10. marraskuuta 2012

Teen tämän nyt selväksi, rakastan teitä kaikkia, piste.

Haluan nyt avautua asiasta, joka on painanut sydäntäni lähes vuoden.

Minulla on joulukorttien lähettämiseen sellainen ristiriitainen suhtautuminen. Tykkään lähettää joulukortteja ihmisille ja toivon niiden ilahduttavan vastaanottajaansa. Tykkään myös saada joulukortteja ja ilahdun jokaisesta kovasti. Toisaalta en halua lähettää joulukortteja siksi, että itse saan niitä enkä toivo kenenkään lähettävän minulle joulukorttia vain velvollisuudentunteen vuoksi, koska saa joulukortin minulta. Miten päästä siis sellaisesta velvollisuuden kierteestä, jotta kaikki lähettäisivät ja vastaanottaisivat joulukortit pelkällä pyyteettömällä joulumielellä?

Viime joulun alla luin yhdestä blogista katkerahkon valituksen siitä, miten ärsyttävää on, kun ihmiset lähettelevät joulukortteja. Jokainen postiluukusta pudonnut joulukortti koettiin ikään kuin vittuiluna ja jonkinlaisena vastalahjan vaatimuksena. Täysin käsittämätöntä minun kaltaiselleni joulu(kortti-)ihmiselle. (Kyllä, sisältäni löytyy joulu(kortti-)ihminen, vaikka sitä ei ehkä ihan heti uskoisi). Yritin puolustaa aitoja joulu(kortti-)ihmisiä, mutta sain vastaukseksi, että ainoastaan itse korttinsa askartelevat ihmiset ovat aitoja joulu(kortti-)ihmisiä ja kaikilla muilla on ikäviä taka-ajatuksia ja vaatimuksia kortin vastaanottajalle. Niin typerää kuin tämä onkin, niin ihan oikeasti pahoitin vähän siitä mieleni.

Joka vuosi lähetän tietyille tyypeille joulukortit. Useimmiten en tee kortteja itse, koska askartelu on ihan hanurista. Parina jouluna olen tainnut askarrella kortit itse, mutta en usko kenenkään arvostavan niitä riittävästi (eli kehystää seinälle tms.) siihen vaivaan nähden. Sen sijaan valitsen kaupan hyllystä henkilökohtaisesti jokaiselle oman kortin. Käytän siis aika paljon aikaa ja ajatusta niiden korttien valitsemiseen, vaikka ne ovatkin vain valmiita kaupan kortteja. Ostan aina kortteja, joiden tuotosta osa menee hyväntekeväisyyteen. Yleensä valitsen kuvapuolen perusteella mitä yhdistystä tai järjestöä tuen pennosillani, mutta viime vuonna valitsin pelkästään syöpäyhdistyksen kortteja. Siihen minulla oli erittäin painavat syyt. Ilahduin myös suuresti jokaisesta syöpäyhdistyksen kortista, jonka vastaanotin viime jouluna.

Nyt en sitten tiedä enää mitä ajatella joulukorteista. Enhän minä halua, hyvänen aika sentään, pahoittaa kenenkään mieltä lähettämälle hänelle ajattelemattomasti epäitsetehdyn joulukortin. Mielestäni ihmisessä täytyy olla perustavanlaatuisesti jotain vinksallaan, että edes suhtautuu asiaan sillä tavalla. Mutta jos joulukortit ovat suurimmalle osalle ihmisistä enemmänkin velvollisuus ja välttämätön paha, niin miksi edes vaivautua.

Kertokaa hämmentyneelle, miten suhtaudutte joulukortteihin siellä aivan sisimmissä sopukoissanne? Tuleeko teille joulukorttien mukana joulumieltä vai pahaa mieltä? Lähetättekö itse joulukortteja puhtaasta rakkaudesta vai pelkästä velvollisuudesta?

Ps. Pakko lisätä vielä, että viime jouluna kyllä itse pahoitin mieleni yhdestä saamastani joulukortista. Tai jos nyt en pahoittanut mieltäni, niin ainakin paheksuin kovasti. Sain joulukortin taholta, joka oli täysin tietoinen elämäntilanteestani vuosi sitten. Kortissa toivotettiin iloista joulua. Joko kortin valintaan ei ollut käytetty yhtään ajatusta tai sitten järkiparka oli karannut vuorille. Eihän kenellekään siinä tilanteessa voida toivottaa iloista joulua. Hei ihmiset, jos joku on juuri menettänyt läheisensä, niin älkää ikinä toivottako hänelle iloista joulua, koska eihän se nyt missään tapauksessa voi eikä edes tarvitse olla iloinen juhla. Miettikää edes sen verran sitä velvollisuuskorttia postilaatikkoon tunkiessanne.

