekaan kaikkia näitä vuosia ollut väärässä tai aivan tärähtänyt.

Eilen muuten myöskin balance-tunnilla huomasin, että tietynlaista vartalonkiertoa en pysty tekemään, koska se sattui jonnekin tuonne kohdun tienoille (edellä linkittämäni kirjoituksen kommenteissa puhutaan myös kipukohtauksesta balancessa). Mutta onneksi minulla nyt on diagnoosi, niin ei tarvitse siitäkään kivusta liikaa huolestua. Vaikka pelottaahan se, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja montako kertaa tässä tarvitsee vielä käydä leikkauspöydällä.

3 kommenttia:

- S - kirjoitti...

Joo, banaani! Se on ihan vihoviimeinen hetelmä meikäläiselle, sillä tosiaan närästää niin maan perusteellisesti. Olen myös pohtinut, että elimistöni yrittää alitajuisesti kertoa minulle, mitä ei kannata syödä, sillä en pidä banaanista mitenkään erityisesti.

Mielenkiintoinen juttu tuo hartiapiston yhteys endometrioosiin... Ja jotkut lääkärit vaan ovat, noh, "erilaisia". ;)

Tiina kirjoitti...

Äitinikään ei voinut syödä banaania närästyksen takia, mutta olen itse vähän hitaampi silleen, että tajusin näiden (mahdollisen) yhteyden vasta nyt. Luulen kyllä, että se närästys alkoi vasta keväällä erään kipulääkekuurin seurauksena, mutta nyt se tuntuu kulminoituneen siihen banaaniin. Ja minä sentään tykkään banaanista.

Mä en tiedä onko mulla ollut varsinaisesti hartiapistosta, se kai jotenkin liittyy palleaan, mutta jäätävä olkapääsärkyni kuitenkin aktivoitui aina selkeästi kalenterin tarkkuudella. Onneksi se on nykyisin aika vähäistä, kun lihakset ja koko minä on vähän paremmassa kunnossa. :)

Zepa kirjoitti...

Mun maha ei kans kestä mitään nykyään. Ehkä pakko jättää vakioaamiaiseni bansku ja varmasti jätettävä melkein kaikki leivät. Mutta stressi rasittaa massua kans.

Btw kävin kattoo Aikuisten pojan. En luottanut turhaan, hyvä oli!