3. toukokuuta 2013

Hasta Mañana 'til we meet again

Susu haastoi minut jonkun aikaa sitten vastailemaan kysymyksiin. Elämä on ollut niin hektistä (huomatkaa: yritän esittää, että blogin hiljaisuuden syy olisi se, että minulla olisi muka joku elämä), etten ole aiemmin ehtinyt paneutua. Nyt paneudun.

Haasteeseen kuului jotain muutakin kuin kysymyksiin vastailu, mutta hasta mañana jne. Vastaan nyt kuitenkin vain Susun kysymyksiin:

1. Missä ja minkälaisena näet itsesi kahdenkymmenen vuoden kuluttua? 

Argh, vihaan tämmöisiä kysymyksiä. Oma tapani elää on vähän niin kuin mennä virran mukana enkä kauheasti suunnittele eteenpäin tai rakenna jotain haaveita. Kahdenkymmenen vuoden päästä olen yli viidenkymmenen. Olen toivottavasti pysynyt kohtalaisen terveenä ja pystyn elättämään itseni. En ole kodittomana sillan alla, mikä tällä hetkellä on tulevaisuuteni kauhuskenaario. Olen siis melkein 55, minulla on ikäisekseni ihan järjettömän hyvä kroppa, olen kaunis, älykäs, hauska, kaikin tavoin ihana (kuten nytkin) ja kaikki minulle kaksikymmentä vuotta aiemmin rukkaset antaneet miehet itkevät katkeria kyyneliä oman suohirviönsä vierellä.

2. Monet bloggaajat ovat myös Facebookissa ja monet blogit ovat hiljentyneet tämän takia. Mikä Facebookissa kiehtoo verrattuna blogikirjoittamiseen? 

Hmm. Ehkä sinne voi rykäistä useammin vain semmoisia parin lauseen mietintöjä, kun blogiin kirjoittamiseen pitäisi kai panostaa edes vähän. Facebookissa myös tietää tasan tarkkaan ketkä niitä juttuja lukee. Blogissa taas ihan kuka vaan voi lukea näitä, jolloin sanatkin on aseteltava sen mukaisesti. Aika moni entisaikojen lempparibloggaajani on aktiivinen nykyisin vain Facebookissa. Se lieventää myös eroahdistusta.

3. Jos saisit 10 000 euroa, mitä tekisit sillä summalla? 

No kymppitonnilla nyt ei paljoa juhlita, mutta ensimmäiseksi varmaan maksaisin sopparini rainerin kanssa. Sen jälkeen maksaisin kaikki luottokorttilaskut pois. Sitten pitäisin vähän hauskaa, tarjoaisin kavereille ravintolassa, kävisin jossain ulkomailla ja loput laittaisin tilille säästöön pahan päivän varalle. Koska se päivä on tulossa, uskokaa minua.

4. Jätätkö blogeihin joskus anonyymeja kommentteja? 

En jätä. Kerran yritin ja sekin meni pieleen. Silloinkin motiivini oli se, että yritin puolustaa bloggaajaa joltain sekopäältä, jota en halunnut itseni perään. Noin muutoin anonyymi kommentointi on halpamaista, mikäli on kyseisessä blogissa tunnettu hahmo nimimerkillä. Tämän oman bloginikin anonyymit toisinaan herättävät ajatuksia siitä, miten ei-anonyymi tyyppi sen kommentin takana oikeasti onkaan, mutta eipä siitä sen enempää.

5. Itketkö koskaan katsoessasi elokuvia? 

Harvemmin. Jos oikein ryven itsesäälissä tai on muita murheita, niin silloin elokuva voi auttaa pusertamaan pari kyyneltä, mutta harvemmin liikutun täysin epäitsekkäistä syistä. Beasts of the Southern Wild oli huomattava poikkeus.

