30. marraskuuta 2010

The Denial Twist

Pelkään aina kirjoittaneeni jotain tosi tyhmiä juttuja, kun kukaan ei kommentoi. Sitten haluaisin poistaa sen tekstin ja vajota jonnekin syvälle maan alle häpeämään omaa typeryyttäni ja nolouttani. Kuten eilen. Mutta sitten tajusin, että halusin kirjoittaa tuon jutun oikeastaan itselleni muistiin. Muistoksi siitä, että elämässä on joskus pieniä hyviä hetkiä. Sama se, mitä muut siitä ajattelevat.

Paitsi kommentoihan sitten vakituinen kasvojeni pelastaja Dårka, tiinahepuleiden (kts. ed. kappale) pelossa. Hymilö.

Huuhtelin äsken kahvipannua vessassa. Pannusta tupsahti yksi kahvinporo lavuaariin ja jäi pyörimään siihen virtaukseen menemättä viemäriin. Rupesin mielessäni laulamaan sille "juokse porosein, poikki vuoret maat, seistä syödä saat majall' impyein"... Jänskät sanat. Impyeet taitavat olla harveneva kansanosa tänä päivänä. Jos nyt lapsia ei lasketa.

Taannoin muuten kun oli noista epäloogisista laulunsanoista puhe, niin mietin tässä yksi päivä tuota Mana Manan kappaletta Kuolla elävänä. Niin miten sitä oikein muutenkaan voi kuolla kuin elävänä? Kuolleenahan enää ei voi kuolla. Tietääkseni.

Kolmas kummastelemani laulu on se mummolaan kun pyöräilemme (mikä sen biisin nimi sitten mahtaa ollakaan). Sen sanoissa ei varsinaisesti ole mitään epäloogisuutta, mutta jossain levytysversiossa ensin vaikkapa mieshenkilö laulaa, että "minä poljen" ja naishenkilö siihen perään, että "sinä ohjaat", niin silloinhan tavallaan se sama henkilö tekee sekä polkemisen että ohjaamisen. Tämä on vaivannut minua lapsesta asti. Toisaalta... Mikseipä niin.

Päätän blogin joulukalenterin kohtalosta tänä iltana. Todennäköisesti päädyn, jos päädyn, laittamaan jotain itse ottamiani omasta mielestäni kivoja kuvia, kaikkihan te palatte halusta nähdä niitä. Tai miten olisi joulukalenterillinen epäonnistuneita kuvia? Kuva joulukalenterini luukuista, sen pahvisen siis, oli kyllä ihan hauska ehdotus, mutta se vaatisi minulta joka päivä kuvan ottamista ja siirtämistä koneelle ja olen kauhean laiska tekemään sellaista.

Viimeisessä kappaleessa oli omituiset sana- ja pilkkujärjestykset, musta tuntuu.

11 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Tuosta mummolaan pyöräilystä, laulussa ei muistaakseni mainita mitään polkupyörän mallista tai niiden määrästä. Jos miehellä ja naisella oli ainoastaan yksi polkupyörä käytössä, niin silloinhan ainoastaan toinen voi polkea ja ohjata pyörää toisen istuessa mukavasti tarakalla. ;)

Penni kirjoitti...

Minä olen aina visualisoinut mummolaan polkemisen tapahtuvaksi tandem-pyörällä (tajusin tämän ihan juuri nyt). Sanoitusta en ole koskaan ajatellut, mutta jos mennään tandemilla(a-aa), on työnjako epäreilu. Toinen siinä vaan istuu ja laulaa...

Omituiset pilkku- ja sanajärjestykset on kivoja :)
Ja onnea tuohon joulukalenterihommaan. Kuulostaa kamalan kunnianhimoiselta, kun en oikein itse kykene sitotumaan noin pitkän aikavälin juttuihin. Ja joka päivä pitäisi *kops*

Tiina kirjoitti...

Tiina, niin, ihan totta, eihän siinä tosiaan sanota (että se on kermaa, ei kun äh, tästä tuli nyt joku valion ruokakermamainos). Mä olen aina ajatellut, että laulussa on kyse yhteispelistä ja siksi tuo duetto on hiukan häirinnyt.

Penni, mäkin pienenä ajattelin tandemia jostain syystä. Yksilöpyörällä ne varmaan menisi silleen, että toinen istuu satulassa ja polkee, ja toinen sylissä ja ohjaa. Mutta ilmeisesti ei sitten kuitenkaan. Ainoastaan minun mielikuvissani. ;)
Ja joo, voi olla, että siitä tulee vähäluukkuinen joulukalenteri. Ans kattoo. :D
Kai mä mietin sitä jonkinlaisena blogin aktivoimisena, kun tämä on ollut jotenkin nihkeätä viime aikoina.

