26. tammikuuta 2014

Plenty is never enough

Nollavaimo (ja kuulemma myös Iltalehti) listasi 14 kohtaa, joista tietää onko onnellinen. Nollis kaipasi muidenkin näkemyksiä asiaan ja mikäs on sen kivempaa kuin listat!


1. Haluat jakaa onnellisuutesi muiden kanssa
Toki! Suomessa vaan tuppaa olemaan sellainen mentaliteetti, että se onni pitäisi piilottaa vakan alle ja jos joku oikein hehkuttaa, niin se lähinnä ärsyttää joitakuita. En sano, että kaikkia, koska ei minua ainakaan ärsytä, jos joku toinen on aidosti onnellinen. Toisinaan olen onnellinen ihan pikkujutuista, kuten viimeksi lauantaina kun sain aivan pyytämättä positiivista palautetta raineriltani. Tai joskus musiikin kuunteleminen saa minut niin onnelliseksi, että meinaan pakahtua. Näistä tulee sitten hehkutettua ääneen ja samalla pelättyä, että toisia ärsyttää. Mielelläni jaan onnellisuuttani myös aivan konkreettisesti jonkun kanssa, jos joku toinen ihminen vierelle hetkeksi jaksaa pysähtyä.

2. Et murehdi pikkuseikkoja
Miten määritellään pikkuseikka? Jos minä jotain murehdin, silloin se asia ei ole minulle pikkuseikka. Eli joo, ehkä tähän voisi vastata, että en murehdi pikkuseikkoja.

3. ...mutta arvostat pieniä asioita elämässäsi
Kyllä arvostan. Tässä elämässäni ei usein muita olekaan kuin pieniä asioita, joten pakko niitä on arvostaa. Toisaalta ne pienetkin asiat voivat olla aika isoja... Tässä voisi heittäytyä filosofiseksi.

(Välihuomautus: Kävipä eilen hassu juttu elokuviin mennessäni. Ohitseni käveli pariskunta, suurin piirtein minun ikäiseni nainen ja mies. Olen lähes satavarma, että se pariskunnan mies katsoi minua sillä tavalla. Tiedättehän, sillä tavalla kun mies nyt naisen tsekkaa. Katsekontakti siinä ihan kylmän viileästi sen oman naisen vieressä. Tai saattoihan se olla siskokin, mistä minä tiedän. Mutta sellaista katsetta en muista saaneeni varmaan kymmeneen vuoteen.)

4. Olet ylpeä muiden onnistumisista
Olen kyllä, ystävien ja sukulaisten, joskus työkavereidenkin. Hassulla tavalla tunnen ylpeyttä vaikkapa pienten serkkujeni (itseäni nuorempien) saavutuksista, vaikka emme edes niin läheisiä olisi.

5. Elät hetkessä
Vähän liikaakin. Joskus voisi ajatella ja suunnitella elämää vähän pidemmällä kantamallakin eteenpäin. Oh well.

6. Ihmissuhteesi ovat terveitä
Mitenkäs tämä määritellään sitten? Epäterve ihmissuhde on jotain hyväksikäyttöä (miksi se muuten on suomeksi hyväksikäyttöä, kun kyse on yleensä pahaksikäytöstä?), väkivaltaa jne? Joo, kyllä ihmissuhteeni ovat terveitä ja ihan vaan terveellä tavalla pimeitä.

7. Et anna stressille valtaa
Vuodenvaihteen molemmin puolin stressi taisi kyllä saada niskalenkin minusta hetkittäin, mutta nyt se tuntuu helpottaneen. Mitään syytä helpottamiseen ei kylläkään ole. Kyllä pitäisi jatkaa stressaamista ja suorittaa!

8. Et hae onnea materiasta
En kai, vaikka kyllä kivat kengät joskus tekevät onnelliseksi. Mutta ei, kyllä haen onneani enemmän immateriasta (joo, tiedän ettei tuo ole suomenkielen sana).

9. Lasisi on aina puoliksi täynnä
Joo, pyrin täyttämään lasin aina ennen kuin pohja tulee vastaan. Vesilasin ainakin. Tavaramerkkini on, että jätän jälkeeni puoliksi täysiä vesilaseja. Ai vertauskuvallisesti? No ei se aina kyllä ole. Välillä se on melkein kokonaankin tyhjä.

10. Sinulla on sisko
No kyllä. Ja siskollanikin on sisko. Olemmepas onnekkaita!

11. Uusiin ihmisiin tutustuminen on sinulle helppoa
Tätä kohtaa en tajua alkuunkaan. Miten tämä liittyy onnellisuuteen? Ihminen tarvitsee tuhatpäisen tuttavapiirin ollakseen onnellinen? Introvertti ei voi olla onnellinen? Kyllä minä olen hyvin onnellinen niistä vähistä ihmisistä, jotka suojamuurini ovat läpäisseet.

12. Etenet kohti tavoitteitasi
Hitaasti, mutta epävarmasti.

13. Hymyilet valokuvissa
Kyllä. Olen kuin Barney Stinson: minusta ei saa huonoa valokuvaa. No eipäs, nyt valehtelin. Mutta olen luontainen valokuvahymyilijä. Tämä tarina on tosi.

14. Nukut sikeästi
Kyllä nukun. Olen oppinut jopa torkuttamaan herätyskelloa niin, että en välttämättä itse edes herää siihen. Se taito saattaa joskus koitua kohtalokseni. Viime aikoina olen kyllä alkanut heräillä kahdeksan aikaan aamulla. Joka aamu herään itsellään niin, että kello on jotain puoli kahdeksan ja puoli yhdeksän välillä. Tämä on hyvin epätavallista minulle, joka olen aamuntorkku. Jatkan kyllä unia tuon jälkeen vielä ihan kepeästi, mutta kyllä se stressi taitaa siellä jossain takaraivossa kolkutella...


Niin. Tulimmeko nyt sitten siihen lopputulokseen, että olen onnellinen vaiko enkö? Kaipa minä olen, mutta en oikein osaa arvostaa sitä koskaan kuin vasta jälkikäteen. Sitten kun asiat ovat vielä huonommin.

Ei kommentteja: