1. syyskuuta 2014

Talkin' 'bout my generation

Viikonloppuna Helsingissä oli jotkut massiiviset ysäribileet, joista vouhkattiin enkä oikeasti yhtään ensin tajunnut mistä on kyse. Sitten jotkut omat kaverinikin alkoivat sosiaalisessa mediassa jakaa itsestään kuvia ihan tosi rumissa vaatteissa ja meikeissä enkä vieläkään tajunnut, säälin vain hieman heidän tyylitajuaan. Pikkuhiljaa päässäni alkoi raksutella yks plus yks, ja googlasin mistä oikein on kyse.

Meinasin oikeasti pyörtyä. Festareilla oli kaikki, siis aivan kaikki karseat 90-luvun europoppibändit! Kuten mm. Mr President, Dr Alban, Günther, Rednex, E-Type, E-rotic, ei niin yllättäin Pandora, sekä DJ Bobo, josta myönnän itsekin tykänneeni silloin. Mutta se oli pimeätä, niin pimeätä aikaa elämässäni... Kotimaisista karseuksista mestoilla olivat ainakin Aikakone, Hausmylly, Waldo's People ja mitä paskaa sitä nyt olikaan.

Ilmeisesti festareilla oli vieläpä aivan törkeästi porukkaa (ja jutuista päätellen kalliin VIP-lipun ostaneet saivat jonottaa enemmän kuin normilipulla sisään menneet). En vaan käsitä. Kuka kumma tuonne voi haluta mennä? Onko tämä joku uusi masokismin muoto? Pitäisikö tästä sukupolvesta (joku syvä ja pimeä kuilu x- ja y-sukupolvien välillä) ja heidän mielenterveydestään olla huolissaan? Rikkoiko 90-luku meidät kokonaan?

Henkilökohtaisesti en ihan halvalla lähtisi kuuntelemaan tuota tauhkaa livenä. Ja tarkoitan siis sitä, että minulle itselleni saisi maksaa siitä aika paljon. Lipuista en maksaisi yhtään. Jotkut selittävät kieroutunutta käytöstään nostalgialla, mutta itse en saa tuon tyylilajin musiikista nostalgian ripettäkään kaivettua. Ja olen sentään altistunut sille vähintään siinä missä muutkin. Saan oikeasti välittömän inhoreaktion pelkästä ajatuksesta.

Vaikka olenkin jo siinä iässä, etten enää ymmärrä mitä nuoriso kuuntelee (ja miksi), mutta pakko antaa tämän kesän kokemuksieni(* jäljiltä hieman rispektiä nykynuorille. Tämän päivän nuorisolaismusiikki ei nimittäin ole yhtään niin huonoa ja tyhjäpäistä tauhkaa, kuin mitä se 90-luvulla oli(**. Ainakaan, jos Cheekiä ei lasketa.

Hrr. Hrrrrrrr! *puistatuksia*





*) En varmaan ole muistanutkaan kertoa, että vietin tänä kesänä kaksi päivää Blockfesteillä?

**) Levätköön Kurt Cobain rauhassa. 90-luvulla tehtiin sekä parasta että paskinta musiikkia ikinä.

12 kommenttia:

Nollavaimo kirjoitti...

Mulle ei ole jäänyt mitään mielikuvaa 90-luvusta tai sen musiikista. Olen varmaan ollut koko vuosikymmenen kännissä. Toisaalta olen 80-lukulainen, joten siksikin seuraava vuosikymmen on varmaan mennyt kasvaessa aikuiseksi. Tai ainakin yrittäessä.

Tiina kirjoitti...

Lucky bastard... ;)

Mymskä kirjoitti...

Mulla taitaa olla vähän sama kuin Nollavaimolla. Mä olin 90-luvulla jo sen verran yli teini-iän, että ihan ohi (ja kännissä) meni tuo kaikki. Tai ei ohi, mutta oli onneksi vähän toisenlaisia kuvioita, että mikään noista mainituista (varsinkin "musiikki"puoli) ei silloin eikä nyt herätä kuin korkeintaan pakokauhua.
Ihmettelin tuon festarin mainoksen nähdessäni, että kuka tuonne muka menee, ja MIKSI?

