24. toukokuuta 2013

Keep in touch with me baby

Aamulehti kertoi, että Pellon peruskoulussa kiellettiin maanantaina kännyköiden käyttö vakavien kiusaamistapauksien jälkeen. Aamulehti haastatteli asian tiimoilta Lempäälän koulun oppilaita ja heitä tämä Pellon kielto kovasti ihmetytti. Lempääläisten mielestä kielto tuntuu "aika hurjalta ja kohtuuttomalta". Wtf?

Tunnen itseni niin vanhaksi ja kalkkikseksi, kun en osaa yhdistää toisiinsa sanoja kännykkäkielto sekä hurja ja kohtuuton. Mihin tämä maailma on menossa? Minun yksinkertaisessa maailmassani olisi aika itsestäänselvyys, että kännyköitä ei räplätä koulussa. Mihin niitä siellä muka tarvii? Aamulehden jutussa sanotaan, että Lempäälän koulussa kännyköitä käytetään tunneilla tiedonhakuun. Voi hyvä ihme. Miten olisi vanha kunnon kirja tai mitä jos koulu vaikka hommaisi tietokoneet, joita voi käyttää tarvittaessa tiedonhakuun?

Minulla on yksi kaveri, joka toistuvasti ruikuttaa ekaluokkalaisen poikansa hukkaavan kännykänsä. Puhelin on hukkunut lähiviikkoina jo kolme kertaa ja ihme kyllä myös löytynyt joka kerta. Viimemmäksi känny jäi leikkikentälle, jossa äiti oli ollut mukana. Miksi, oi miksi ekaluokkalaisen tarvitsee edes raahata kännykkää mukana, varsinkin jos on äidin kanssa liikenteessä? Minun mielestäni ekaluokkalainen ei edes tarvitsisi kännykkää, mutta ymmärrän kyllä, että "koska kaikilla muillakin on"...

En yhtään kiellä, etteikö yhteydenpito lapseen olisi helpompaa, kun lapsella on kännykkä mukana. Sikäli mikäli se pysyy tallessa. Silti tuntuu jotenkin kieroutuneelta. Silloin kun me olimme lapsia (ja tuosta lauseesta tietää varmasti olevansa vanha), ei meillä mitään seurantalaitteita ollut. Vanhemmilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin luottaa, että pysymme siellä missä olemme ja tulemme kotiin siihen aikaan kuin pitäisi. Jos näin ei käynyt, saimme satikutia. Kavereiden kanssa kommunikoimme kasvotusten, tarvittaessa lankapuhelimella ja joskus jopa paperikirjeillä. Systeemi toimi. En ainakaan muista, että ennen 2000-lukua olisi ollut jotenkin massiivisia lasten joukkokatoamisia, koska yhteydenpito oli lähes mahdotonta, mikäli lapsen päästi ulos ilman turvavaljaita.

Minua ahdistaa näin aikuisenakin se ajatus, että pitäisi olla koko ajan tavoitettavissa ja jos näin ei käy, niin vastapuoli joko huolestuu tai loukkaantuu, tapauksesta riippuen. Vielä enemmän ahdistaa ajatus siitä, että lapsena olisi koko ajan pitänyt kantaa puhelinta mukana ja teininä minuun olisi kiinnitetty joku seurantalaite, jotta vanhemmat voisi joka ikisen hetken elämästään tietää mitä teen ja missä.

Katselin pari päivää sitten aidatulla leikkikentällä neonkeltaisin turvaliivein varustettuja lapsia leikkimässä ja mietin, että ainoa looginen seuraava vaihe olisi kypärä. Ja pumpuliin kääriminen. Nyt mietin, että varmasti niilläkin oli jokaisella kännykkä siellä turvaliivinsä taskussa.

Ahdistaa.

10 kommenttia:

Kirsikka kirjoitti...

No kyllähän tuohon nyt pitäisi vähintään ihmisoikeusasiamiehen puuttua! Että kännykät kielletään! Hirveetä kiusaamista koulun taholta.

Minä sain ensimmäisen oman kännykän vuonna 1999 eli olin 20. Yksi kavereistani oli silloin kovasti ihmeissään, että mihin kummaan minä kännykkää tarvitsen. Olen ihan yhtä ihmeissäni nyt siitä, mihin ekaluokkalainen kännykkää tarvitsee. Tuntuuko vanhemmista turvallisemmalta, kun tietää että JennaJesper on teoriassa koko ajan tavoitettavissa? Mutta kun eihän se toimi, koska kännykän hukkaaminen.

Mutta kai tämä on sitten niitä asioita, joita ei vaan voi ymmärtää koska on edellistä sukupolvea ja liian vanha.

Anonyymi kirjoitti...

Sehän siinä niin hauskaa onkin, ettei sitä kännykkää aikuinen ihminenkään vieläkään mihinkään tarvitsisi ellei lankapuhelimia olisi tapettu.

Kielikepponen kirjoitti...

Jotain

http://www.kotus.fi/?s=2750

Tiina kirjoitti...

Kirsikka, kyllä, ajatelkaa edes lapsia?!!
Mä en edes muista... Olisko ollut -98 tai -99, mutta ostin se ihan omilla rahoillani. Muistan, että silloin alkuun en edes ottanut sitä töihin mukaan, vaan puhelin oli sammuksissa yön ja työpäivän ajan. Nykyisin tuntuisi ihan absurdilta ajatukselta.
Mutta sullahan tää on edessä muutaman vuoden päästä. Minkä ikäiselle lapselle pitää hommata känny? :D

Anonyymi, no eihän sitä tosiaan tarvisi. Tosin en nyt ihan niin kalkkeutunut ole, että jotenkin pitäisin langallista puhelinta parempana kuin langatonta.

