It's been a long time since I rock-and-rolled

Mietin tässä, kun nyt ei selkeästikään ole useampaan hetkeen ollut mitään järkevää tai epäjärkevää sanottavaa tänne blogiin, että pitäisikö sitä ruveta sepittämään jotain tosi jännittäviä käänteitä elämäänsä ja sitten kirjoitella niistä tänne? Nääh, ei jaksa...

No mitäpä tässä? Eipä mitään. Tampereella paloi taas, kaikki varmaan tietävätkin. Päivi Lipponen tuohtui jo valmiiksi ja syytti jotain tahoa rasismista, koska palo oli lähtenyt jostain ulkomaalaisomisteisesta pizzapaikasta. Poliisin mukaan missään vaiheessa ei ole tullut vastaan mitään, mikä viittaisi rasismiin. Joten ihan kivasti leimattu, Päivi. Eipä siinä, oli syttymissyy mikä tahansa, niin lopputulos oli karmea. Tuntuu vaan aika äkkipikaiselta lähteä toitottamaan jostain viharikoksista, kun tutkintakin oli vasta ihan alkumetreillä. Ja jotenkin tamperelaisena tuntuu aika absurdilta ajatukselta, että täällä joku yhtäkkiä aivan pelkistä ulkomaalaisvihamielisistä syistä heittelisi polttopulloja (tjsp.) jonnekin satunnaiseen pizzeriaan. Niitä turkkilaisten ja kurdien yms. ruokapaikkoja kuitenkin on keskusta väärällään enkä vaan ole koskaan törmännyt mitenkään erityiseen rasismiongelmaan täällä. Siihenhän törmää lähinnä vain netin keskustelupalstoilla. Vaikka eihän se toki tarkoita, että jotain ongelmaa ei olisi olemassa, vaikka minä en siitä tiedäkään.

Itsehän asustelen tässä melkein samoilla kulmilla, mutta olin kyllä silloin maanantaiaamuna aivan autuaan tietämätön koko tapahtumasta. Ikkunankin jätin aamulla poikkeuksellisesti avaamatta, joten en ole haistanut savun hajua tai mitään. Onneksi sain vihiä tapahtuneesta ennen kuin lähdin töihin, koska muuten olisi voinut olla hieman hämmentävä kokemus kävellä Hämeenkadulle, jossa ei kulje yhtään autoja ja savun ja sumun keskellä näkyi vain paloautojen vilkkuvat valot. Oli se kyllä hämmentävä kokemus, vaikka sitä osasi odottaakin. Aivan kuin olisi ollut jossain aavekaupungissa hetken.

Asumisesta tulikin mieleeni, että sain tänään myös jatkoaikaa vuokrasopimukselleni. Tähän asti olen asunut tässä vuoden määräaikaisella vuokrasopimuksella, mutta tänään vuokrasopimus muutettiin jatkumaan "toistaiseksi". Eikä vuokraakaan nostettu. Olen hirmu iloinen ja melkein kuin valtava taakka oltaisiin ravisteltu hartioiltani, kun sain luvan jäädä tähän asumaan määräämättömän pitkäksi ajaksi. Minä sitten niiiiiiin rakastan tätä asuntoa. Pohjapiirustus mitä parhain näin vähäisille neliöille ja sijainti on aivan ihanteellinen. (Ja mikä parasta, alakerrassa ei ole yhtään potentiaalisesti palamaan syttyvää ravintolaa).

Olen tässä muuten alkanut jotenkin vainoharhaiseksi sekä varautuneemmaksi. Ensin täällä tapettiin joku naisihminen erityisen raa'alla tavalla, kun hän otti baarista matkaansa todella väärän miehen. Sen jälkeen ravintolat räjähtelevät ja ihmisiä kuolee tulipalossa. En oikein osaa selittää tätä fiilistäni, mutta esimerkiksi aamulla pimeään rappukäytävään astuessani pelkäsin jotain tuntematonta. Aamulla myös kylppärissä meikkaillessani minun tarvitsee pitää kylpyhuoneen ovea auki eteiseen, että näen ulko-oven enkä kuvittele sieltä yhtäkkiä hiipineen sisään jonkun puukkosankarin. Olen myös miettinyt, miten pääsisin pakenemaan täältä asunnosta, jos alakerran liiketila syttyisi palamaan (= helposti onneksi).

No mutta. Se niistä synkistä ajatuksista. Tämä alkuviikko on ollut kiva. Olen nähnyt kivoja ihmisiä, joiden kanssa jutustelusta on jäänyt hyvä mieli. Kävin myös maanantaina rokkikeikalla, joka oli kokemuksena mielenkiintoinen ja hyvä. Enkä ole koskaan ollut niin lähellä circle pitia. Vaikutun sellaisista aina, vaikka niiden näkeminen jostain vähän kauempaa olisikin enemmän mukavuusalueellani. Joo, olen vanhentunut ja tylsä, en välitä tuuppimisesta enkä jalkoihin jäämisestä enää.

Niin joo. Lopetan tämän lärpättämisen nyt, kerta minullahan ei ole mitään sanottavaa.