28 kommenttia:

Puhalluskukkatyttö kirjoitti...

Mut onneks meidän lähipiireissä on vaan fiksuja ihmisiä, niin en usko kenenkään, jolle sä laitat kortin, pahastuvan niistä. :)

Tiina kirjoitti...

No toivon totisesti niin!
Jotenkin koko joulunpunainen maailmani järisi tuon viimejouluisen mielipiteen luettuani!

Mymskä kirjoitti...

Syvällä sisimmässäni minusta on ihan kiva saada joulukortteja. Ei niissä sinänsä mitään pahaa ole. Joskus muinoin tein aina kortit itse, mutta olenkin "askarteluihminen", ja tiesin jopa ihmisiä, jotka oikein odottivat (itsetekemääni) korttia, koska niissä oli aina, joka vuosi joku eri idea.

Viime vuonna laitoin "joulukorttirahat" (korttien askarteleminen on muuten kallista puuhaa, halvemmalla pääsee kun ostaa valmiina) hyväntekeväisyyteen, koska olen muutenkin alkanut panostaa sellaiseen mieluummin kuin läheisiin ihmisiin. Heheh. Kun sitten kerroin eräälle pitkäaikaisimmista ystävistäni, että minulta on turha odottaa korttia tänä vuonna, sain kuulla joutuvani "mustalle listalle". Se kai oli jonkinlainen vitsi, mutta vitutti siinä määrin, että ajattelin tänä vuonna, etten edes kerro kenellekään mitä "joulukorttirahoilla" teen. Niitä on minulta silti turha odottaa (varsinkaan tuossa taloudessa).

Mutta siis, periaatteessa joulukortit on ihan kivoja, en poista ketään kavereistani, jos minulle kortin lähettää.

Tiina kirjoitti...

Joo, siis ensisijaisesti ajattelisin, että ihmiset tykkää saada joulukortteja. Sitten löytyy tietysti niitäkin, jotka odottavat vastakorttia ja seuraavana jouluna lähettävät kortit tasan niille, joilta on edellisenä jouluna kortin saanut.

Joskus myös itse törmää niihin tyyppeihin, jotka lähettävät kortin vasta sen jälkeen, kun ovat saaneet minulta kortin. Ne tunnistaa 1. luokan postimerkistä. Se on tilanne, jonka haluaisin välttää. En siis halua kenenkään lähettävän minulle korttia vain siksi, että olen lähettänyt hänelle. Koska joulukortin ajatus ei ole synnyttää velvollisuutta ja huonoa omaatuntoa ihmisissä.

Voisin kyllä itsekin askarrella kortteja, jos olisi joku hyvä idea, mutta valitettavasti olen aika ideaköyhä. Tietty lehdissä ja netissä on kaikenlaisia ideoita, mutta se toteutus on ihan eri juttu. Ja kun ei niihin nyt ihan hirveän isoja eurojakaan viitsi sijoittaa juuri sen takia, että ne menevät jonnekin kaappiin pölyttymään heti joulun jälkeen. Ja toisaalta kaupan kortit ovat monesti kauniimpia kuin jos ostaisin Tiimarista palan kartonkia ja liimaisin siihen keskelle jonkun jouluisen kiiltokuvan. Vielä ehkä hopeatussilla raapustaisin hyvät jouluntoivotukset. :D

Jarno kirjoitti...

Mä en lähetä kortteja, enkä ota paineita siitä kenelle muistan hyvää joulua toivottaa ja kenelle se jää jostain syystä sanomatta tai tekstaamatta. Luotan siihen, että ihmiset tietävät minun välittävän. Joo, aika juron suomalainen suhtautuminen. Saan joulukortteja aina muutamia joka joulu, enkä erityisemmin niiden lähettäjien ajatuksia ole analysoinut. Olen vain kiitollinen siitä, että minä sain kortteja. Minua ne ei vituta. :)

Mymskä kirjoitti...

