Aamulla odottelin bussia Stockmannin edessä. Joku raavas vartija kanteli siinä samaan aikaan pöytiä ja tuoleja Stockan Delin terassille. Hetken päästä terassin aidalle lehahti kaksi varpusta ihmettelemään vartiomiehen touhuja. Näin mielessäni sellaisen Disney-leffamaisen kohtauksen, jossa vartiomies alkaa laulaa ja tanssia varpusten kanssa. Hämmästyin, kun niin ei käynytkään.
***
Viime lauantaina menin käymään yhden miesihmisen kanssa terassilla. Se pyöri tuossa jaloissa ja odotteli, että olisin valmis lähtemään. Olin sutimassa ripsaria ripsiini, kun tyyppi tuli siihen kylppärin ovelle, katsoi peilikuvaani ja sanoi, että on se sitten nätti. Hymähdin kiitoksen, niin tyyppi vielä lisäsi, että et sä sitä kuitenkaan usko, mutta nätti oot. Vastasin vähän suoraselkäisemmän kiitoksen sillä kertaa. Hetken päästä se tosin tuli sanomaan, että nyt voisi se meikkaaminen jo riittää. Ja minä sentään olen tosi nopea puunaamaan pärstäni.
***
Elämä on toisille reilumpaa kuin toisille. Joku saa sokeripinnan ja toinen rusinat pitkosta, kolmansille jää pelkät pullanmurut. Neljänsiltä viedään ne murusetkin.
19. elokuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Onnellinen se, joka murunsa saa pitää.
Kyllä!
Mä saan pitää osan muruista, mutta osa lähtee jonnekin toiselle puolen maapalloa. Pask.
Itse olisin ehkä rahtusen enemmän hämmästynyt jos se raavas, pöytiä kanniskeleva, vartija olisi alkanutkin laulamaan ja tanssimaan varpusten kanssa, mutta nää on näitä näkemyseroja.
Ai jaa! Mun mielestä kun se olis ollut jotenkin niin odotettavaa siinä tilanteessa.
Saiko tässä sadussa nyt varpuset ne pullanmurut?
Jos osais laulaa ja tanssia niin voisi järjestää noita spontaaneja musikaalihetkiä. Mutta kun ei.
Annikki, toivotaan näin. :)
Hdcanis, voi, mä niin tykkäisin siitä! :)
Lähetä kommentti