Kielikepponen, äh... Kyllähän mä oikeasti tuon osaan, mutta aina ehdi asetella ja ajatella sanojaan ihan loppuun asti.

gata kirjoitti...

Kehitys kehittyy jne. Lasten kännyköissä ei ole mielestäni mitään vikaa sinällään. Kyllä näin äitinä mua ainakin kovasti helpottaa ajatus, että saan lapseni kiinni helposti esim. koulupäivän jälkeen tai hän toisaalta minut, jos jokin hätä iskee. Se, että missä ja miten ja kuinka kännykää käytetään, se on iso kasvatusasia. Ei missään nimessä pikkujutuissa (saanks äiti ostaa karkkia vaikkei oo karkkipäivä jne.) tai koulussa tms. Nämä säännöt lienee jokaisen perheen oma asia, mutta en demonisoisi kännyköitä, vaanj pöljiä tapoja.

Kimmeli kirjoitti...

Se YLETÖN vahtiminen ja ylihuolehtiminen kostautuu! Miten lapset oppivat vastuuta ja itsestään huolehtimisen, kun vanhemmat ovat koko ajan "vieressä". Juu, minut saa ampua tämän takia, mutta näin se on!

Tiina kirjoitti...

Gata, no aivan varmasti jos mulla olisi lapsia, olisin samaa mieltä asiasta. Mä en varmaan uskaltaisi päästää lapsia yksin mihinkään ennen kuin ne täyttää 18, että sikäli hyvä etten ole lisääntynyt. Mutta silti en ole ihan vakuuttunut siitä, että tää kehitys on pelkästään positiivista. Lapsia pystyy kasvattamaan tiettyyn pisteeseen asti ja jossain vaiheessa ne alkaa ammentaa tapoja toimia kaveripiireistä yms. Minä, joka olen elänyt netittömän ja kännyttömän lapsuuden, tunnen jonkinlaista henkistä laiskuutta ja keskittymiskyvyttömyyttö nykyisin, koska koko ajan täytyy olla ajan hermolla ja yhteydessä ja googlella selvittää asioita. Mietin mitä se tekee sitten lapsille, joiden elämä on pienestä pitäen tätä.
Toinen ongelma on myöskin mielestäni epätasa-arvoisuus joka syntyy, jos kaikilla ei ole varaa tai halua hommata sitä nettiyhteydellistä älypuhelinta lapselle. Jos peruskoulussa jo aletaan käyttää lapsen omaa puhelinta tiedonhaun välineenä, niin tuntuu se vaan jotenkin väärältä.

Kimmeli, niin, eikös se tieto lisää tuskaakin vielä kaiken lisäksi.
Yhden työkaverini lapsi oli vielä lähemmäs täysi-ikäisenäkin aivan avuton. Päivät pitkät se soitteli äidilleen töihin, kun äidin tarvi hoitaa milloin mitäkin. Minun äitini ei olisi koskaan hoitanut sellaisia juttuja minun puolestani. Tämä nyt ei tosin suoranaisesti liity kännyköihin, mutta helpotti se väline huomattavasti tuonkin tytön äitiin turvautumista sen sijaan, että olisi edes yrittänyt itse.

sea kirjoitti...

Eikö lapsen kännykkä voisi olla koulupäivän kotona? Ja lapsi mennä koulusta suoraa kotiin, kuten ennen vanhaa, ja soittaa/tekstata äidille, että kotona ollaan. Miksi sitä puhelinta on raahattava kouluun ja leikkikentille?

Enkä kyllä yhtää pidä ideasta, että lapsella on oltava älypuhelin taskussa oppitunnilla tiedonhakua varten! Miksi perheen on maksettava puhelin ja lasku, jotta koulussa voidaan opiskella? Eihän kirjojakaan makseta (peruskoulussa).

Mikä aidattu alue oli kyseessä? Yleinen leikkipuisto vai päiväkoti tms? Yhdessä sijaistamassani päiväkodissa samassa pihassa ulkoili monta lapsiryhmää, joista osa erotettiin liivein ja köh, ei kai saisi näin tehdä, mutta pari..."vilkasta" lasta erotettiin vielä eri värisellä liivillä. Samoin jos lähdetään päiväkodin ulkopuolelle, lapset saavat aina liivit. Reissuhan voi viedä ulkopuoliselle leikkipuistolle tai palatessa omaan pihaan liivit jää päälle kunnes mennään sisälle. Päiväkodissa puhelimia ei muuten sallita, eikä niitä ole onneksi näkynyt. :D

Anonyymi kirjoitti...

Helvetin hyvä kirjoitus!

Sitä paitsi viime vuosina on tehty useita tutkimuksia kännyköiden "säteilystä", että se voi vahingoittaa nimenomaan ipanoita.

Jaana kirjoitti...

Se on vähän niin, että koulussa on hurjan tärkeää olla tavoitettavissa, mutta iltamenoissa puhelin voi hyvin unohtua kiinni... Minustakin oli tosi outoa, kun opettajat edes miettivät voivatko kieltää kakaroita pitämästä puhelimia auki tunneilla. Kiinni vain eikä mitään selityksiä. Ei työpalavereissakaan ole suotavaa vastailla puhelimeen, paitsi joissakin kurittomissa työpaikoissa.