Piti tuossa sanomani vielä, etten suinkaan arvota kortteja siltä pohjalta, että onko se itse tehty vai ei. Askartelin ne omat kortit ihan vain siksi, kun se oli kivaa :)


Sen verran kyllä katson, että minkälaisen kortin saan. Jotkut selvästi valitsevat kortit ajatuksella, ja sehän on aina mukava huomata.

(Paljastan nyt salaisuuden: "askarteluihmisillä" on varsinainen kilpailu siitä, kenellä on hienoimmat (kalleimmat) kortit, parhaimmilla (kalleimmmilla) välineillä tehdyt, omaperäisimmät ideat, parhaat (kalleimmat) materiaalit jne. Että siinäkin on kilpavarustelun makua, joka maistuu, noh, paskalta. Koska sekään ei minusta ole se idea tässä. Kyllästyin noihin askartelujuttuihin/-piireihin juuri tuon takia, ja rupesin nyhräämään vain ihan oikeasti omaksi ilokseni)

Tuollaiset korttilistat on ihan hanurista, ja tuollainen vastinekortti kaikkein syvimmältä.

Anonyymi kirjoitti...

Joulukortit ovat mukavia. Kaikessa tuommoisessa on aina vastavuoroisuutta, mutta on älytöntä repiä pelihousujaan sen vuoksi. Kukin lähettäkööt kortin kenelle haluavat.
Tekstareita inhoan. Ne tuntuvat vittuilulta. Soittakaa, ihmiset, vaikka mieluummin.

Siitä iloista joulua -kortista.. En kauheasti ihmettelisi, jos lähettäjä olisi sitä halunnut toivottaa juuri siksi, että ilo oli muuten tiukassa. Tai sitten lähettäjä oli kuten minä - ei juurikaan ajatellut tekstiä.
(Älkää saako mitään ideoita. En ole koskaan lähettänyt Tampereelle yhtään ainutta korttia.)

Anonyymi kirjoitti...

*lähettäköön

Zepa kirjoitti...

Äääh. Mä saan vajaat kymmenen livekorttia joka vuosi. Ne on ihan kivoja joojoo mutta toisaalta aiheuttaa syyllisyyttä, koska ite en lähetä. Useimpina vuosina teen kuitenkin jonkinlainen e-kortin ite (tai kissat tekee, vähän riippuu millainen hetki on) ja lähettelen sitä ympäriinsä ja postaan myös blogiin. Ainakin kissojen blogiin siis. Koska joulu ei meinaa mulle mitään (tai hyvinä vuosina ei meinaa mitään, pahempina saattaa ahdistaa) niin kortilla pyrin lähinnä osallistumaan siihen, että joillekin toisille joulu meinaakin jotain.

Ohari kirjoitti...

Lähetän joulukortteja vain, jos jaksan itse askarrella. On siis jouluja, jolloin en lähetä kortteja. Siinä ei ole mitään syvempää filosofiaa takana kuin että näin se nyt on. Aika usein korttien lähettäminen menee niin tipalle, että joudun laittamaan ykkösluokan postimerkin. (Tiina, teoriasi vastavuoropakosta ei siis välttämättä pidä paikkaansa. :-) Joulukortteja on ihana saada, oli ne sitten ostettuja, tehtyjä, hyväntekeväisyyttä, ilmaisia, hienoja, rumia tai ihan mitä vaan. Tykkään joulutekstareistakin! Ja joulupuheluista, jos nyt en joudu höpöttämään puhelimessa koko aattopäivää, enkä varsinkaan Lumiukon aikana. Itse en jouluna soittele. Tämmöisestä kilpailu- ja vittuilupuolesta tässä joulutervehdysasiassa olen ihan pihalla, ja siellä meinaan pysyäkin. Paitsi nyt ihan vähän tässä sanon, että mitä helvettiä & kaikkea kans.

gata kirjoitti...

Mä just tajusin, etten todellakaan aio askarrella joulukortteja tänä vuonna itse. Ei pidä ymmärtää väärin, mä pidän askartelemisesta paljon, mutta totta puhuen reippaan 20 joulukortin askarteleminen käy vaan jo työstä. Tietysti jos olisi kummallinen, voisi askarrella joulukortteja pitkin syksyä, jolloin tekotalkoot ei paisuisi lainkaan ahdistavaksi, mutta sen kaltaista suunnitelmallisuutta ei löydy kuin ehkä Anu Harkilta. En halua olla Harkki. Siispä, tänä vuonna, minä aion ostaa jokaiselle Tiina sun esimerkin siivittämänä henkilökohtaisesti valitun valmiin kortin, joiden tuotoista osa menee hyväntekeväisyyteen.

