16. tammikuuta 2012

Mun sydämellä on kypärä


Internet on ahdistava paikka. Nettikeskustelut ja uutiskommentit pursuvat ihmisten vihamielisyyttä, pahaa oloa ja ahdasmielisyyttä. Mistä se kaikki suvaitsemattomuus ja toisten halveksunta kumpuaa? Mistä näitä oman ahtaan ja tunkkaisen napansa ympärille kietoutuneita peikkoja riittää? Tekisi mieli irrottautua tästä kaikesta.

En ole tottunut eripuraan. En ole tottunut siihen, että hyväntahtoisuus tulkitaan pahantahtoisuudeksi. En ole tottunut vihamielisyyteen. En ole tottunut keskusteluun, jossa vastapuoli haukutaan, nöyryytetään ja sen jälkeen niitataan mahdollisimman pieneksi rutuksi maanrakoon. En ole tottunut siihen, että tulen joko tahallaan tai tahattomasti väärin ymmärretyksi. Mutta sellainen on internet. On helppo irrottaa vain yksi lause asiayhteydestä ja mäiskiä sillä sitten kasvoille. On helppo saada toinen tuntemaan itsensä tyhmäksi. On jopa pelottavan helppo ymmärtää toisen asenne väärin, kun ei kuule äänensävyä eikä näe kasvojen ilmeitä. Jos vastapuoli on päättänyt, että olen pahis, niin sen jälkeen on aivan turha sanoa enää itse yhtään mitään. Se maailma on niin raadollinen ja ehdoton. En halua elää sellaisessa maailmassa.

Olen tottunut elämään hyväntahtoisten ihmisten keskellä, jotka kuuntelevat, auttavat ja ymmärtävät. Olen tottunut elämään sivistyneiden ihmisten keskellä, jotka eivät halua pahoittaa toisten mieltä, koska siihen ei ole mitään tarvetta. Olen tottunut siihen, että toiselle ei huudeta eikä toista ivata, vaikka toinen olisikin eri mieltä. Olen tottunut siihen, että väärinkäsitykset pystytään oikaisemaan. Olen tottunut siihen, että maailmassa on kaikki sateenkaaren värit, ei vain musta ja valkoinen. Sellainen on minun todellinen maailmani. Siellä on helppo nauraa. On helppo halata. On helppo pussata. On helppo sanoa kivasti ja on helppo ilahduttaa toisia ihan pienilläkin jutuilla. Ja asioista on helppo puhua, vaikka näkemyseroja löytyisikin. Tällaisessa maailmassa haluan elää.

Kuten Maija uudenvuodenlupauksessaan sanoo: "Yritän valita verkossa tarkemmin mihin aikaani käytän. Yritän välttää sanoja, jotka ovat tyhjiä, ummehtuneita, vihaa täynnä."

Niinpä.

12 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Huuuu! Missä sä oikein liikut, pimeillä kujilla? :-)

Tiina kirjoitti...

Hyvä kysymys.
Mutta ei oikeasti tarvitse mennä kuin jonnekin Aamulehden kommenttipalstalle, kun alkaa ahdistaa. Hesarissa sama ilmiö on ehkä hiukan lievempi.

Mymskä kirjoitti...

Mun sydämellä ei oo kypärää. Siksi en voi mennä tuollaisiin paikkoihin, riittää kun olen joskus kurkannut :) (olen siis pupu, työnnän pääni pensaaseen ja uskottelen ettei vaaraa ole)

Tiina kirjoitti...

Mäkään en ollut huomannut pukea kypärää eilen, kun sain köniini oikein kunnolla yhdellä kommenttiosastolla. Mielestäni puhuin ihan faktoilla, mutta sainkin yhtäkkiä miesvihaajan ja feministin leiman otsaani. Ja kun tarkensin omaa näkökulmaani, joka ei sopinut muottiin, johon tämä misogyyni minut tunki, niin olin vain "hätäpäissäni keksinyt" mielipiteeni.
No, poistin kommenttini enkä viitsi tässä nyt yksilöidä tuota sotatannerta, koska en halua blogin pitäjälle mitään pahaa. Hyökkääjä oli siis täysin ulkopuolinen.
Päätin vaan jatkossa pysyä erossa keskusteluista, jotka koskevat naisia, miehiä, naisia ja miehiä, suomalaisia, ulkomaalaisia, marsilaisia ja mitä näitä nyt on.

gata kirjoitti...

Se on totta, että ihmiset eivät internetissä välitä pienemmistäkään käytöstavoista, puhumattakaan toisen kunnioittamisesta tai järkevästä keskustelusta. Onneksi netissä voi tosiaan valita, kenen kanssa juttelee ja milloin, missä. Surevan ei kande mennä ottaan turhaa hittiä. Suojaa itses, kiva Tiina!

Timo kirjoitti...

Joku oli linkannut tämän videon ja kommentoi siihen että hän ajatteli internettiä tälläiseksi ennen kuin tutustui 'paikkaan'.

Ja kun niitä eri asioiden vuokaavioita jäi kerran talteen yks, joka alkoi 'sinä siis suutuit jostain internetissä'. Jokaisen toimintavaihtoehtohaaran takaa löytyi lopuksi, ettei asiaan loppujen lopuksi kannata vaivautua reagoimaan. Tuolla periaatteella jää kyllä keskustelut tekemättä, mutta musta tuntuu ettei ihmiset useinmiten muuta mielipidettään, varsinkaan jos joku tuntematon sen heille yrittää perustella.

termostaattori kirjoitti...

Jos se yhtään lohduttaa, niin muutkin ovat asiaan havahtuneet: http://pantterin.blogspot.com/2011/12/ei-se-laatu-vaan-se-maara.html

Kimmeli kirjoitti...

