27. toukokuuta 2014

Well, I think you're crazy

Vaikka itse olenkin Facebookin suuri ystävä ja paheksun kovaan ääneen, jos joku väittää Facebookin käyttäjiä tyhmiksi tai lampaiksi tai muuksi vastaavaksi (tietysti, koska itsekin sitä käytän), silti välillä täytyy kyllä vähän ihmetellä...

Olen eilen ja tänään törmännyt pariin erilaiseen tiedonantoon, jotka Facebookissa kiertää. Ensimmäisessä ilmoituksessa Hervannasta oli löytynyt puskista itseleivottuja sämpylöitä. Tiedonannon mukaan sämpylöitä oli järjestelmällisesti piilotettu puskiin. Tarkemmalla tutkailulla sämpylästä löytyi pieni sisäänmenoaukko ja sisältä jotain ruskeata! Kommenttiosasto repesi liitoksistaan, kun ihmisten sairaita mieliä päiviteltiin ja luvattiin jo viedä sämpylöiden piilottelija saunan taaksekin.

Toisessa tiedonannossa kerrottiin Jankassa (Tampereella edelleen) liikuskelevan pedofiilin, jolla todistettavasti on uhreja. Viestissä pyydettiin varoittamaan jokaista ja tarkkailemaan lasten käytöstä, jos vaikka ovat joutuneet hyväksikäytön uhriksi. Viestin mukaan suurin osa pihan lapsista tietää kuka on kyseessä ja missä hän asuu. Poliisi ei kuulemma voi tehdä mitään ennen kuin riittävän moni tekee tyypistä ilmoituksen.

Tuota noin. En nyt tahdo vähätellä tilanteita enkä väittää, etteikö maailmassa oikeasti olisi koiranmyrkyttäjiä ja pedofiileja, mutta nuo Facebookin kiertoviestijutut herättävät minussa aina ensimmäisenä vastustusreaktion ja epäilyksen niiden todenperäisyydestä. Ensimmäisessä jutussa mikään ei viittaa siihen, että sämpylöissä oikeasti olisi myrkkyä. Näitä tulee vastaan jatkuvasti, mutta koskaan en ole törmännyt sellaiseen juttuun, jossa oikeasti joku labra olisi tutkinut ja todennut kyseessä olevan myrkkyä. Varmasti näitäkin tapauksia oikeasti on, mutta tuo nettihysteria, jossa ollaan valmiita jo samantien lynkkaamaan ilman todisteita, niin huh huh.

Ja sitten. Jos ihan oikeasti ja todistettavasti on lapsi joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, niin kai nyt herranjestassentään poliisi ryhtyy toimiin samantien eikä odottele, että riittävän moni naapurustosta tekee ilmoituksen? Vai onko Suomen laissa määritelty joku yläraja montako uhria pedofiililla voi olla, ennen kuin se on rikos? Oikeasti?

Eniten ihmettelen sitä, että kukaan ei koskaan edes kyseenalaista juttujen todenperäisyyttä. Siis siinä jutun alla kommenteissa. Varmasti hiljaa mielessään monikin, kuten minäkin. Enkä tätäkään uskaltanut Facebookissa kirjoittaa omalla nimelläni, koska koiraihmiset ovat pelottavia vihoissaan.

Ei mulla muuta kuin että: lähdekritiikin ja järjen käyttö on sallittua.


(Kummassakaan edellämainitussa tapauksessa ei sentään onneksi ollut kuvaa tai epäillyn nimeä mukana, mutta näitäkin tapauksia on nähty). 

4 kommenttia:

-a kirjoitti...

Juuri näin. Mun mielestä tuossa nettihysteriassa on kyse kuitenkin samasta ilmiöstä, mitä aikaisemmin on harrastettu koulujen pihoilla, essonbaareissa ja ompeluseuroissa. Osa porukasta lähtee aina mukaan maalailemaan salaliittoteorioita ja luottavat naapurin Alman kertomukseen siitä, kuinka Matin kumminkaima on asian ihan itse kuullut luotettavasta lähteestä. Mä en yleensä enää jaksa lähteä huutamaan tuulen noissa keskusteluissa.

Tiina kirjoitti...

Juu, ihan totta. Ennen vaan ne jutut jäi siihen pienen pihapiirin tietoon. Nykyisin sosiaalisen median voima on niin valtava, että välillä hirvittää mitä se saa aikaan. Niin hyvässä kuin pahassakin.

Laiza kirjoitti...

Sama ilmiö lienee kyseessä myös tällä pienellä kotikylälläni liikkuvan hiipparin tapauksessa. Joka syksy hiippari ilmestyy kuvioihin. Vierailee ihmisten pihoilla ja kaatelee koristekasveja ja rapisee metsässä. 20v. on tämä hiippari kuulemma kierrellyt ja hysteria on välillä aivan valtavaa. Muutamat jo levittävät faktatietoina joitakin nimiä, ja jonkun riistakamerassa on miehen selkä vilahtanut ja siitä on tehty tunnistuksia.

Laiza kirjoitti...

Niin ja tätä hiipparia on jo somessakin ehditty pohtimaan.