Sitten toinen juttu. Mua jotenkin ahdistaa ekologisena ihmisenä kaiken maailman turha tilpehööri. Myös joukortit. Jouluihminen minussa pitää korteista ja jos mahdollista, katselee myös kyläpaikoissa joulukortit läpi. Kortteja on kiva saada ja lähettää, mutta minne helvataan ne pitäs tunkea pyhien jälkeen?? Samaa koskee synttärikortitkin. Onhan ne ihania, mutta kuka säilöö kolmen hengen perheen kaikki synttäri- ja muu kortit joka vuodelta ja minne ja MIKSI? Lapsen kortit olen pyrkinyt säilyttämään muistojen laatikkoon, mutta taidanpa niistäkin karsia nyt raa'alla kädellä.

Annikki kirjoitti...

Kortteja on kiva saada. :)

Unohdan itse lähettää niitä lähes joka vuosi, samoin unohdan ostaa ajoissa lahjat ja kaikki tapahtuu aina vähän samaan tyyliin kuin talvi autoilijoille etelässä: pääsi yllättämään.

Tiina kirjoitti...

Jarno, juuri noin. Ihan hulluahan se olisi ajatella, että juuri se hyvänjouluntoivotus olisi se mittari, joka kertoisi että välittää toisista.

Mymskä, niin arvelinkin. :)
Tuntuu, että oli mikä tahansa harrastuspiiri (jossa on paljon naisia?), niin kuvioihin tulee kilpailu ja paskanjauhanta ja kaikki sellainen fantsu.
Itse muuten kerran ihan vahingossa huomasin, että olin saanut samalta ihmiseltä kahtena peräkkäisenä jouluna ihan samanlaisen kortin. Enemmänkin huvituin kuin loukkaannuin. :D

Anonyymi, on siinä toki vastavuoroisuutta, että tuskin kukaan jaksaisi kovin pitkään lähetellä kortteja jos ei saisi yhtään takaisin. Ja on kiva muistaa joitain sellaisiakin, joiden kanssa ei kovin aktiivisesti muuten ole tekemisissä.
Voi hyvin olla, että kortin lähettäjä on ajatellut noin, mutta minusta ei vaan ole korrektia toivottaa iloista joulua silloin kun siinä ei ole mitään iloista. Muut voivat kokea asian toisella tavalla, mutta omasta mielestäni se on aika tunteetonta.
Ja ei, en todellakaan olisi saanut mitään ideoita.

Zepa, mutku mun mielestä just ei tarvitsis tuntea syyllisyyttä. Jos joku sen vuoksi lähettää kortin, että tarvii tuntea syyllisyyttä, niin se kertoo sitten enemmän siitä lähettäjästä kuin vastaanottajasta.
Minä ainakin lähetän kortit tietylle joukolle ja tietty joukko lähettää minulle, mutta ei noiden joukkojen tarvitse mennä yksi yhteen. Ei sillä ole mitään väliä. On minullakin läheisiä, jotka eivät koskaan lähetä kortteja eikä se hetkauta yhtään. Lähetän niille silti. Taidan lähettää sullekin. ;)

Ohari, joo, toki on mattimyöhäisiäkin, ettei se 1. luokan postimerkki mitään raakaa totuutta välttämättä kerro. Joskus sen vaan tietää.
Musta on ihana, jos muista on ihana saada joulukortteja. Musta myös on kiva, kun puhelin piippaa aattoiltana ja joku laittaa vielä toivotuksia. Ei sitä nyt puhelimessa jaksaisi jaaritella, kun on siinä kaikkea muutakin (kiire tunkea kinkkua kitaan).
Lumiukkoa en kyllä katsele, olen sillä tavalla rajoittunut.

Gata, sullahan onkin orjatyövoimaa, joka voi näppärästi askarrella teidän kortit ja vooooi miten söpöjä niistä tuleekaan. Hyödynnä sitä mahdollisuutta! :)
Katselin juuri eilen kaupan hyllyssä jotain Koto-lehteä ja mietin anuharkkiutta. Aika outo kuvio.
Minä en osaa pitää paperia ja pahvia kovin suurena ekologisena pahana. Toisaalta oma korttimääräni ovat sen verran pieniä, että ne mahtuu kevyesti jonnekin lipaston laatikkoon. Siellä on varmaan viimeisten 10 vuoden kortit sulassa sovussa. En raaskisi heittää pois!

