No niin. Siinäpä oli tämä homma sitten. Minusta tämä oli kivaa. Teistäkin osa ilmeisesti tykkäsi ja osa ei niinkään. Seuraavalla kerralla sitten jotain ihan muuta. Ehkä jopa se kauan odotettu arvostelu Siwa-säkistä.
Até à proxima!
30. syyskuuta 2010
Day 30 - Your favorite song at this time last year
Tämä oli helppo. Ei tarvinnut kuin palata blogissa vuosi taakse päin ja huomata, että päivälleen tasan vuosi sitten ilmestyi Alice In Chainsin uusin levy. Ja maailman paras biisi siltä levyltä on tietysti tämä.
29. syyskuuta 2010
Mistä on pienet pojat tehty?
Luinpas tässä mielenkiintoisen artikkelin siitä, mitä on naisellisuus. Olisi ihan liian helppoa alkaa nyt vänkyttää siitä, mitä naisellisuus minun mielestäni on ja muistuttaa, ettemme elä enää 1950-lukua. Mutta koska markkina-arvoteoreetikot nyt tiedetään, en jaksa provosoitua asiasta tuon enempää. Mielenkiintoisempaa tuossa jutussa kuitenkin on se, mitä sitten on miehekkyys.
Jutun kirjoittaja sanoo: "Naisellisuus on maskuliinisten kykyjen ja piirteiden puutetta." Maskuliiniset kyvyt ja piirteet ovat siis sama asia kuin miehekkyys, eikö näin? Mitä siis on miehekkyys? Listataanpa artikkelin pohjalta epänaiselliset eli miehekkäät ominaisuudet:
- tunteettomuus
- objektiivisuus
- ei vaikutuksille altis
- alistava
- matemaattinen ja tieteitä rakastava
- järkkymätön
- aktiivinen
- looginen
- kodista pois päin suuntautunut
- tekee päätökset helposti
- ei itke
- riippumaton
- puhumaton
- tahditon
- kova
- epäempaattinen
- ateisti
- ei välitä ulkonäöstään
- epäsiisti
- tykkää turvattomuuden tunteesta
- ei välitä taiteesta ja kirjallisuudesta
- ei ilmaise tunteitaan
- väkivaltainen
- kilpailullinen
- aggressiivinen
- tehokas
- peloton
- voimakas
- taputtelee ihmisiä selkään ja kädenpuristus on voimakas
- harppoo pitkin askelin
- puhuu kovaan ääneen
- mumisee, narisee ja puhuu monotoonisella äänellä
- nauru on ihan tyhmä
- tykkää siitä, kun nainen lässyttää ja ilmeilee kuin pikkuvauvalle (ihmettelen suuresti)
- puhe epäsympaattista
- osallistuu kuumentuneisiin väittelyihin
- käyttää vulgaaria kieltä
- raapii itseään julkisilla paikoilla
- puhuu sopimattomista aiheista
- epäkohtelias
- nenäkäs ja hermostunut
Jotenkin kauhean surullista.
Day 29 - A song from your childhood
Sovittiin tuossa taannoin, että lapsuudella tarkoitetaan ikävuosia 0-12. Näin ollen minun on pakko laittaa tämä kappale. Ihan pakko.
Olin juuri ja juuri 6-vuotias, kun tämä biisi oli hitti. Ehkä ensimmäinen tuntumani koskaan siihen, että musiikki voi oikeasti tuntua hyvältä.
Ja tämä toinenkin on vielä ihan pakko laittaa.
Tämän biisin julkaisun aikaan olin 9-vuotias. Tykkäsin kappaleesta ihan himona ja minua viehätti erityisesti tuon laulajan nykivä olemus.