Hesarissa (NYT-liitteessä?) oli joku yhteenveto ysäristä, ja siellä oli ehkä yksi tai kaksi juttua, jotka jollain lailla voin muistaa omikseni.

Kilju Cook kirjoitti...

Heh. Ainoa syy miksi Waldo's pippeli pääsi levyttämään, oli varmaan se, että Waldon (what kind on of stupid name is that?) isi oli joku levy-yhtiöihminen. Ei tule ysäriä ikävä. Ei.

Tiina kirjoitti...

Mymskä, joo, niin se varmaan on, että ne isoimmat nostalgiaa TAI inhoa jälkikäteen herättävät asiat syntyy silloin, kun on teini. Mähän olen siitä "onnekas", että olen ollut teini-ikäinen vain 90-luvulla enkä millään muulla vuosikymmenellä piirun vertaa. :D En tosin tiedä muistelisinko kasariteiniyttäkään sen suuremmalla lämmöllä. Nyt voin vedota siihen, että olin silloin vielä niin pieni...

Kilju Cook, no, Waldolla on sentään tuo selitys, entäs ne kaikki muut sitten? :D

Mymskä kirjoitti...

Ei mulla kyllä kasariteiniydestäkään mitään nostalgiakohtauksia tule! En usko, että mulle tulisi teiniydestä miltään vuosikymmenelta kovin nostalgisia tunteita :D

Ja onhan mulla oikeastaan 90-lukuun liittyviä nostalgiaa, mutta se kyllä tulee ihan muista asioista kuin niistä, jotka aina mainitaan, kun puhutaan ysäristä. Mullekin olisi saatu maksaa vähän helvetin iso summa, että olisin sinne festareille lähtenyt.

Elegia kirjoitti...

Mä olisin voinutkin mennä tuonne - ihan nostalgiasyistä. Tosin en harrasta juuri mitään festareita, joten tuskin olisin silti mennyt. Jos kuun asento olisi kohdillaan, ilmainen lippu (ja lento sinne) tapahtumaan järjestetty minulle, niin mikä ettei.

Kaikenlaista musiikkia on tullut elämänvarrella kuunneltua - myös tuota eurotanssipaskaa. Hyvin sopivat yhteen Metallican, Nirvanan, AIC:n sun muiden kanssa :D Että juu, minä ymmärrän että joku voi tuonne haluta mennä. Muutenkin olen jo niin vanha, että ymmärrän maapallolla olevan erilaisia ihmisiä ;)

Anonyymi kirjoitti...

Ysärifestarilta näyttäisi puuttuneen rokki, punkki, rässi ja detti ja krunke ja se suht. kuunneltava softkore-rap, jossa oli sekä sanomaa että kunnon taustat.
Ei saatu kuin nuo ns. musiikilliset rahastusaktit. Aika heikkoa.

Tiina kirjoitti...

Toisaalta ihan hyvä, että puuttui, koska olisihan se jonkinlainen pyhäinhäväistys. Ei siitä hyvästä 90-luvun musiikista ja tuosta skeidasta voi puhua edes samana päivänä.

Sama ano kirjoitti...

Onhan se kuitenkin kauheata, että ysärimusaa on vain se kaikki paska.
Hyvät unohdetaan suosiolla.

Tiina kirjoitti...

Totta. Mutta ehkä se on vähän sama asia, kuin jostain juuri luin (en yhtään muista mistä), että jos joku asia on oikeasti vaikkapa "kohu" tai "maailmankuulu", niin sen eteen ei tarvita sitä liitettä (vrt. kohu-missi joka ei kiinnosta ketään). Että kun se musiikki on oikeasti hyvää, niin ei sitä tarvitse sanoa ysärimusaksi. Se on vain musaa. Toimiko logiikkani?

Anonyymi kirjoitti...

Joo, mutta tuolla logiikalla menneistä vuosikymmenistä tiristetään aina kaikki hyvä pois.
On siis täysin mahdollista, että ennen kaikki tosiaan aina oli paremmin, koska kollektiivinen muisti on hävittänyt kaikki hyvät asiat.
Tämä tietysti selittää muotimaailman, joka ottaa aina retrovaikutteensa edellisten vuosikymmenten kauheuksista.