26. syyskuuta 2014

You win some, lose some

Aina kun luen toisten treeniblogeja, niin alkaa tehdä mieli itsekin päivittää jotain treeniasiaa. Mutta sitten kun otan näppäimistön käteeni, niin en oikein keksi mitään sanottavaa. Ainakaan mitään uutta. Sitä paitsi tätä treenibloggaamista hillitsee hieman se, että jos jostain kumman syystä pt:ni eksyisi tänne, niin en tahtoisi hänen tunnistavan minua asiakkaakseen, ainakaan täksi tietyksi asiakkaaksi. Vaikka pelkkää hyväähän minä hänestä olen puhunut. Täällä tai missään. Mutta onhan se nyt vähän noloa kehua päin naamaa näin hävyttömästi.

Olen varmaan sanonut noin sata kertaa ennenkin, mutta personal trainerini on ehkä paras tyyppi ikinä. Siis minulle tuohon hommaan. Ensinnäkin ihailen hänen ammattitaitoaan ja loputonta tietomääräänsä. Voin kysyä oikeasti ihan mitä tahansa treenaamiseen liittyvää ja saan aina vastauksen (toki koulukuntia on monia, mutta minulle sopii tämä tapa treenata). Ja toisennakin, hänen luonteensa on aivan täydellinen tuohon ammattiin. Ei mitään järjetöntä simputusta, vaan lempeä kuin mikä, mutta tarvittaessa tiukka. Ja lisäksi hauska, mikä helpottaa elämää jopa niinä hetkinä, kun etureisiin sattuu niin saatanasti. Mitä pidempään tämä suhde on kestänyt, sitä saumattomampaa yhteistyömme on, eikä se alun alkaenkaan ole ollut yhtään hankalaa. Voin puhua puolikkailla lauseilla, mitä yleensäkin teen, ja hän useimmiten täydentää sen lauseeni. Treenin tuoksinnassa minun ei välttämättä tarvitse edes sanoa mitään, kun tyyppi näkee pelkästä katseestani missä mennään. Välillä epäilen, että hän tuntee minut jo vähän liiankin hyvin, kun vaikuttaa siltä, että hän on alkanut lukea ajatuksianikin.

Mitä treenaamiseen tulee, niin olen ihan intoa piukeassa taas. Sain tällä viikolla uuden treeniohjelman, josta tykkään tosi paljon. Siinä treenataan kroppa kolmessa osassa, mikä sopii minulle. Pystyn helpommin hinkkaamaan rinnan loppuun asti, kun tiedän, ettei sen jälkeen tarvitse enää hinkata selkää, vaan se tehdään aivan toisena päivänä. Olen vähän salaa ylpeä, että treenaan 3-jakoisella ohjelmalla, koska ei sitä aivan uunolle aloittelijalle edes annettaisi (minun pt:ni ainakaan). Olkapääni ovat myöskin yhä välillä jopa pelottavan ison näköiset, muussa kropassa treeni ei edelleenkään maininnan arvoisesti näy, koska laardi.

Niin, se laardi. Kesän aikana keräämäni lisäkilot taas eivät tahdo lähteä millään. Haluaisin syyttää hormonikierukkaa läskin intomielisestä kertymisestä sekä kiintymisestä minuun, mutta pahoin pelkään, että ongelma on lähinnä korvieni välissä. Netistä löytyy kyllä useita puheenvuoroja, jotka puhuvat hormonikierukan lihottavasti vaikutuksesta, mutta lähtökohtaisesti en oikein usko itse siihen niin suoraviivaisesti. Tarvitsisi vain saada jonkinlainen ryhtiliike tehtyä, mutta itseni motivointi on vaikeata. Niistä pudotetuista grammoistakaan ei oikein tällä hetkellä irtoa mitään voittajafiilistä, kun paino on yhä useamman kilon enemmän kuin viime toukokuussa. Kyllä vituttaa.

Ja jotta tunnistaminen ei olisi liian vaikeata, niin läpätään tähän loppuun todisteeksi kuvasarja siitä, miten hiton vaikeata pullistelukuvien ottaminen salilla itse itsestään on.



Kesän rusketuskin haalistuu hurjaa vauhtia. Kaikkihan me tiedämme, että ruskea läski näyttää paremmalta kuin valkoinen.

