7. helmikuuta 2013

I'm sweating and breathing and staring and thinking

Toisaalla oli puhetta polvien hikoilusta. Tunnustan tämän nyt tässä teille kaikille. Hei, olen Tiina ja olen polvihikoilija. Erityisesti vasen polveni hikoilee treenatessa. En tiedä miksi. Katsokaa vaikka itse.



Kuvassa siis treenihousuni (ennen pesua). Kuva on hieman ylivalotettu, jotta nuo läikät näkyisivät paremmin. Katsokaa siis housujen oikeata polvea (kuvassa vasemmalla) ja sen jälkeen vasenta. Vasen polveni hikoilee erittäin paljon! En tiedä sitäkään, miksi noihin housuihin jää tuollainen renkula (eikös normaalit vaatteet vaan kuivu ja that's it?).

Eilen oli ravintoaiheinen teoriatunti rainerin kanssa. Joku pyysi siitä raportin, mutta en varmaan osaa sanoa mitään kauhean älykästä. Proteiinia ei juurikaan voi syödä liian paljoa (tai varmasti voi, mutta ei minun ruokailutavoillani), hiilihydraatit minimiin, leipä pois, juusto pois, sokeri pois ja syödä pitää 2-3 tunnin välein. Se vanhan kansan väite, että kuuden jälkeen ei saisi syödä on ihan puppua. Voi syödä ihan mihin aikaan tahansa, paitsi yöllä, kun elimistön pitäisi levätä, eikä se lihota yhtään sen enempää. Ja kalori on kalori, eli se on loppujen lopuksi ihan sama mistä se kalori tulee, se on kuitenkin kulutettava pois. En silti saa mennä Hesburgeriin. McDonaldsista ei ollut puhetta. Ostin proteiinijauhetta ja shakerin. Olen nyt yksi niistä.

Se on vähän hassu juttu, kun kaapissa on hyllyllinen housuja, jotka pääsääntöisesti ovat liian isoja. Mutta voiko niitä heittää pois? Mitä jos joku päivä kuuluu vain repsahdus, kun mopo karkaa käsistä ja lihon takaisin? Yläosien kanssa olen onnekkaampi siinä mielessä, että pukeutumistyylini ei ole koskaan ollut erityisen tyköistuva. Voin siis pukea jonkun vuoden tai parin takaisen tunikan päälleni ilman, että se edes näyttää liian isolta. Lisäksi nyt päälle mahtuvat nekin paidat, jotka eivät pariin viimeiseen vuoteen ole oikein hyvin mahtuneet.

Project Maman tuoreinta kirjoitusta lukiessani jäin miettimään, että koskahan on seuraava kerta, kun voin ostaa ison pussin irtokarkkeja Makuunista ja mättää ne naamaan tuntematta huonoa omaatuntoa? Ei koskaan enää? Joulun jälkeinen makean- ja napostelunhimo on mennyt kylläkin onneksi ohitse. Se meni ohitse nopeammin kuin ehdin huomatakaan, vaikka aluksi tuntui ihan älyttömän vaikealta. Olen ajatellut, että Oscar-valvojaisissa saisin napostella karkkia ja sipsiä (miten sitä muuten pysyy hereillä?), mutta nyt en ole aivan varma siitäkään.

Ihan oikeasti. Te, jotka voitte herkutella hyvillä mielin, ilman että heti tulee 5 kiloa läskiä molempiin reisiin ja 10 kiloa läskiä takapuoleen sekä vatsaan. Te olette todella ärsyttäviä ihmisiä.

3 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

NE ON NIIIIN ÄRSYTTÄVIÄ IHMISIÄ!!

Tommonen "leipä ja juusto pois", ei millään ei vois onnistua multa. Joku jos ehdottaakin, heti tulee tilapäinen kuulovaurio. Ei vaan kuulu. Hiljaista on.

Ofelia kirjoitti...

Moi taas! Tiedotan uudesta blogista... :) Fata Morgana!

Anonyymi kirjoitti...

Ai se ei ollutkaan takapuolen kohta ja kädenjälki.