25. marraskuuta 2012

You can run but you can't hide

Kaikkea tyhmää sitä tuleekin tehtyä. Törmäsin eilen illalla paikassa x tekstiin, jossa nimeni oli kirjoitettu väärin. Ei mitenkään harvinainen virhe, vaan jostain syystä monille tuntuu olevan luontevampi tapa kirjoittaa nimeni niin kuin se väärin kirjoitettuna on, vaikka oikea nimeni on "oikeampaa" suomea kuin se väärin kirjoitettu versio.  Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Johtuu kuitenkin ilmeisesti siitä, että väärin kirjoitettu versio on yleisempi nimi Suomessa ja myös jokunen julkisuuden henkilö kehtaa omistaa sen väärin kirjoitetun version.

No kuitenkin. Kaiken tuon seurauksena googlasin nimeni sillä väärin kirjoitetulla tavalla, koska halusin tietää kuinka moni osumista koskee nimenomaan minua. En jaksanut selata kovin pitkälle, mutta löysin yhden itseäni koskevan hakutuloksen ja loput koskivat väärinkirjoitusnimikaimaani. Sen jälkeen googlasin sitten omalla nimelläni sillä oikein kirjoitetulla versiolla. 

Voi helvettiläinen miten paljon alkoi ahdistaa. Google antaa hakutuloksina suoralta kädeltä Twitterin tilini, katuosoitteeni, jonkun ikivanhan kämäisen kotisivun, Koulukaverit-profiilin, Google+:n profiilin ja mitä kaikkea. Kaikki noista sellaisia, joita en todellakaan käytä juuri koskaan (paitsi katuosoitettani). Vaikka Facebook onkin parjatuin näistä sosiaalisen median sovelluksista, niin se on myös ainoa, josta olen helposti löytänyt asetuksen jolla voi estää Googlea löytämästä minua ja läväyttämästä minut kaiken kansan verkkokalvoille. Google+ on esimerkiksi luonut G+:n profiilikuvistani minulta kysymättä jonkun julkisen Picasa-kansion, joka löytyy helposti nimelläni googlaamalla enkä löytänyt mitään keinoa muuttaa kyseistä kansiota epäjulkiseksi. Ja jos joskus olen harkinnut lukituksen poistamista Twitter-tilistäni, niin viimeistään nyt päätin lopullisesti jättää sen tekemättä. 

Eipä sillä, en todellakaan luule ihmisten googlailevan minua päivät pitkät, mutta uskon esimerkiksi potentiaalisten työnantajien tekevän sitä. Eihän minulla varsinaisesti ole mitään hävettävää, paitsi se vanha kotisivu, jota en osaa enää poistaa, ja se Twitter-tili, joka on onneksi lukittu (johan muuten menisi maine), mutta tuleehan tässä silti jotenkin alaston olo. Ikään kuin olisi jäänyt kiinni housut nilkoissa. 

Ps. Yllä parjatun Googlen avulla löysin jo ohjeet, miten poistaa sekä Twitter- että Google+ -tilit hakuindekseistä. Ei se kuitenkaan toistaiseksi ole vielä tehonnut muuten, kuin nostamalla sen kämäisen vanhan kotisivun ensimmäiseksi hakutulokseksi. No, ehkä se kotisivu tekee vaikutuksen johonkin potentiaaliseen työnantajaan sillä, että olen joskus viime vuosikymmenellä osannut kirjoittaa pätkän html:ää ja javascriptiä. Ooh.

6 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Hehe, en tietenkään mennyt heti Googlaa nimelläsi :-D

Tiina kirjoitti...

Hohoo!
Onneksi sillä ei ole mitään väliä, sillä te, jotka tätä blogia luette JA tiedätte oikean nimeni, olette jo menetettyjä tapauksia. ;)

Neo kirjoitti...

Mä sentään ajattelin kommentoida ensin ja vasta sitten kuukkeloida. :D

Mutta tiedän ahdistuksen määrän, kun olen joskus kokeillut samaa. Paitsi että sieltä löytyvästä kotiosoitteessa en ole käynyt sitten vuoden 2009. Vaadin parempia yksityisyysasetuksia, etten joudu oikeasti suodattamaan itseäni enemmän kuin on tarpeen.

Anonyymi kirjoitti...

"Vaadin parempia yksityisyysasetuksia, etten joudu oikeasti suodattamaan itseäni enemmän kuin on tarpeen."
Vaatiahan saa ihan rauhassa.
Ihan äkkiä ei noin tapahdu, koska käyttäjät ja heidän (enemmän tai vähemmän) yksityiset asiansa ovat noiden firmojen tuote.

Tiina kirjoitti...

Neo, mulla joskus löytyi puhelinnumerokin ihan suoraan. Edes klikkaamatta linkkiä se näkyi siinä. Onneksi se oli kirjoitettu väärin. :D
Eipä sillä, löytyyhän nuo tiedot numerotiedustelustakin, mutta ei sen ihan noin helppoa tarvitse olla.

Anonyymi, noinhan se on. Mulla ei varsinaisesti niiden tuotteiden kanssa ole ongelmaa, eli ne itse tiedot pysyvät piilossa, mutta jotenkin se vaan ärsyttää, että niitä pitää silti tarjota ihmisille tuolleen hopeatarjottimella.

Neo kirjoitti...

Mä olen vähän sitä mieltä, että jos haluaa myydä tuotettaan, niin eihän siitä kukaan maksa, jos sen saa ilmaiseksikin.

Eli vaikka me ja meidän tiedot onkin niiden tuote, niin ansaitsemismielessä olisi ihan järkevää myydä niitä niille, jotka ovat valmiita maksamaan eikä jakaa ilmaiseksi parhaiten kysyvälle.

Toisaalta ihan sama, toisaalta ärsyttävää. En usko, että ketään jaksaa kiinnostaa. Mahdolliset tulevat työnantajat kyllä kuukkeloi varmastikin, mutta ei sieltä sentään mitään sen luokan sontaa löydy, että siitä haittaa olisi.