Dårka kirjoitti...

Tossa on muuten väärä taivutus. Pitäisi olla "impyet" eikä "impyeet", joka on monikko. Ellet sä Tiina sitten halua varta vasten kirjoittaa joukosta impilaumoja. Tai jotain.

Olenko muuten ainoa, jota ärsyttää nykykielen taivutus esimerkiksi: "Kaksi Tiinaa kävelivät kadulla" v. "kaksi Tiinaa käveli kadulla", joista jälkimmäinen on oikein.


Joo.

Olen vanha, läski ja konservatiivinen. MOT

Tiina kirjoitti...

No mun täytyy tunnustaa, että kopsasin noi sanat suoraan jostain netistä, joten virhe ei ollut mun. Hahaa!
Ja impye on mulle sen verran vieras sana, etten käynyt edes ajattelemaan sen taivutusmuotoja. :D

Tepo kirjoitti...

Huijaa joulukalenterin kuvaamisessa. Ostat sitä varten erikseen kalenterin, jonka riivit auki saman tien aattoon asti ja otat kuvat valmiiksi.

(Ja toki poistat tän kommentin täältä heti kun oot lukenu, jottei asia paljastu joulukalenteria seuraaville. Ei siis että ite jättäisin katsomatta niitä kuvia. En tietenkään!)

lostis kirjoitti...

Eräs ystävä lahjoitti kivana joulukalenterina viime vuonna meille joulua inhoaville ystävilleen yhden kivan asian ajateltavaksi joka päivä. (Kirjoitti ne siis meille täällä internjetissä, niin.) Minä tykkäsin siitä kovasti.

nona kirjoitti...

Ajattelin ehdottaa joulukalenteriksi kissakuvia päivittäin, mutta jos kaikki eivät ole ihan niiiiin kissaihmisiä, niin hauska kuva aiheesta mistä vaan, vaikka hajalaukaus, olisi kiva.

termostaattori kirjoitti...

Ei kommenteista kannata ottaa stressiä. Itsekin välillä kuvittelen että nyt tuli niin timangia scheissea että porukka tuntee varmasti pakonomaista tarvetta kommentoida -> mitään ei kuulu.

Sitten kun taas annan molempien aivopuoliskojen levätä, ja kirjoitan sillä mitä aivokurkiaiseen oli jäänyt ennen huoltokatkoa -> kommenttilaatikko pursuaa.

Ei noista oikeastaan koskaan tiedä mikä oli se laukaiseva tekijä ;)

Ai niin herramunjendeera, nythän on joulu :D ja minulla ei vieläkään joulukalenteria... D:

Tiina kirjoitti...

Tepo, valehtelisin jos väittäisin, ettei tuo huijaaminen olisi käynyt mielessä. ;D

Lostis, tuo kuulostaa hauskalta ajatukselta. Matkisin, jos minulla olisi 24 päivälle kivoja asioita. Mutta ei taida olla.
Tai sitten voisi tehdä sellaisen käänteisen, missä joka päivä kertoisi jotain tosi karuja juttuja maapallon kohtalosta yms. niin sitten jouluna kaikki olisivat jo ihan ranteet auki -fiiliksissä.

Nona, niin, ja mä en pysty myöskään ottamaan joka päivä kuvaa kissasta. Paitsi vanhoja kuvia tietty voisi hyödyntää, mutta musta tuntuu, että ne alkaisivat vähän toistaa itseään jossain vaiheessa. :)

Termostaattori, kyllähän mä sen tiedän, ettei kannata, mutta teen paljonkin asioita jotka ei kannata. ;) Enkä tiedä onko stressaaminen tässä kohtaa oikea sana. En siis esim. kirjoittele tekstejä sillä periaatteella, että tahdon niihin paljon kommentteja (provosoiminenhan olisi helppoa) eikä sillä kommenttien määrälläkään ole niin väliä. Se yksikin riittää. Kunhan joku noteeraa. Mutta jos ei tule YHTÄÄN kommenttia, niin se on kamalaa. :D

Char kirjoitti...

Tiina,

minä luen blogiasi aina! Paitsi tällä viikolla, kun oli tuo telkkarin-asennus-ongelma, ja olin koko ajan puhelimessa.

Kirjoitat niin kauniisti, että minulle tulee kynnys vastata.- Mutta jos tällaiset maatiaisvastaukset kelpaa, kommentoin kyllä vaikka päivittäin. :D

Eivät postauksesi missään bittiavaruudessa yksinään leiju; luettu on, ja mietitään usein.

Koetan olla jatkossa konkreettisemmin mukana. :)