Annikki, tiedän tuon ihmistyypin ja mielestäni teitäkin tarvitaan pitämään tasapainoa yllä. :)

sade kirjoitti...

Minusta kortteja on yhtä kiva saada kuin lähettää. Monena vuonna olen askarrellut kortit itse, mutta tänä vuonna saatan lähettää kaupan kortit, askarteluhammasta ei oikein kolota.
Voiko olla, että "vastavuoroisuuden" edellyttäjät ja olettajat suhtautuvat ihmissuhteisiin muutenkin vähän kaupankäyntinä (rumasti sanottuna). Siis että sitä vastavuoroisuutta jotenkin mitataan, eikä se ole luontaista, kuten läheisissä ihmissuhteissa käsittääkseni pitäisi olla.

Kirsikka kirjoitti...

Sanottakoon nyt alkuun, että en ole jouluihminen. Tai voisin ollakin, mutta tämä nykyinen kaupallismaterialistinen kilpavarustelujoulu ei ole minua varten.

Mulla on "joulukorttilista", jolla oleville ihmisille lähetän yleensä kortin riippumatta siitä olenko heiltä korttia saanut vai en. Joulukortteja on myös kiva saada.

Mutta.
Valmiina ostetut kortit, joihin ei tarvitse muuta kuin nimi kirjoittaa, tuntuvat jotenkin tyhjiltä. Sekä saada että lähettää. Itse en jaksa kortteja läheskään joka vuosi tehdä, ja silloin kun teen, kieltämättä ajattelen, että osa vastaanottajista on sellaisia, että kortti luetaan kerran ja heitetään roskiin. Että vähän niinku hukkaan menee oma työ.

Muutenkin haluaisin vastustaa kaupallista joulua ja olla siksi lähettämättä "pakollisia" joulukortteja. Tuo Mymskän idea joulukorttirahojen laittamisesta hyväntekeväisyyten kuulostaa itse asiassa tosi houkuttelevalta. Toisaalta sitten olisi kiva tiedottaa ihmisille, mihin heidän "joulukorttinsa" on mennyt. Ja sen voisi kivasti tehdä kortilla...

Argh! Perutaanko vaan koko joulu hei? Kaikki pääsee helpommalla...

Tiina kirjoitti...

Sade, kyllä mä luulisin myöskin, että jollain tavalla haasteellisia ihmissuhteissaan täytyy olla niiden tyyppien, jotka odottavat korttia kortista.
Mustakin on kiva saada ja lähettää kortteja (kuten on selväksi tullut) ja jotenkin kovin surullista, että kaikki eivät koe asiaa niin.

Kirsikka, eli säkin tavallaan kuulut siihen joukkoon, joiden mielestä vain itse tehdyt joulukortit on kiva juttu?
Mä en koe korttien lähettelyä mitenkään kaupallisena juttuna. Joulukorttien lähettäminen on tietääkseni tosi vanha perinne sieltä ajalta, kun kaupallisuutta ei oltu vielä keksittykään. Ystävänpäivä- yms. amerikkalainen skeida on sitten eri asia enkä niinä päivinä lähettele kortteja kuin korkeintaan yhdelle tai kahdelle, mutta musta on kiva ilahduttaa ihmisiä esim. syntymäpäivänä, kun kukaan ei nykyään enää oikeasti lähetä postissa mitään. Paitsi jouluna.
Tosi ikävää, että niin moni tuntuu kokevan sen "pakollisena" ja tulkitsee myös vastaanottamansa kortit "pakollisina". Pitääkö niihin sitten nykyisin rustata joku disclaimer, että tätä korttia ei ole lähetetty pakosta vaan puhtaasta joulumielestä eikä tämä kortti odota minkäänlaista vastapalvelusta vastaanottajaltaan...

Kirsikka kirjoitti...

Myönnän, tää joulukorttijuttu on hankala. :\
Synttärikortit taas on todella jees, paitsi että niissä on sitten se syntymäpäivän muistamisen ongelma...

Ei oo helppoa ihmisellä.

Tiina kirjoitti...

Facebook on onneksi helpottanut ihmisten syntymäpäivien muistamista. Jopa täysin (minulle) tarpeettomien ihmisten. Paitsi sitten kun se syntymäpäivän huomaa, niin ei ehdi enää laittaa korttia postiin. :D

Riikka kirjoitti...

