22. heinäkuuta 2013

I'm going off the rails on a crazy train


Graah! Koskahan oppisin, että ei pidä syödä kuormasta? Tai enhän minä vielä mitään syönyt ole, mutta haaveilen kovasti. Ei tule työhön keskittymisestäkään oikein mitään, kun koko ajan tekisi mieli olla jossain muualla kuin omalla pallilla.

Ja miten säälittävä oikein olen, että sisäelimeni menevät täysin mutkalle jostain parista katseesta? Olen aivan liian vanha miettimään, mitä se oikein tarkoittaa kun se katsoo noin! (Ja luultavasti se on aivan liian nuori katsomaan tämän ikäistä kurppaa mitenkään tarkoitusperäisesti). Sitä paitsi eikö historia ole opettanut minulle mitään? Vaikka mies tuijottaisi silmiin puoli minuuttia, niin se ei merkitse mitään. Ei yhtikäs mitään.

Siitä on niin kauan kun minulla on ollut mitään vakavasti otettavaa miestoimintaa, että pelkkä ajatuskin parisuhteesta pelottaa. (Ja samalla haluan sitä niin kamalasti, että välillä tekee oikein kipeää). Että mitäs sitten, jos se oikeasti olisikin minusta kiinnostunut? Sen kanssa tarvitsisi varmaan puhuakin jotain! Pitäisi antaa itsestään paljon asioita. Muutakin kuin sitä yhtä, jonka varmasti osaan.

Kauhean ennenaikaista, tiedän, mutta ajatus tuntuu pelottavalta, oli kyse sitten kenestä tahansa eikä vain pelkästään tästä sala(ma)ihastuksestani. En minä osaa. Miten muut osaavat? Joiltain se näyttää käyvän niin helposti. Sitä vaan tapaa jonkun ja sitten rakastutaan. Sellaista, että ne tunteet olisivat molemminpuoleisia, tapahtuu vain elokuvissa ja muiden ihmisten elämissä. Ei minun elämässäni. Ja jos vahingossa on tapahtuakin, niin minulla on ensimmäiset kaksi kuukautta vatsa sekaisin ja menetän täysin kykyni sanoa mitään järkevää tai ylipäänsä ajatella. Tee siinä sitten vaikutus.

Mikä ihme siinäkin on, että juuri silloin, kun pitäisi tehdä vaikutus johonkin toiseen ihmiseen, niin järki lähtee lomalle ja jättää ihmisparan yksin selviytymään tilanteesta? Olen tässä 1,5 kuukautta tehnyt töitä kyseisen tyypin kanssa ihan tuosta noin vaan ja sitten se menee katsomaan minua hassusti ja sitten minä menen... hassuksi. Tästä nyt ei vielä ole mitään todisteita, mutta luultavasti aivan pian alan sekoilla sanoissa, kikatella kuin pikkutyttö ja luoda kaihoisia katseita salaihastukseni suuntaan. Mainintatauti vain odottaa puhkeamistaan.

Tunteet sanoo, että tämä haihattelu on lopetettava heti. Järki sanoo, että homman voisi joskus katsoa loppuunkin asti. Ei kai se tapa, korkeintaan sattuu vähän.

(Luultavasti tämä menee ohitse ennen kuin kunnolla alkaakaan, mutta onhan tämä hauskaa vaihtelua elämääni. Tai jos ei muuta, niin ainakin sisältöä blogiin.)

Ps. Jostain kumman syystä päässäni soi koko ajan Ozzy Osbournen Crazy Train kirjoittaessani tätä tekstiä. I wonder why...

8 kommenttia:

Annikki kirjoitti...

Vai on käpyrauhanen taas aktivoitunut? :)

Kuten Stig & sanoo: pelastusliivejä ei oo mukana, kun on kohteena rakkauden satama.

Tiina kirjoitti...

Mitenkähän pitkään sitä voi syyttää käpyrauhasta? :D

Olipas hyvin sanottu, vaikka en Stigiä ihan täpöllä fanitakaan.

Acata kirjoitti...

Ihana mainintatauti. <3 Mut hei iiiih, ihanaa jos on jotain käpyrauhastelua. :) Ja hei oot sit ainakin sen ekan 1,5 kuukautta vaikuttanut suht normilta... :D

Tiina kirjoitti...

Joo, luultavasti siis olen antanut itsestäni ihan järkevän ensivaikutelman, niin nyt loppukesästä ei sitten haittaa, vaikka lähtisi täysin lapasesta. ;)

Tää on kyllä ehkä käpyrauhastelussa aina se paras vaihe, kun kutittelee vatsanpohjasta, kun toinen vain katsookin. Mainintatautia yritän vältellä täällä töissä, etten herätä epäilyksiä. :D

Mymskä kirjoitti...

Koskaan ei ole liian vanha menemään ainakin hiukkasen sekaisin hassuista katseista! :)

Tätä lukiessa muistin elävästi tuon tunteen, mutta tajusin, että en edes muista milloin olen viimeksi edes miettinyt noita parisuhdeasioita! Että osaisinko (mitä ilmeisemmin en) ja että pelkkä ajatuskin pelottaa.

Olen siis todella vanha, mutta ei se nyt ketään yllätä. Huvitan itseäni vain katselemalla, edes ajatus ei etene siitä pidemmälle enää.

Tiina kirjoitti...

Hulluintahan tässä on se, että se tuntuu nyt vastaavan mun katseisiini. Josta saattaa seurata sellaista kuin... tattadadaa... silmäpeliä!!!

Musta tuntuu, että tässä voi nyt käydä joko vain hyvin tai hyvin huonosti ja kumpikin vaihtoehto pelottaa melkolailla yhtä paljon.

Perhoset on olleet aika villeinä viime päivinä vatsanpohjassa.

- S - kirjoitti...

*peukuttaa*
Ihanaa! Go for it! <3 <3 <3
:)

Tiina kirjoitti...

Kiitti peukutuksesta. :)

Ja <3