21. toukokuuta 2014

Kiss kiss bang bang

Se aiemmin mainitsemani "iso ja oudonnäköinen" munasarja todellakin osoittautui isoksi ja oudon näköiseksi. Ultrauksen yhteydessä lääkärin arvio oli hyvänlaatuinen endometrioomapesäke, mutta varmaksi ei voida tietää ennen kuin pesäkkeestä saadaan näytepala. Kirurgin veitsen alle siis, rip rap.

Vaikka olinkin käynyt kaikki mahdolliset worst case scenariot mielessäni lävitse, niin silti leikkaukseen joutuminen tuli vähän yllätyksenä. Varsinkin sen jälkeen, kun oltiin jo käytetty sanaa hyvänlaatuinen. Mutta totta kai, pitäähän se kasvain poistaa ja luultavasti samalla poistetaan toinen munasarjakin. Mahdollisesti enemmänkin, riippuen siitä minkälainen sotku tuolta paljastuu.

Lääkärin mukaan minulla on kissing ovaries. Kuulostaa melko romanttiselta ja hupsulta olosuhteisiin nähden. Tarkoittaa sitä, että kun normaalit munasarjat ovat kohdun sivuilla nätisti erikseen, minun munasarjani ovat menneet sumppuun ja kimppaan jonnekin kohdun taakse. Siellä sitten puuhastelevat ties mitä hävyttömyyksiä. No mutta hyvä, että edes jollain on jotain sutinaa tässä kropassa... Tai ei kai se niin hyvä ole.

Jos kaikki menee hyvin, niin selviän tästä aika vähällä ja leikkauksen jälkeen elämäkin on taas vähän helpompaa. Jos taas menee huonommin, niin... Niin. Ei mietitä sitä vielä. Harmittaa vähän, että kesällä joudun luultavasti olemaan jonkun aikaa sairauslomalla. Kun nyt niitä töitä kerta olisi. Hermostuttaa myös mahdollisen tulevan treenitauon pituus. Mutta aika näyttää.

Oli miten oli, niin pari kuukautta(* tässä roikutaan taas löysässä hirressä. Odottavan aika on pitkä. Ja muita vastaavia sanontoja.



*) Leikkauksen "tavoiteaika" on kaksi kuukautta. Käyn parin viikon päästä uudestaan verikokeissa. Jos arvot ovat kovasti nousseet, niin leikkausta nopeutetaan. Vaikka olisikin kiva saada hoitoa nopeasti, niin tässä tapauksessa en toivo nopeutusta, koska se se vasta huono merkki olisikin. Voi perseen perse.

16 kommenttia:

- S - kirjoitti...

Positiivisesti ajatellen: hyvä, että löytyi ja on hyvänlaatuinen. Toivotaan siis, että leikkaus osuu sinne loppukesään, vaikka elokuun lopulle.
Ja eiköhän sen treenitauonkin kestä jos siitä seurauksena on terveyden säilyminen.

Tsemppiä! :)

Mymskä kirjoitti...

Oh hoh. Aikamoista. Mutta hyvänlaatuinen on kuitenkin hyvänlaatuinen. Tyhmää edes yrittää sanoa jotain sellaista tsemppiä ja muuta läyhäistä, kun se kuulostaa kuitenkin niin hölmöltä. Mutta toivotaan, että selviät tästä mahdollisimman vähällä. Ja tietysti, että jatkoelämä on helpompaa.

Tiina kirjoitti...

Kiitos tsempeistä molemmille. Onhan se kiva aina tsempata, vaikkei se nyt käytännössä kauheasti autakaan. :)

Mä en itse uskalla luottaa siihen hyvänlaatuisuuteen täysiä, vaikka kaikki merkit nyt endometrioosiin viittaakin. Mikä sairautena ei sekään tietenkään ole mikään lottovoitto, mutta kun ei tässä nyt ole vakavia lapsiaikeita, niin eiköhän sen kanssa pärjää. Jotenkin vaan tuntuu, että jos tässä ajattelee liian positiivisesti, niin putoaa korkeammalta, jos sieltä nyt sitten jotain pahanlaatuista löytyykin. Kaikki on mahdollista, mutta hyvänlaatuisuus on kyllä todennäköisempää.

Zepa kirjoitti...

Moi ja oho, katopa moista! Kuvittelisin, että ois paras olla ajattelematta liikaa etukäteen, koska oli siellä mitä oli, niin se ON JO. Ajattelemista riittää sitten leikkauksen jälkeenkin, kun fysiikka paikkaa itteensä ties kuinka pitkään. Että kaikkia niitä rajoituksia mitä haava tuo tullessaan. Etenkin pahoittelut treenitauosta! Just ite koin, miten tauko tai muu rajoitus voi laiskistaa ihmisen! Sitä varottakoon...

Kirsikka kirjoitti...

Syvältä tommoset jutut. Onhan se niin, että pessimisti ei pety, mutta raskasta sekin on. Tsemppiä toivotan minäkin, kun en muutakaan osaa. :\

Irwis kirjoitti...