Mä en lähetä joulukortteja enää, koska en enää vietä joulua sitäkään vähää kuin joskus. Aiemmin lähetin ja silloin yleensä tein kortit itse, koska musta se oli kivaa. Tai sitten yritin valita vähän samalla tapaa kuin sinä Tiina. Nykyään annan joka joulu rahaa johonkin hyväntekeväisyyteen ja se on mun joulukortti/-lahja kaikille (paitsi muutamalle tärkeälle lapselle saatan antaa jotain).

Lähetän kyllä kortteja muuten. Yleensäkään en oikein arvosta juhlapäiviä, koska ne eivät usein ole tärkeimpiä ja ihmisiä on kiva muistaa ihan yllättäen jonain näennäisen tavallisena päivänä. Kortteja on kiva saada, jopa jouluna josta en muuten välitä.

Minusta sellaiset kortit on kivoimpia, joissa on joku idea. Siis ovat itsetehtyjä, tarkkaan valikoituja tai niihin on kirjoitettu jotain erityistä. Itse en koskaan lähetä sellaista korttia, jossa lukisi vain "Hyvää joulua" tai "Terveisiä Pariisista" vaan runoilen korttiin aina pitkät pätkät mitä milloinkin. Säilytän kyllä melkein kaikki saamani kortit, nekin joissa on vain painettu teksti ja nimi alla.

En perusta joulu- tai vaikkapa ystävänpäivätekstareista, en varsinkaan sellaisista kiertoviesteistä. Mutta syntymäpäivinä lähetän aina mieluummin tekstiviestin kuin fb-viestin. Jos tajuan ja mahdollista, onnittelen kyllä vielä mieluummin kasvokkain tai vaikka kortilla.

- S - kirjoitti...

Mä en ole lähettänyt joulukortteja vuosikausiin. Silti saan joulukortteja ja kivahan niitä on saada. Joistakin ihmisistä kuuluu tasan kerran vuodessa, sen joulukortin muodossa. ;)
Mutta en siis todellakaan ota mitään paineita siitä, että saan kortteja enkä itse lähetä yhtään. :)
Äitini ikäpolvelle joulukortit ovat jotenkin must ja suorastaan "pyhä" asia. Niitä lähetellään suurella pieteetillä tarkoin valitulle joukolle.

Eli joo, mulle saa lähettää, mutta ei, en lähetä niitä itse. :D

Artio kirjoitti...

Njääh.

Siis minähän olen tällainen pakana ja hirmu vähän kiinnostunut joulusiunauksista ja lapsista seimissä, mutta eihän se minua toki millään tasolla loukkaa, jos joku ottaa asiakseen jotain askarrellapaskarrella pikku kätösillään. Mutta iloa siitä pitää tekijän saada. Minuun on ihan turha tuhlata aikaa, rahaa ja tuskaa joulukortin muodossa, jos ei tehdessä joululaketti iloisesti keiku päälaella ja pörrösukan lämpö istu mieleen koko loppuvuodeksi. Että kääntöpuolena tässä minun melko välinpitämättömässä asenteessani on ehdoton loukkaantumattomuus, jos ei postipoika saakaan ylityötuntejaan ka(s)saan.

Sitten on sellaisia mukavia ihmisiä, jotka eristävät minut maailman kylmyydestä ihan vaan olemassaolollaan. Jos sellainen mukava ihminen ottaa asiakseen, ja joululaketti, ja pörrösukat, ja postipoika, minä saatan ihan vilpittömästi olla yllättynyt, ilostunut, huvittunut, ehkä vähän liikuttunut, otettu, helikellot ja tip tap.

Siis ehdottomasti.

Tiina kirjoitti...

Riikka, mä en jaksa joulukortteihin runoilla mitään sen erityisempää, ellei kuvapuolella runoilla (vaikka ihan itsekin, jos jaksaa tehdä kortit itse), mutta se on vain mun mielikuvitukseni köyhyyttä.
Kiertotekstarit onkin ihan blaah, mutta sellaset henk.koht. tekstarit on ihan kivoja.
Kaikista eniten kyllä ilahduttaa sellaiset kortit tai kirjeet, jotka tupsahtaa postiluukusta ilman mitään erityistä syytä. :)

-S-, mullakin on yksi sellainen ystävä, jonka kanssa en ole vuosiin ollut tekemisissä, mutta joka vuosi se lähettää mulle joulukortin ja minä sille. Kerran se jopa lähetti sellaisen onnea uuteen kotiin -kortin, kun olin lähettänyt osoitteenmuutoskortin. Tavallaan kiva, että edes joskus muistetaan, vaikka eipä sillä kummallekaan taida olla sen enempää väliä.