Asiaa! Olen huomannut saman ilmiön ja vältän kaikkia sellaisia paikkoja, koska en vaan ymmärrä, miksi joidenkin on pakko aina vääntää asiat väärin ja kiukutella. En myöskään ymmärrä sitä, että on "paha olla". Se tuntuu olevan oikein muoti-ilmiö, kun on niin paha olla ja sen varjolla saa tehdä ihan mitä tahansa!!! Jokaisella on vastuu itsestään ja sen hyväksi on aina tehtävissä jotain, ettei ole "paha olo".

Tiina kirjoitti...

Gata, kiitti, ite oot kiva! En yleensä ehdoin tahdoin ole mennyt noihin keskusteluihin, mutta viimemmäksi se tuli jotenkin ihan puskista. En nähnyt niitä varoitusmerkkejä, jotka olisi pitänyt nähdä. (Enkä vieläkään ymmärrä miten muka sanoin pahasti miehistä, mutta oh well... Ei kai mun tarvikaan tietää, pääasia, että tiedän olevani väärässä!)

Timo, oi miten mukava video! On siitä Guggenheimista jotain iloakin näköjään. ;)
Olet kyllä ihan oikeassa, ei pitäisi reagoida. Joskus se on vaan ylpeydelle tosi vaikeata, kun tulee ihan perusteettomasti leimatuksi miksi milloinkin.

Termostaattori, kiitos linkistä, joka poikikin uuden postauksen. :)

Kimmeli, onhan se kai ihan tosiasia, että taantuma ja lama tuo tullessaan näitä lieveilmiöitä, mutta jotkut kyllä käyttävät tilannetta hyväkseen ihan vaan kiihdyttääkseen itsensä vihamieliseen olotilaan.

*itKuPiLLi* kirjoitti...

Oli kyllä niin hyvin kirjoitettu, olen ajatellut just ihan samoja asioita.

Ennen tätä nettielämää en ole oikeastaan törmännyt koskaan sen kaltaiseen ilkeämielisyyteen ja törkeyteen, kuin mihin nyt sitten on joutunut netin kautta tutustumaan.

Ja juuri toi, että vaikka oman mielipiteensä esittäisi ystävällisesti ja kohteliaasti, niin voi tulla turpiin oikein kunnolla. Mä olen tottunut IRL, että asioista voidaan keskustella ja olla eri mieltä, eikä se silti oikeuta mihinkään tylytykseen.

Mä en enää viitsi kommentoida sellaisille blogeille, joissa tulee turpiin jos uskaltaa sanoa oman mielipiteensä tai joissa jo etukäteen ohjeistetaan kommentoijaa sillä, mitä ei sitten saa sanoa.

Tiina kirjoitti...

Se on ihan totta, että tänä päivänäkään en tunne elävässä elämässä yhtään ihmistä, joka käyttäytyisi tuolla tavalla. En myöskään tunne yhtään naista, joka vihaisi miehiä enkä yhtään miestä, joka vihaisia naisia. En myöskään tunne yhtään "maahanmuuttokriitikkoa" enkä yhtään Perussuomalaisten kannattajaa. Silti nämä ihmistyypit tuntuvat olevan vallalla netissä.

DorianK kirjoitti...

Tässäpä onkin taas asia, joka ottaa päähän vähintään joka viikko, joskus päivittäin. Tosin nykyään ehkä vähemmän, kun pidän aikaani liian kallisarvoisena idioottien kanssa kinasteluun ja vältän siksi kommenttiosastoja oikeastaan kaikkialla. (Blogit ovat eri juttu, mutta näitäkin luen nykyään harvoja ja harvoin.)

Muistan joskus uskoneeni, että edes omalla nimellä esiintyminen rajoittaisi ihmisten typeryyttä, kun sitä vihaa ei voisi heitellä toisten niskaan puskista. Mutta nykyään homma tuntuu lähteneen niin käsistä, että sitä soopaa suolletaan omalla nimellä ja kuvallakin ihan surutta. Pahimmillaan sellaista kuraa lukiessa tulee jo samanlaiset toivottomuuden fiilikset kuin Kaurismäelle:
"Ihmiskunnan tilaus meni kuitenkin jo kolmekymmentä vuotta sitten. Nyt on lähdön aika. Ja mitä nopeammin lähtö tulee, sen parempi. Pentti Linkola on minuun verrattuna sosiaalidemokraatti. Hän jättäisi muutaman henkiinkin, mutta minun puolestani kaikki saa mennä."

Toisaalta voisi lainata toista ajatusta, jota ilmeisesti kukaan julkkis ei oikeasti ole tässä muodossa sanonut, mutta jota silti kovasti käytetään perusteltaessa milloin mitäkin:
"Pahuuden voittoon ei tarvita muuta kuin se, että hyvät eivät tee mitään."

Tuon voisi ajatella niin, että järkevienkin keskustelijoiden pitäisi yrittää jatkaa keskusteluaan, ettei netti jäisi vain niiden vaahtosuisten vatipäiden temmellyskentäksi ja saisi ihmisiä kuvittelemaan, ettei maailmassa ole enää mitään hyvää jäljellä. Niinhän siinä käy, että jos kaikki fiksut keskustelijat kyllästyvät meininkiin ja heittävät pyyhkeen kehään, keskustelun taso putoaa (keskiarvona) aina vain alemmas.

Toisaalta tuleehan siinä joskus raja vastaan, kuinka kauan jaksaa moista yrittää. Itselläni se on tullut vastaan aika monessa paikassa jo ajat sitten.

(Leimaan tässä itseni sujuvasti niiden fiksujen keskustelijoiden leiriin, mikä on tietysti aika omahyväistä. Mutta omasta mielestäni oikeasti yritänkin keskustella maltillisesti ja myös muiden näkökannat huomioon ottaen.)