15 kommenttia:

gloriousheadfuck kirjoitti...

Näytät kyllä mimmi hiton hyvältä! Tahtoisin kanssa tommosta tehä, ku vaan ois joskus töiltä aikaa... Mutta tää inspiroi. Ja mm. elämäni eka kehonkoostumusmittaus, jossa olin eilen. Huoh.

Anonyymi kirjoitti...

Moikka pitkästä aikaa! Näytätpä kyllä hyvältä! Ja sulla on ihana toppi!

Tiina kirjoitti...

Gloriousheadfuck, kiitos! Paremmaltakin voisi näyttää, mutta... joo, jos lähtökohtaan vertaa. :)
Kehonkoostumusmittaukset on kyllä aika säälimättömiä. Mäkin olen tukevasti siellä ylipainoisen puolella niissä mittauksissa. Mutta on niistä iloakin, kun vertaa edellisiin. Näkee työn tulokset melko konkreettisesti.

Anonyymi, moi pitkästä aikaa, kuka ikinä oletkaan! :)
Ja kiitos!

-a kirjoitti...

Hah! Tyyppi on käsitelly photarilla laardit pois kuvista tai sitten sä juksaat meitä jutuillasi!

Tiina kirjoitti...

Hah! Itse asiassa photoshopasin (tai oikeastaan gimpasin) tosta yhden arven pois, mutta en muuta.

Mä tiedän kyllä, että mun omakuva on yhä jossain menneisyydessä tulossa, mutta onneksi mulla on tuo puolueeton raineri, joka näkee, että vielä tarttee tiristää joku kymppi pois. On sitä läskiä vatsassa ja käsivarsissa ja reisissäkin, niin mielelläni kuin väittäisinkin, että tuo on silkkaa lihasta. :D

- S - kirjoitti...

Yhdyn edellisiin eli näytät hyvältä! Mä en näe niitä sun kokemia laardeja kuvissa ollenkaan, mutta ymmärrän kyllä, että se on pääsi sisäinen juttu.

Sun pitää vaan nyt päivittää sun kovalevylle uusin peilikuva. ;)

Ja hienoa, että on hyvä PT, siitä on varmasti paljon iloa.

Nimellinen kirjoitti...

Eka reaktioni kuvista oli että oletpas laiha. Jotenkin olin kirjoituksistasi saanut kuvan, että sitä laardia olis vähän enemmän. Toki tarkemmalla katsomisella, kun oikein tarkasti etsii, sen laardin jonka väität olevan olemassa, voi ehkä joten kuten nähdä. Helpommin sen näkisi elävästä kuvasta, laardi kun liikkuu eri tavalla kuin lihas :) ... tai havaitsisi taktiilisti :D Mut joo, liityn mielihyvin konsensusnäkemykseen ja sanon että näytät hyvältä.

Palkkasin itselleni PT:n tuossa elokuun lopulla. Olin sitä vuoden verran miettinyt, mutta vasta luotetun tahon suositus sai minut valitsemaan juuri tämän henkilön tehtävään. Eikä sinun kirjoituksillasi ollut ihan pieni kannustava vaikutus.

Muistelen, että sinun valmentajasi on mies. Minun on nuori nainen. Jännä. Itte kyllä ajattelen että miehen kanssa tulisi minulle miehenä helpommin aggressiota, ja juttu voisi mennä kukkotappeluksi. Naisen kanssa työskentely pitää aggressiot hyvin kontrollissa :) ja toiminnan tuottavana. Miten oot itse kokenut PT:si sukupuolen?

Tiina kirjoitti...

-S-, kyllä se varmasti päivittyy. Hitaasti, mutta toivottavasti joskus vielä...
Kyllähän mä kaikilla mittareilla mitattuna olen yhä ylipainoinen, että sinällään olen ihan realisti eikä se pt:kään minua dieetillä pitäisi, jos se olisi tarpeetonta.