Artio, tarkennettakoon nyt sitten, jos jollekin on vielä jäänyt epäselväksi, että mun jouluni on pakanajuhla. Sillä ei ole mitään tekemistä siunauksen tai jeesuksen kanssa. Ainoastaan tonttujen, (tonttulakettien), kinkun, torttujen ja lahjojen!
Jotenkin kauhean ankealta kyllä tuntuu nyt suurimman osan suhtautuminen näihin joulu ja korttijuttuihin. Ollaanko me näin kyynisiä nykyään vai mikä siinä ahdistaa niin montaa...
Epäilen kyllä, että tämän blogin kävijäkunta on jotenkin keskimääräistä tiedostavampaa (ehkä väärä sana tähän kohtaan), ja että omat sukulaiseni ja ystäväni (teitä blogin kautta tulleita ystäviä ei lasketa) eivät ollenkaan ajattele tätä asiaa näin syvälisesti. Ainakaan toivottavasti. Kauheet paineet nyt tästä korttikuviosta, apua.

Sari kirjoitti...

Mun mielestä joulukortteja on ihana lähettää ja saada. En jaksa niitä koskaan itse askarrella, mutta tietysti arvostan itse tehtyjä kortteja tosi korkealle. Kerran olen lähettänyt joulukirjeen ja siitä tuli niin paljon positiivista palautetta, että tänä vuonna ajattelin uusia tämän tempauksen. Meillä on tapahtunut paljon vuoden aikana ja on sukulaisia ja tuttavia joiden kanssa ollaan vähän tekemisissä. Tulostus kauniille joulupaperille ja mukaan perhekuva ja se on siinä!

DorianK kirjoitti...

Minä olen muutamina viime vuosina lähettänyt joulukortteja jonkinlaiselle joukolle ihmisiä. Osittain se johtuu syyllisyydestä, kun niitä kuitenkin omastakin luukusta kolahtaa, osittain taas muka jonkinlaisesta aikuistumisesta. Jostain syystä nimittäin yhdistän korttien lähettämisen aikuisena olemiseen. Jotenkin tuo kai liittyy hyvään tapaan pitää yhteyttä — vaikka lähetänkin kortteja vain ihmisille, jotka kyllä näen vähintään muutaman kerran vuodessa muutenkin. Ehkä tuosta oudosta syyllisyydestä johtuen myös säilytän kaikki saamani kortit pitkään, vaikka ne olisivat kuinka rupuisia.

Lähetän matkaan ihan kaupan valmiita kortteja. Valitsen kyllä mahdollisimman kauniita yksilöitä, mutta vain paria erilaista. Enempää vaivaa en jaksa nähdä ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että ei kiinnosta. Tosin mitä läheisempi kortin saaja minulle on, sitä enemmän korttiin panostan. Omin karvaisin kätösin väännettyjä kortteja en muista aikuisiässä antaneeni kuin tyttöystäville, mutta myös vanhempien ja isovanhempien korttien kanssa olen valikoivampi. (Heille hommaan myös isän- ja äitienpäiväkortit ja vanhemmilleni syntymäpäiväkortit, joita tulee tosin ostettua ja ihan askarreltua ystävillekin.)

Reaktioni muiden lähettämiin kortteihin on joko lievä ilahtuminen tai täydellinen välinpitämättömyys (ja joskus jopa hetkellinen ärsyyntyminen, kun kortit pyörivät jaloissa kotiin tullessa). Mitä läheisempi ystävä, sitä todennäköisemmin ilahdun. Tai jos kortti ei ole yhtä huono kuin mitä itse lähetän, ilahdun myös melko varmasti. Muistan useamman vuoden takaa hyvän ystäväni lähettämän kortin, joka oli askarreltu itse todella kauniiksi ja johon oli selvästi mennyt aikaa ja vaivaa. Ei se kehyksiin päätynyt, mutta mieleen jäi varsin elävästi. Toisena ääripäänä muistan erään ystäväpariskunnan joulun lähellä lähettämän osoitteenmuutoskortin, johon oli samalla kirjoitettu "Hyvää joulua!" ja liimattu pieni jouluaiheinen tarra. Se oli kyllä niin huvittava, etten sitäkään hirveästi paheksunut.