Lovetan molempia kappaleita yhäkin. ♥
28. syyskuuta 2010
Silmänalukset revisited
Muistatteko vielä sen Suuren Silmänaluskeskustelun? Olin tänään Sokoksella, kun kuulin kosmetiikkaosaston myyjien keskustelevan niistä L'Orealin mainoksista, joissa sanotaan "silmänalukset". Kaikki neljä myyjätärtä olivat yksimieleisesti sillä kannalla, että silmänalukset kuulostavat oudolta ja niin kovin väärältä. Yksi myyjistä kertoi jopa soittaneensa [jonnekin] ja kysyneensä, että miksi siinä mainoksessa sanotaan silmänalukset. Hän oli saanut vastaukseksi, että asia oltiin tarkistettu Kielitoimistolta ja sieltä oltiin sanottu, että silmänalukset on oikea tapa taivuttaa. Myyjien keskustelusta jäi jopa sellainen kuva, että Kielitoimiston mielestä silmänalukset on oikeampi tapa ilmaista asia kuin silmänaluset. Siitä nyt en tiedä sitten. Mutta jos Kielitoimisto on tätä mieltä, niin mitäpä me kielen omistajat siihen olemme sanomaan. Vaikka en olekaan vielä kohdannut yhtä ainutta suomalaista, jonka mielestä silmänalukset ei kuulostaisi typerältä. (Niin paitsi tuolla aiemmassa kommenttiketjussa taisi olla jokunen).
Case closed. Mutta minä en silti taivu.
Day 28 - A song that makes you feel guilty
Pearl Jamin Whale Song ja Maj Karman Valaiden Laulu (jolle on olemassa video, joka oli ennen YouTubessa, mutta joka on nykyisin jostain käsittämättömästä syystä haluttu haudata pois ihmisten näkyviltä, mitäpä sitä nyt suotta kenellekään näyttämään...) ovat molemmat vähän sellaisia, että minulla tulee paha mieli valaiden, noiden meriemme jättimäisten polskijoiden, puolesta. Mutta ettäkö tuntisin syyllisyyttä? Ei. Minähän en pyydystä valaita enkä suostu ottamaan harteilleni lajitovereideni idioottimaisuutta.
Syyllisyyttä voin tuntea siksi, että olen järjestänyt itselleni musiikkia erinäisin tavoin, jotka eivät ole taloudellisesti tukeneet kyseistä artistia/yhtyettä. Pyrin kyllä aina ostamaan levyn, jos on kyseessä joku pienempi ja varsinkin kotimainen yhtye. Jos kuuntelisin Metallicaa, mitä en tee, niin heiltä varastaminen ei tuottaisi vähäisimpiäkään omantunnon kolkutuksia.
No Shamen virallisilta nettisivuilta saa ladata yhtyeen koko tuotannon, lukuun ottamatta uusinta levyä. Maksu on vapaaehtoista. Nettisivuilla lukee: "HUOM! Jos olet sitä mieltä (ja siihen kykenevä) että ansaitsemme jonkinlaisen rahallisen korvauksen lataamastasi musiikista, voit tukea meidän yhtyettä parhaaksi katsomallasi summalla tilille: /// Huhut joiden mukaan me ajelemme levy-yhtiön lahjoittamalla mersulla eivät pidä paikkansa. Tai maksa sama summa esimerkiksi Greenpeacen tai Amnesty Internationalin tilille. Silloin musiikkimme ainakin parantaa konkreettisesti maailma. Kiitos." (Kirjoitusvirheet heidän, ei minun). No minähän olen Amnestyn jäsen ja Greenpeaceakin on tullut tuettua (kuka muu puolustaisi valaita), joten siinä mielessä omatuntoni kolkuttelee hiukan vaimeammin, vaikka en olekaan yhtä ainutta ropostani laittanut No Shamen tukemiseksi. (Lupaan maksaa seuraavan keikkalipun itse, jos he vain koskaan enää ikinä saapuvat Tampereelle).
Ja tässäpä heiltä teemaankin sopiva laulu.
Koska tämä meemi lähenee loppuaan, enkä ole saanut tuupattua tähän läheskään kaikkia mahdollisia biisejä joita olisin halunnut, niin tässä vielä toinenkin tähän teemaan. Skallywagsin musiikin varastamisesta minua ei myöskään voi kovin pahasti syyttää. Olisin valmis maksamaan rahaa, jos minulle tulisi mahdollisuus ostaa bändin tuotantoa, mutta se nyt vain ei ole mahdollista. En tiedä, josko jostain Lontoon underground-levykaupasta voisi löytyä heidän levynsä (jos sellaista edes on olemassa), mutta Suomesta käsin sen metsästäminen ainakin on täysin mahdotonta. Uskokaa minua, olen yrittänyt.
