9. toukokuuta 2014

Know your enemy

Kävin eilen entisellä ja myös tulevalla pätkätyöpaikallani. Se on hirveän sääli, miten hurjan paljon tykkään niistä ihmisistä siellä (en tosin aivan kaikista, enhän sentään ole mikään jeesus) ja miten todella paljon inhoan sitä firmaa tällä hetkellä.

Sen lisäksi, että minua itseäni on tässä keväällä kohdeltu niin rumasti, etten edes tajua miksi olen menossa sinne taas (pitkä tarina, liikaa liikkuvia osia), tuntuu myös suurin osa vakityöntekijöistä voivan siellä huonosti. Osa haaveilee lähestyvistä eläkepäivistä, osa uudesta työpaikasta. Ja sitten on ne väliinputoajat, joiden eläkkeeseen on vielä pitkä aika, mutta jotka ovat jo liian vanhoja saadakseen uuttakaan työtä (koska ikärasismi).

Jotenkin kauhean surullista. Eikä työnantaja ilmeisesti osaa oikein katsoa peiliinkään. Mutta kuten omalla kohdallani sain aika karvaasti kokea, hyvää työntekijää ei todellakaan arvosteta. Halutaan, että työntekijä sitoutuu yritin arvoihin ja missioihin ja visioihin ja muuhun sanahelinään, mutta itse ei anneta takaisin juuri mitään. No se rahallinen korvaus toki, mutta se nyt on vähintä mitä voi odottaa.

Kenestäkään ei jää kuoppaa veteen, jos sormen ottaa pois vesilasista, mutta kyseisen työnantajan toiminta on kyllä todella lyhytnäköistä. Minulla ei ole asian kanssa suurtakaan ongelmaa (mitä nyt vähän vituttaa), koska olen luonteeltani aika hällävälisti, oman elämäni antti rokka ja melko omanarvontuntoinen (ehkä jopa harhaisella tavalla), mutta sitten on ne tunnollisemmat ihmiset, jotka sairastuvat burn outiin, koska heiltä vaaditaan enemmän mitä he pystyvät antamaan. Tai jos pystyvätkin, niin vaaditaan vielä vähän lisää. Ja vasta sitten palkataan apuvoimia, kun toinen on työkyvytön.

Ja mitä erääseen ihmiseen tulee... Hän voi olla esimieheni, mutta kunnioittamaan taikka arvostamaan itseään hän ei voi minua pakottaa. Se pitää ansaita.

4 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Ei tää nyt varmaan lohduta mitenkään mutta... se on niin monen työpaikan tarina nykyään :-(

Kirsikka kirjoitti...

Kun näitä tarinoita lukee, tekee vaan mieli olla himassa ja syljeskellä kattoon. :\ Tunnollisten ihmisten pitäisi nousta barrikadeille ja vaatia oikeuksiaan, siltä musta tuntuu.

p.s. repesin jeesus-jutulle. On vissiin vitsit vähissä nykyään.

Tiina kirjoitti...

Zepa, valitettavan totta taitaa olla tuo. Elämme omituisia aikoja.

Kirsikka, no niinpä. Tai pitäisi jotenkin työllistää itse itsensä ja olla itse oma pomonsa niin tietäisi ainakin ketä syyttää, jos pomo on perseestä.
Mä mietin tota kirjoittaessani, että tykkäsikö Jeesuskaan kaikista? Kai se tykkäsi. :D

Anonyymi kirjoitti...

Ei tainnut fariseuksista, rahanlainaajista tai rikkaista juurikaan tykätä. Kohteli kuitenkin enemmän tai vähemmän asiallisesti.