Jokseenkin nihkeä suhtautumiseni joulukortteihin johtuu yleisestä jouluvastaisuudesta. Jos pystyisin, välttelisin koko juhlaa. Hankin kyllä mielelläni lahjoja läheisille ihmisille, mutta joulu on minusta kuitenkin selkeästi perhejuhla (ja erityisesti lapsiperheille). Viime vuosina koko hapatus on tuntunut täysin vieraalta. Myös materiaa minulla on enemmän kuin tarpeeksi ja mitään, mitä todella haluaisin, ei voi lahjapaperista löytää.

Anonyymi kirjoitti...

Tämä taitaa tulla vähän jälkijunassa mutta tulkoon. Sain inspiraation sanoa jotakin kun luin Sarin kommentin noista joulukirjeistä - anteeksi vaan mutta minusta ne ovat jotenkin kamalan ällöttäviä (no en ole lukenut Sarin kirjettä ja ehkä se ei olekaan). Minulla on yksi serkku joka on jo vuosikausia lähettänyt kaikille tutuilleen joulukirjeen jossa kertoo yksityiskohtaisesti millainen vuosi kaikilla hänen perheensä jäsenillä on ollut, ja mukana on aina kuva jossa koko perhe hymyilee tonttulakit päässä. Nolottaa aina niin kamalasti ettei sitä meinaa saada loppuun asti luetuksi, vaikka tietenkin luen, vähän kuin jotain sosiaalipornoa jonka lukeminen hävettää mutta ei sitä voi keskenkään jättää. Minusta sellaisen kirjeen lähettäminen on jotenkin kornia ja itsekeskeistä. Taidan olla kylmähkö ihminen eivätkä minua itsetehdyt kortit ilahduta sen enempää kuin ostetutkaan, mikä EI tarkoita sitä etteivätkö ilahduttaisi ollenkaan. Nyt asun kaukana Suomesta eikä täällä tietenkään korttiperinnettä tunneta ollenkaan, niin että ainoat kortit tulevat Suomesta. Liimaan ne tuohon keittiönoveen muutamaksi viikoksi. Vuosi vuodelta niitä tulee aina vähemmän, se nyt on luonnonlaki jos asuu kaukana.

Anonyymi kirjoitti...

Joulukirjettä en olekaan koskaan saanut. Kuulostaa samanlaiselta ikävältä pakkosyötöltä kuin lomakuvien katselu.

Tiina kirjoitti...

Sari, mukavaa, että jollain muullakin on noin mutkaton suhtautuminen joulukortteihin. Itse en jaksaisi kirjeitä kirjoitella, kun ei ole mitään kerrottavaakaan, mutta olisi kyllä mukava saada kirje joltain. :)

DorianK, kai se aikuistumiseen liittyy ainakin sillä tavalla, että lapsena sitä on vain nimenä äidin lähettämissä korteissa (ainakin meillä) ja sitten kun on "iso", niin voi alkaa itse lähetellä. Eräänlainen perinne se tämäkin.
Se on kyllä ihan totta, että ilman lapsia joulu ei tunnu ihan samalta. Siinä on jotain vähän teennäisen pönöttämisen makua. Kunnes saa riittävän monta kupillista terästettyä glögiä.

Anonyymi #1, joulukirjeisiinkin voi näköjään suhtautua monella tavalla. Kai se on kiinni siitä tyypistäkin, kuka sen lähettää. Musta olisi kiva saada kirje joltain, josta oikeasti tykkään ja kiinnostaa kuulumiset, mutta joku kaukaisempi sukulainen kirjeineen ja perhekuvineen voisi aiheuttaa lievää silmienpyörittelyä.

Anonyymi #2, tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen, eli mitä ihmiset tykkäävät valokuvista teetetyistä joulukorteista, joissa on perheen vauva tai vaikka lemmikkieläin...

#2 kirjoitti...

Mikä ettei..
Minusta ne saattavat olla hauskoja, mutta useimmilla ei ole lahjoja tai tuuria sen aikaansaamiseksi. Yleensä kai lähinnä saadaan aikaan myötähäpeää, kyllästymistä ja välinpitämättömyyttä kuten lomakuvissakin. Toisaalta yksi kuva ei ole paha. Toisaalta joulun tunnelma ei siitä oikein välity - se on jotenkin kulttuurisesti samaa kuin hauskimmat kotivideot.