Rakkauspakkauksia molemmat. ♥
Pari päivää vielä, ja sitten minun täytyy keksiä jotain oikeata sanottavaa, mikäli aion blogata. Ainakin tämä hillitön päivitystahti saa vähän rauhoittua.
27. syyskuuta 2010
Day 27 - A song that you wish you could play
Siis oikeastihan tietysti haluaisin osata soittaa vaikka kaikki maailman kappaleet kaikilla maailman soittimilla (paitsi nokkahuilulla tai melodikalla), mutta jos nyt yksi pitää valita, niin valinta on oikeastaan ihan itsestään selvä. Tämä on nyt ainutkertainen tapaus, että laitan toisenkin biisin samalta artistilta/yhtyeeltä tämän 30 päivän rupeaman aikana.
Tämä siis kitaralla, tietty.
Tuohan ei periaatteessa ole varmastikaan ihan kauhean vaikea soittaa, tuskin siinä kovin montaa sointua on, mutta en osaa todellakaan korvakuulolta vetää yhtikäs mitään. Niin että soinnut tai tabulatuurit mulle jostain, kiitos.
26. syyskuuta 2010
Tavikset tahtovat tositeeveen
Katselin eilen ruutu.fi:stä Miljonääriäidit-sarjan ensimmäisen jakson. Sepä se olikin uusi lempisarjani. Tai sitten ei. Toinen niistä äideistä sanoi haluavansa kasvattaa lapsensa maanläheisiksi ja jalat maassa oleviksi, ja samaan aikaan osteli niille Louis Vuittonin laukkuja 3-vuotislahjaksi. Olenko muuten ainut, joka on ymmärtänyt, että se Louis Vuittonin logokuosi on ihan todella ruma? En tajua miksi kukaan haluaisi kantaa sellaista mukanaan. Ja toinen äiti oli teettäny Ferrariinsa lapsillensa turvaistuimet aidosta Ferrarin nahasta...
No vaikka se ohjelma olikin typerä, niin valehtelisin jos väittäisin, etten olisi tuntenut hitusen tai ehkä aika paljonkin kateutta. Kyllä minäkin haluaisin olla niin rikas, että voisin asua jossain lämpöisessä maassa älyttömän hulppeassa talossa eikä minun tarvisi tehdä sen enempää palkkatöitä kuin kotitöitäkään. Joku saattaa paheksua nyt, ettei tuollaista saa haluta, pitää haluta painaa nöyränä töitä niska limassa kunnes pääsee eläkkeelle ja kupsahtaa heti seuraavana päivänä. No mutta koska olen sikarikas, niin ostan sitten uusia kavereita. (Eiku ai niin, enhän mä olekaan).
Minulle jäi hiukan epäselväksi millä nuo naiset oikein rahoittavat sen elämäntyylinsä. Toinen niistä oli ollut Suomessa jossain ihan perusduunissakin ja toinen oli yh. En muista kumpi vai oliko se jopa sama miljonääriäiti, joka oli näitä molempia. Menin niissä tsiguissa sekaisin koko ajan.
Pakko mainita vielä Big Brotherista tähän loppuun. Katselin sitä eilen illalla telkkarista ja tulin siihen tulokseen, että nuo tyypit ovat tänä vuonna ylittäneet itsensä ja kaikkien edellisten vuosien asukkaatkin tylsyydessä. Ne ruikuttaa siellä, että niiden pitäisi saada edes jotain kivaa, että piristyisivät. Mutta kun aina tulee vain rangaistuksia ja viikkotehtävät epäonnistuvat, yhyy. Öö tuota... Duh? Eikös se ole niiden oma vika, että tulee rangaistuksia ja että ne viikkotehtävät epäonnistuu? Ihan kuin nämä tyypit olisivat jotenkin ulkoistaneet oman toimintansa, heille vaan tapahtuu asioita, joihin eivät voi itse vaikuttaa. Ja yksi asia mitä vuodesta toiseen jaksan ihmetellä, on ne tupakoitsijat. Miksi ihmeessä ne eivät vieroita itseään siitä tupakasta ennen BB-taloon menemistä, kun senhän nyt luulisi olevan selviö, että siellä voi joutua olemaan pitkiäkin aikoja ilman tupakkaa? Sitten koko talon elämä pyörii näiden yksien niksojen ympärillä, kun ihmistä hiukan vituttaa jäädessään ilman päivittäistä nikotiiniannostaan.