Ohhoh. :O Vaikka jotain nyt valkenikin eikä onneksi sitä pahinta laatua, niin aivan varmasti tuo kahden kuukauden odottelu riepoo ihan vimmatusti... :/

Tsempitystä siis täältäkin, ja kärsivällisyyttä odotuksen kanssa. ♥

Anonyymi kirjoitti...

Varmasti sinulta mitattiin mm. munasarjasyöpämarkkerit ja kun ne eivät olleet koholla, syytä huoleen ei ole.

Tiina kirjoitti...

Zepa, näinhän se on, että ei se tieto sitä tilannetta miksikään muuta. Joten parempi tietää, niin voipi saada hoitoakin.
Toivon että mennään pelkällä tähystysleikkauksella, niin ei tuu hirveitä leikkausarpia ja paranemisaikoja.

Kirsikka, mä olen vain realisti. :)

Irwis, kiittis, kyllähän se riipii, varsinkin kun se lopullinen diagnoosi tulee vasta sitten parin kuukauden päästä.

Anonyymi, jos luit jutun loppuun asti, niin huomasit ehkä maininnan noista verikokeista. En mä päästäni näitä juttuja keksi, vaan ihan lääkärin kanssa olen keskustellut.

Anonyymi kirjoitti...

Luin jutun loppuun asti.

Ikäsi perusteella sinun tsäänssisi munasarjasyöpään ovat alhaiset. Ja eivätköhän ne arvot olisi olleet koholla JO nyt. Monesti lääkärit onnistuvat kommunikoimaan niin, että he murehdituttavat turhan päiten.

Olin pienehkössä gynekologisessa leikkauksessa toissa kesänä ja siltä pohjalta puhelen. Yhdellä munasarjalla pärjäilee hyvin! :)

Anonyymi kirjoitti...

Luin jutun loppuun asti.

Ikäsi perusteella sinun tsäänssisi munasarjasyöpään ovat alhaiset. Ja eivätköhän ne arvot olisi olleet koholla JO nyt. Monesti lääkärit onnistuvat kommunikoimaan niin, että he murehdituttavat turhan päiten.

Olin pienehkössä gynekologisessa leikkauksessa toissa kesänä ja siltä pohjalta puhelen. Yhdellä munasarjalla pärjäilee hyvin! :)

Tiina kirjoitti...

Joo, toinen oli koholla ja toinen ei. Mutta endometrioosikin nostaa justiinsa sitä toista. Ilmeisesti se ei kuitenkaan ollut mulla kohollaan ihan vähää vaan, siksi sitä nyt seurataan. Toki endo on kaikin tavoin todennäköisempi.

Ei sitä munasarjaa ikävä tule. Kunhan muuten selviäisi mahd. vähin kolhuin.

Nimellinen kirjoitti...

Kävin alkuvuodesta työterveydessä rutiiniluonteisessa EKG:ssä. Tiesin, että jotain on pielessä, kun kokeessa kesti normaalia pidempään. Labrahoitaja sanoi ottaneensa varmuuden vuoksi toisenkin filmin ja rupesi kyselemään onko minulla mitään rintakipua tms. Kuulin sitten, että EKG-laitteen arvio oli "mahdollinen infarkti". Seuraavat 30 minuuttia oli melkoista löysässä hirressä olemista kun kiireellisesti etsittiin lääkäriä tutkimaan sydänfilmi. Ei siinä lopulta mitään kummallista ollut.

Se noissa jutuissa aina on että se pahempi vaihtoehto on huomattavan epätodennäköinen mutta kun se pahempi on tosi paha, sen "odotusarvo" on aika korkea...

Jaksamista.

-kummitus- kirjoitti...

Jos operaatio tehdään laparoskopiana, pääset helpommalla. Jos taas joudutaan aukomaan vatsapeitteitä, menee toipumisessa pidempään. Pidän peukkuja laparoskopialle.

Ja pidän minä peukkuja muutenkin.

Ohari kirjoitti...

Jätän tähän puumerkkini minäkin. Puspus. Kaikki menee hyvin.

Tiina kirjoitti...

Nimellinen, tommoset on kyllä aina aika ylläreitä. Mullahan tää "ongelma" löytyi kanssa ihan vahingossa, rutiinitarkastuksessa. Minkään vaivan takia en mennyt lääkäriin.
Epätietoisuudessa odottaminen onkin justiinsa pahinta. Siinä ehtii ajatella monenlaista ja käydä melkoinen tunneskaala lävitse. Mutta yritämme jaksella. :)

Kummitus, laparoskopiaa toivon minäkin, mutta se(kin) ilmeisesti selviää sitten vasta tositoimissa.
Kiitos peukuista! :)

Ohari, kiitos ja puspus! :)

Nimellinen kirjoitti...

Ihan varmuuden vuoksi sanon että mullahan tuo oli onneksi väärä hälytys :)