6. Jos sinun pitäisi valita vain yksi esine mukaasi autiolle saarelle, mikä se olisi ja miksi? 

Onko helikopteri esine? Jos en saisi poistua saarelta, niin sinne ei varmaan oikein hyödyttäisi ottaa mukaan mitään musiikkisoitintakaan, paitsi jos sitä pystyisi lataamaan aurinkoenergialla. Tuskin siellä nettikään toimisi. Ottaisin mukaan varmaan syanidikapselin.

7. Helsingin Sanomien Kuukausiliite etsii Suomen parasta blogia. Voiko blogeja mielestäsi pistää paremmuusjärjestykseen? 

Voi, mutta makuja on niin monia, että jokaisella on omat listansa. Enkä nyt osaisi valita kuitenkaan yhtä parasta blogia. Ehkä joku top-10 olisi mahdollinen, mutta pidän senkin nyt itselläni.

8. Ennen kaikki oli paremmin. Oliko? 

Jotkut asiat olivat ja toiset eivät. Tämä on kai selvää.

9. Käytkö ärsyyntymässä tietyissä blogeissa ihan varta vasten, jotta saat puhistua itseksesi? 

No... joo, ihan vähän joskus. Tai en puhise, lähinnä pyörittelen silmiäni ja naureskelen yksikseni. Mutta näissä blogeissa olen vain hiljainen taustahahmo, ettei tarvitse siellä nyt ruveta vainoharhaiseksi.

10. Jos tapaisimme, mitä tekisimme? 

Mentäisiin varmaan kahville/siiderille/jollekin muulle. Yksi  mahdollisuus olisi myös tavata taidenäyttelyssä, jos sattuisin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

11. Ottivatko kysymykset voimille?

Eivät lainkaan. Voimille otti äskeinen kotitreeni, joka sisälsi erilaisia kehonpainoharjoitteita kuten punnerruksia, dippejä, askelkyykkyjä, kaikenlaisia hypähtelyjä ja muuta mukavaa. Käteni ovat aika hyytelöä tällä hetkellä, mutta sisukkaana sissinä silti naputtelin vastaukset näihin kysymyksiin.


Jos joku muu haluaa kysyä minulta jotain, niin kommenttilaatikko on avoimena.

6 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Huh, kamalan kuuloinen kotitreeni. No, jos aiot olla parinkymmenen vuoden kuluttua yhtä kaunis kuin nyt, lienee syytä todellakin treenata...

Syanidikapseli kuulostaa ihan varteenotettavalta tavaralta autiolla saarella, onphan sitten enemmän kuin yksi mahdollisuus/vaihtoehto.

Taidenäyttely ja sen jälkeen lonkero kuulostaa hyvältä. Pidetään mielessä.

(olet sinä kamalan nuori vielä 20 vuodenkin kuluttua, apua!)

Maketsu kirjoitti...

Aika kivat kysymykset! Mistäs tommosen haasteen saa?

Vastausten perusteella sanoisin, että olet aika hyvä tyyppi :)

Anonyymi kirjoitti...

Eiköhän kaikki anonyymit ole ei-anonyymejä oikeassa elämässä.

Tiina kirjoitti...

SusuPetal, ei kun tavoitteena on olla 20 vuoden päästä kauniimpi kuin nyt. ;)

Maketsu, saat vaikka tästä. Ei Susu varmaankaan pahastu.
Ja ite oot hyvä tyyppi. :)

Anonyymi, olisko tässä nyt ollut puhe kuitenkin jostain muusta kuin "oikeasta elämästä", hmm...

Anonyymi kirjoitti...

Niin, no, mikä kenellekin on se oikea elämä.

Tiina kirjoitti...

Siis en tiedä miksi edes vaivaudun vääntämään rautalangasta, mutta... Puhehan oli MINUN blogistani ja siitä onko kaikki anonyymit täällä MINULLE anonyymejä. Se on ihan sama onko se anonyymi siellä peilissä itselleen anonyymi vai ei.