En muuten jaksa enää katsoa Big Brotheria kuin ehkä pari jaksoa viikossa, jos ei ole parempaakaan tekemistä. Enkä varmasti ainakaan tunnusta jännityksellä odottavani noiden Miljonääriäitien seuraavaa jaksoa.
Day 26 - A song that you can play on an instrument
Minun pitäisi varmaan laittaa tähän Bachin Menuetti G-duurissa, kun olen sen joskus esittänytkin kitaraduettona Vapriikissa laumalle tuntemattomia ihmisiä. Se oli yksi elämäni epämiellyttävämpiä tilanteita, paitsi ettei se sitten jälkikäteen katsottuna niin kamalaa ollutkaan. Kohonneen sydämensykkeen vuoksi soitimme sen vähän liian nopeassa tempossa, mutta toivon mukaan yleisö ei huomannut sitä. Mutta tästä on niin monta vuotta jo, etten enää sitä osaa soittaa. Kerran otin kitaran käteeni ja katselin niitä nuotteja, mutta en tajunnut niistä enää hölkäsen pöläystä. Tai siis niistä merkinnöistäni, mitä olin siihen rustannut, että miten se soitettiin. (Toivottavasti soitonopettajani ei lue tätä blogia. Hän on paras ope ikinä, mutta minä olin kelvoton oppilas.)
(Huom! Tuo en ole minä tuossa videolla!)
(Huom! Tuo en ole minä tuossa videolla!)
Tätä seuraavaakaan kappaletta en tällä hetkellä osaa soittaa ilman nuotteja, koska olen ollut kauhean laiska soittamaan kitaraa viime aikoina, mutta jossain vaiheessa harjoittelin kyllä kovasti ja osasinkin ihan hyvästi.
Video on kyllä ihan epäsynkassa laulun kanssa.
Rakastan tuossa kappaleessa erityisesti sitä, miten siinä alussa kuuluu se ääni, kun sormet vaihtavat paikkaa kitaran kielillä. Ehkä siksi, koska oma soittoni kuulostaa juuri sellaiselta. Yleensä sitä ei vaan kuulu levytyksissä. Olen muuten joskus myös laulanut tämän yksikseni ja äänittänyt lauluni samalla. Kuunneltuani äänitteen opin, että laulan nenääni. Ainakin siinä tilanteessa. Se oli todella jännittävä tilanne.
25. syyskuuta 2010
Day 25 - A song that makes you laugh
Minä olen aika vakava ihminen, että silleen en yleensä naura ihan kauheasti. Musiikki varsinkin on vakava asia, ja bloggaaminen. Mutta on pakko kyllä myöntää, että tähän bändiin ensimmäisen kerran törmättyäni pääsi tirskahdus jos toinenkin.
Beatlesia ja Metallicaa sekoitettuna. Shaken, not stirred. Marvelous.
24. syyskuuta 2010
Day 24 - A song that you want to play at your funeral
Minähän en montaa asiaa inhoa niin paljoa kuin luterilaisia kirkonmenoja. Ja hautajaiset ovat niistä pahimpia. Jos saisin päättää, niin hautajaiseni olisivat enemmänkin tämän kaltaiset (joskin mieluummin niin, että olisin kuollut jo ihan valmiiksi).
Jos saan esittää toivomuksen tässä ja nyt, niin sitten kun kuolen (voisiko joku kertoa kuuluuko tähän väliin pilkku vai ei?) antakaa käyttökelpoiset elimeni sille, joka niitä enemmän tarvitsee, polttakaa minut, laittakaa nättiin uurnaan, pitäkää pienet juhlat muistoni kunniaksi ja soittakaa tämä kappale.
Jos joku huomasi, niin tuossa oltiin sitten yhdistetty tähän kappaleeseen Libertinesien toisen kappaleen video. Mutta valitsin tämän version, kun sitä on kuitenkin viihdyttävämpi katsella kuin jotain diashowta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