Nimellinen, totta, liikkuvasta kuvasta näkisi. Kyllä nuo kuvat on ihan taktisesti poseerattuja silleen, että läski näkyy mahdollisimman vähän. :D
Mahtava homma tuo pt:n palkkaamisesi! Minulle itselleni kokemus on ollut niin positiivinen, että olen aina ihan innoissani, jos joku muu lankeaa samaan. Toivottavasti saat yhtä hyviä tuloksia, sekä fyysisesti että henkisesti! (En siis tarkoita, että tarvitsisi alkaa lihaksia pullistella, vaan sitä hyvää oloa, minkä itse olen saanut).
Musta tuntuu, että tuon pt:n sukupuoli on mulle aika olennainen juttu. Ryhmäliikuntatunneillakin olen aina suosinut miesohjaajia, jotka ovat valitettava vähemmistö, tai sitten niitä "äijämäisimpiä" naisia. En jotenkin pääse samalle aaltopituudelle niiden "naisellisten" naisohjaajien kanssa ollenkaan. Lisäksi mulle sopii tämä "painonnostotyyli" (kauheasti lainausmerkkejä nyt) treenailla, ettei vemputella millään laitteilla. Naiset on useammin taipuvaisia käyttämään niitä enemmän kuin vapaita painoja. Ainakin luulen niin. Lisäksi mulla olisi jonkinlaisia auktoriteettiongelmia ottaa käskyjä vastaan pt:ltä, joka olisi suurinpiirtein toisen reiteni paksuinen. :D Luulen, että mulle naisena on helpompi treenata miehen kanssa, siinä missä sä koet miehenä, että naisen kanssa on helpompaa.
Ja valehtelisin jos väittäisin, ettei meidän välillä ole minkäänlaista flirttiä, mutta sehän tekee hommasta vain entistäkin hauskempaa.

Tiina kirjoitti...

Niin ja mun piti vielä sanoa, että laihahan mä en siis ole (enkä varsinaisesti tavoittelekaan laihuutta). Että jos tuohon laittaisi rinnalle oikeasti laihan ihmisen vähän niin kuin tulitikkuaskiksi mittakaavaa antamaan, niin huomaisitte. Mutta mä luulen, että tää lihastreeni on kuitenkin antanut armoa siinä määrin, että en ole semmoinen löysä pötikkä, vaan jonkun muotoinen. Esimerkiksi vyötärö näyttää kapeammalta, koska hartiat on leveämmät ja lihakset tuo reisiinkin jonkinlaista muotoa. Vaikka toisaalta mun mieleeni on hiipinyt sellainenkin epäilys, että luulen reisieni olevan paksummat kuin ne ovatkaan. Mutta onhan ne nyt aika paksut. :D

Zepa kirjoitti...

Onpas sipakkaa lihasta! Munkin on hiukan vaikea nähdä niitä läskejä, joita sulla on todennäköisesti vähemmän kuin mulla. HYVÄ MEININKI! Ei oo mennyt sulla aika hukkaan!

-a kirjoitti...

No nyt kun mä katoin vielä uudestaan, niin onhan tossa kuvassa sitä läskiäkin. Mutta se on tuolla oikeassa yläkulmassa, ulkoistettuna mammaan :)

Tiina kirjoitti...

Zepa, ajan hukkaanmenosta voi tietty olla montaa mieltä, mutta omasta mielestäni ei myöskään. :)
Lihasta on tilauksessa lisää.

-a, mamma parka. :D
Enhän mä nyt tietenkään tässä sen takia toki hoe, että mussa on läskiä, että te kävisitte kuorossa sanomaan, ettei ole, mutta onhan se ihan hauska kuulla, ettei ulkopuoliset välttämättä katso minua yhtä kriittisesti kuin itse katson.
Tulipas monta pilkkua ja ettää ja etteitä samaan virkkeeseen...

-a kirjoitti...

Mä luulen, että on ihan terveellistä saada ulkopuolisia ja puolueettomia mielipiteitä asiasta. Mä en nimittäin usko, että meistä kellään olisi kauheasti syytä kaunistella totuutta. Eli hyvin sä vedät. Tai pumppaat. Tai mitä nyt siiten siellä salilla puuhaatkaan.

Anonyymi kirjoitti...

Aika tanakka silti

Tiina kirjoitti...

-a, vetäviä ja työntäviähän ne liikkeet pääosin on, että vedän ja työnnän. Ja välillä pumppaankin toki. :D

Anonyymi, kiitti. :D Niinhän se sanonta menee, että totuus kuuluu imeväisten ja anonyymien suusta.