10. helmikuuta 2011

Oudoilla ovilla


Valokuvatorstain 194. haaste.

4 kommenttia:

nona kirjoitti...

Aika jännä aihe. En tunne ketään sotalapsena ollutta, mutta herkkä aihe, siis sillä tavalla, että se herkistää, vaikken muuten sotajuttuja jaksakaan. Koskettava, sitä kai etsin.

Tiina kirjoitti...

Mäkään en tunne ketään sotalasta. Tämä muistomerkki vaan tuli mua vastaan eilen ja suorastaan halusi tulla kuvatuksi tähän haasteeseen. :)

Dårka™ kirjoitti...

Mä tunnen useita. Mm. yksi mun opettajista oli ollut sekä Tanskassa että Ruotsissa. Eipä se tuntunut olevan katkera kokemuksistaan. Ollenkaan.

Mistä pääsemme linkkiin asiasta. On tossa jotain pistettä kylli.

Tosta kuvasta tuli mieleen Juhani Ahon Rautatie. Älkää kysykö.

Tiina kirjoitti...

Jos ajattelee, että nyt syttyisi sota ja minulla olisi pieniä lapsia, niin jos minulla olisi mahdollisuus lähettää heidät jonnekin toiseen maahan, niin todennäköisesti sen tekisin. Vaikea paikkahan se olisi, jos ei itse voisi lähteä mukaan, mutta parempi vaihtoehto kuin lasten kuolla pommituksissa.
Varmasti monet sotalapsista ymmärtävät sen eivätkä siksi ole katkeria tapahtuneesta.

Hakuammun, koska en asiasta oikeasti mitään tiedä.